lauantai 17. heinäkuuta 2010

Puutarhasuunnitelmien syövereissä

Kuumuus rajoittaa suunnitelmien toteutusta, muttei toistaiseksi ajattelua. Sekin hetki voi vielä tulla eteen. Lapsi haluaa tällaisen. Villiviini ym. tunnelin, jonka näki Tukholmalaishotellimme puutarhassa.

Teen sen todennäköisesti tasaiselle. Eihän meillä kovin tasaista ole missään, mutta portaita tunneliin tuskin tulee. Ensin täytyy kaadattaa kaksi koivua. En pidä koivuista puutarhassa.

Olen joutunut kitkemään puutarhakasveja. Joku kurjenpolvista on aivan hallitsemattomasti leviävä ja kukittuaan ruma rotisko. Samoin tässä kuvassa etualalla hujottava Etelänruusuruoho levää liikaa siementämällä. Se on kyllä kaunis ja paikkansa ansainnut, mutta saa pysyä siellä, missä minä sanon. Pionikrapulasta ei ole tietoakaan. Johtunee lajien lisääntymisesta vuosi vuodelta. Kukkia on aina. Ruusuruohon takana joku angervopensas ja sen takana Väriminttu.

Södertälje kärhö on aukaissut ensimmäiset nuppunsa.

Kärhökaytävä odotuttaa vielä ainakin ensivuoteen todellista ilmettään, koska suurin osa kärhöistä siinä on hankittu äskettäin.

Tässä vasen puoli, jonka ensimmäisessä portissa kasvavat Blue Pirouette ja Anita.

Oikea puoli, jonka hentoinen eläjä ensimmäisessä portissa on Blue Light ystävinään tuoksuherne ja French Vanilla-samettikukkia. Kaukana häämöttävä tötterö on Flammentanzin ja kellokärhön koti. Ruusu alkoi kovin röyhkeäksi, työnsi porttinsa vinoon sekä kouri ohikulkijoita terävästi. Paha sai ehkä palkkansa, koska viime talvi palellutti piikistelijän melkein maata myöten. En olisi sitä toki toivonut, koska ruusu on kukkivana aivan huikea. Kääräisimme sille oman kodin raudoitusverkosta. Ei se vankila ole sentään, mutta luulisi tukevan paremmin. Ja onhan siellä se kärhö kaverina.

Tässä vielä äskeinen vasen toisesta päästä eli nyt oikealla kädellä.
Olen istuttanut korkeampia perennoita lähelle käytävän seinää. Penkeissä on Malvikkeja, Pioneita, Päiväliljoja, Punahattuja, Tulikukkia ja Kurjenpolvia nyt ainakin. Ja kärhökäytävän läheisyyteen pääsi perhosten suurin suosikki, jonka tänään löysin Plantagenista, Syrikkä Buddleia davidii 'Royal Red'. Tosin perhoset eivät tunnu tarvitsevan lisää huokutteita. Niitä on valtavasti. Ne tuntuvat rakastavan Iisopin ja Meiramin kukkia sekä vasta kasteltua multaa, jossa ne "istuvat" kai juomassa.

5 kommenttia:

Mäntylän Mummi kirjoitti...

Lapsi osaa haluta oikeita asioita:) mutta voi tuota kärhökäytävää ! Se on niiiin hieno! Näin viikolla Helsingissä, Sörnäisissä, valtavan rehevän kärhökäytävän ja voin vain kuvitella millainen sinulla on jo ensi kesänä.

Sanna Tallgren kirjoitti...

Ei lapsen tarvitse tosiaan paljoa yllytttää tätä äitiä, kun tuollaisia haluaa :)

Kärhökäytävääni on kiinnitettävissä verkosta katto koko matkalle, niin, että kärhöt pääsevät todella kiipeilemään. Tänä kesänä sitä ei vielä tarvitse. Kärhöt ovat ihastuttavia ja helpottavat surua pionien ajan päättymisestä.

Johanna Rintanen kirjoitti...

Villiviinitunneli on mitä mainioin idea - pitääköhän meidänkin pölliä siitä ideantynkää;) Ja kärhökujanteesi näyttää jo nyt suorastaan majesteettiselta - saati sitten ensivuonna. On se hassua miten nyt jo rupeaa haaveilemaan ensi kesästä, kun tietää, että niin moni nurkka on vehreämpi kun tämän vuotiset kasvit saavat itseensä potkua.

Irene kirjoitti...

Lapset rakastavat tunneleita - ja aikuisetkin! Olen itsekkin pohtinut, mihin tällä tontilla sen rakentaisi. Tämä on pääasiassa rinnetontti.
Kyllä vielä löydän paikan.
Kärhökäytävä on yliveto! Se on varmasti hyvin tarkasti suunniteltu. Tekisi mieleni sellaistakin.
Aika hauska yhteensattuma: hankin itsekkin purppuraisen syyssyrikän lauantaina Plantegenista. Oli vaan päästävä, kun perenna-alekin alkoi. Olen kiitettävästi kiertänyt kaukaa taimikauppoja tänä kesänä.

Sanna Tallgren kirjoitti...

Kiitos kehuistanne! Totta puhuen suunnitelma ei ole kovin tarkka (ennemminkin luova). Olen istutussuunnitelman teossa tosi huono ja "randomistuttelen" hankinnat useinkin. Siitä seuraa monesti siirtotarpeita seuraavana vuonna. Kärhökäytävä itse on kyllä suunniteltu paperilla ja purettukin kerran ja rakennettu uudestaan huolellisemmin perustaen. Se on kyllä hieman itsetekoisen näköinen. Yksi portti meni vinoon, enkä saanut sitä mitenkään suoraan. myös hirret, joilla käytävä on pengerretty ja rajattu ovat kieroja. Minusta ne ovat henkeviä ja lähes ainoa asia, mitä kylämme marraskuussa palaneesta seuratalosta on jäljellä.

Pidän siitä, että puutarhassa kierrätetään innovatiivisesti jotain. Ja myös siitä, että käden jälki näkyy. On hauskaa, että rakenteilla ja esineille sekä kasveilla on tarinoita.