torstai 18. tammikuuta 2018

Kukkaikävä

Tammikuu on minulla pahin talvikuukausi.
Niin talvi! Liian pimeää ja kylmää.
Helmikuussa on jo kevätlupausta.
Pionikuvia en uskaltanut edes katsoa, kun nämäkin aiheuttivat puutarhaikävän.


Mielessäni olen ajatellut hieman kevätpuuhia.
Päällimmäisenä kummittelee ankkatarhan purku.
Se pahalainen otti ja romahti. Kaatui lumeen kasaannuttua kattoverkkoon ja on nyt kamala verkon ja puurakenteiden kaaos.


Välttelen ankkatarhakaaoksen katselua, kun kuljen ohi. Mutta se on silti ensimmäinen kevätpuuha. Hyi!
Pitäisi keksiä vielä jotain kivaa sisäjuttua. Olen intoutunut opiskelemaan niin, että kaikki aika tahtoo mennä siinä, ellen ole töissä. 


Tosin nytkään en ole tehnyt mitään töiden jälkeen. Maannut sohvalla ja katsellut näitä kuvia.
Ihanan värikästä ja vihreää.


Joko sinä odotat kevättä?
Tuntuuko talvi pitkältä ja tammikuu tympeältä?

5 kommenttia:

Riina kirjoitti...

Täällä on tosi ikävä kevättä! 💚

M.T. Ainasoja kirjoitti...

Oi, ihanat kuvat! <3 Mulla alkaa kevään odotus yleensä aika pian tässä vuodenvaihteen jälkeen, niin nytkin. Haluaisin kuitenkin ensin kunnon talven, koska tuntuu oudolta odottaa kevään tuloa, jos koko talvikin on ollut yhtä pelkkää "välivuodenaikaa" vesisateineen. Niinpä olen iloinen, että meille tuli nyt lunta ja pakkasta ihan kunnolla. Helmikuussa saisi alkaa sitten jo keväistyä. :)

viikarivartti.blogspot.fi

Outi kirjoitti...

Kyllä, oivoi kyllä! Kyllä sitä oottaa niin kovasti jo kevättä, vaikka yrittää nauttia tästä talvestakin, ja kun kerrankin on paljon lunta! Ettei sitä meinaa ääneen ihan kehata sanoa, että sitä on tullut googleteltua kaikenlaisia kasvimaa ja viljelyshommia 😁

Mari Marjamäki kirjoitti...

Sama täällä, ihan järkyttävä ikävä kukkia ja vihreää! Tahtoisi niin päästä ulos tonkimaan kasvimaita ja nyppimään rikkaruohoja,niin hullulta kuin se kuulostaakin. Aivan ihanat kuvat!

Between kirjoitti...

Ilman muuta odotan kevättä. Sohvalla lojumisesta ja kesäkukkien katselemisestako se johtuu, ettei tahdo mitään saada aikaan. Kevätkylvösuunnitelmakin siirtyy päivä toisensa jälkeen. En ole talvi-ihminen, mutta koitan siitäkin löytää sen positiiviset puolet. Onpa ainakin aikaa kerätä voimia kasvukautta varten ja laatia uusia strategioita.