sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Elämä se on kuin silkkiä vaan...

..ainakin, jos sitä arvioitaisiin tämähetkisten kukkijoitten mukaan. Ja miksei niin tehtäisi?
Hienoinpia kukan terälehtiä ikinä on tuoksuherneillä. Niitä pitäisi laittaa joka vuosi enemmän. Ymmärrän kyllä, miksi englantilaiset kilpailevat näiden kasvattamisessa. Tosin englantilaiset taitavat kilpailla jokaisen kukkalajikkeen paremmuudesta. Puutarhakilpailuja lienee joka lähtöön.

Salkoruusun kukat ovat kuin silkkiä. Näitä pitäisi olla enemmän ja enemmän. Ne vain ovat hieman oikukkaita ja katoilevat, kuten sormustinkukat. Eivätkä ainakaan minun puutarhassani leviä siemenestä itsekseen.
No, olen auttanut niitä joka kesä. Nytkin perennan kasvattamooni on tilattu salkoruusun siemeniä.

Tämä itsekasvattamani on suosikkini. Olen varma, että keijukaiset käyttävät näitä hameinaan. Tai siis enhän minä nyt usko, että mitään keijukaisia on,

mutta jos olisi. Sellaisia pikkuisia, jotka soittavat musiikkia kesäöisin ja lentelevät puutarhoissa ilakoimassa. Niin, jos sellaisia olisi, niin niillä varmasti olisi salkoruusuhameet.

8 kommenttia:

jori kirjoitti...

Salkoruusuja - njamskis. Meillä on satamäärin salkoruusun taimia. Itivät ihan yhdessä hujauksessa näillä kelein. Mitäs pronssikissalle kuuluu? Meillä hakkaa puutarha postaukset vastaan urakalla kun ei ole muuta kuin tuo potager - ugh. Pitäisi ehtiä lisätilusia välttämättä raivaamaan. Mutta onneksi ensivuodeksi on niiiiiiin tuhottoman paljon punahattuja, salkoruusuja ja sormustinkukkia, että toivottavasti pottugeeri tursuaa kukkijoista ja päästää ruusuholvien ja muiden ihanuuksien kimppuun.

Sussi kirjoitti...

Salkoruusut ja tuoksuherneet ovat kertakaikkisen ihania. Meillä salkoruusun kasvattaminen ei onnistunut. Sormustinkukat puolestaan haluaisivat meillä valita aina itse oman kasvupaikkansa, taimia ilmestyy nurmikolle, josta minä niitä yritän siirrellä kukkapenkkiin:)

Henrietta kirjoitti...

Salkoruusu on ihana ja todellakin kuin silkkiä.Ostin kaksi tainta ruukkuun alkukesästä (en ole kokeillut aikaisemmi) ja olen nyt kaksi kuukautta odottanut kuin kuuta taivaalta että miten kehittyy.Toiseen on alkanut avautumaan vaaleanpunaisia silkkihameita ja toiseen tulee kai valkoisia (ainakin toistaiseksi näyttää siltä).
Odotan Jorin ensikesän kuvia ziljoonasta salkoruusuista...ja toivottavasti en saa kateushalvausta:)

Aila kirjoitti...

Tuoksuherneet ovat ihania ja olisivat salkoruusutkin... Toin ensimmäisen taimeni keväällä Virosta, eikä se ole jalkojansa jatkanut... minussa on joku vika.. tai maassa. Mutta ihailen sitten ensikesänä sinun salkoruusujasi. Ja keijut...hmm... eikö niitä muka ole =O?

sariw kirjoitti...

Nuo sinun tuoksuherneet taitavat olla niitä voimakastuoksuisia.. itse kylvin vaaleaa sellaista ja se ainakin tuoksuu vahvemmin kuin tavalliset : ) Olisi tosiaan pitänyt kylvää niitä paaaaaljon enemmän ; )
Salkoruusut ovat ihania. Meillä niiden lehdistö meni tosi rumaksi. Nyt en sitten olekaan kylvänyt niitä sen jälkeen...
Tottakai tuo on keijun karkelohame, ei yhtään epäilystäkään ; )

Irene kirjoitti...

Suloisia silkkkiunelmia sinulla! Molemmat ovat hurmaavia. Tyoksuherneet ovat erityisen kauniin värisiä. Itsekkin kylvin niitä suoraan penkkiin eilen. Saa nähdä ehtiikö tänä vuonna kukkaan!
Salkoruusut ovat loppukesän kukkien kuningattaria - keijukuningattaria!
Tilasin pari pussia siemeniä. Kokeilen vielä tänä vuonna, josko ehtisivät kasvattaa sitten vielä ruusukkeen ennen kylmiä.

Siirtolapuutarhuri kirjoitti...

Auts, oma puutarhani on päässyt lomailun ja helteen takia rempalleen. Kuivuuden takia ei ole viitsinyt edes ruohoa leikata. Ja täällä vaan vertaillaan ihanuuksia. Minä ryhdistäydyn - viimeistään ensi kesänä.

Elokuuta varten minulla on tuoksumiekkaliljaa kasvamassa - haaveissa on pimenevät illat, jossa keijut hämärän turvin leijailevat nuuskimaan valkoisena kukkivia liljojani...

Viihtyisiköhän salkoruusu pergolassa, jota kärhöt varjostavat?

Sanni kirjoitti...

Omat salkoruusuni ovat varsin aurinkoisissa paikoissa, mutta luulen sen viihtyvän varjommassakin. Kuumuus koettelee puutarhojakin. Eikä puutarhanhoidon tarkoitus ole uuvuttaa piuutarhuria saati koko perhettä orjatyöllä. Minun mottoni on, että se tehdään, mikä tuntuu mielekkäältä.