Minua ei yhtään harmittanut kun satoi. Viileyskin on jees.
Jaksoin olla pihalla koko päivän.
Kuinkahan monta kiloa vuohenputkea ja muuta tuli nostettua maasta?
Puutarha oli niin janoinen ja ihan kuin kaikki olisi yön aikana kasvanut sateessa.
Kitkeminen on meditatiivista ja nautin, kun saan yksin rauhassa miettiä tehdessäni.
Huomaan, että neljän vuoden kohtuullisen stressaavan elämänvaiheen puristus on hellittämässä vasta nyt. Ihan kuin olisin löytänyt uudelleen asioita. Ehkä minulta oli minä itsekin vähän hukassa jo.
Kun on päivän kontannut kuraisena kukkien kauneudessa, voi hyvillä mielin viettää taas pari päivää töissä. Sekin on ihanaa. Oma työ, jota ei vaihtaisi mistään hinnasta toiseen.
Palataan siis taas.
Instagramissa on kaikenlaisia tarinoita ja kuvattuna on valmiina vaikka mitä kivaa!
3 kommenttia:
Samaa vuohenputkea täälläkin, vaikka kuinka kitken joka päivä. Ja säästetään se syöminen jollekin toiselle :D
Kyllä varmaan sitä vuohenputkea löytyy monesta puutarhasta. Mutta koko yön tosiaan satoi. Parsa alkoi antamaan satoa ja tarvitsee vettä niinkuin muutkin hyötykasvit ja kukat. Ihana kuva särkyneestä sydämestä. Minulla on siitä valkoinen muoto ja pikkusydäntä on myös valkoisena ja punaisena. Ja tosiaan kesäkuu.
Sitä vuohenputkea on meillä vielä kitkemättäkin varmaan auton lavallinen. Saman verran olen jo kitkenyt. Mutta eikös se ole vehmaan ja vahvan maan merkki? Jatketaan hommia. On se meditatiivista.
Minäkin riemuitsen sateesta. Heti ilma raikastui ja koko tienoo freesaantui.
Lähetä kommentti