ASTIAMANIA

Olen aina tykännyt astioista. Kauniit astiat houkuttevat  ja herättävät keräilyviettini. Kesällä juttelin Lapin tilan vanhan rouvan kanssa astioista ja hän totesi, että: "Vaikka tulisi kuorma-autolastillinen kauniita astioita pihaan, niin huolisin ne kaikki." Tunnustan saman vian. Vai onko se mikään vika?

Eilen menin Kouvolan Centtilä kirpputorille ja siellä oli aivan valtavasti vanhoja astioita useissa pöydissä. Design-lasia, Arabian Fasaania, Maisemaa, Myrnaa, Hermesta ja vaikka mitä. En ymmärrä, mistä ne kaikki aarteet olivat sinne yhtäkkiä  tulleet? Olin ostanut  aiemmin muutaman lautasen Fasaania, mutta parissa pöydässä oli tuota siniharmaata Maisemaa. Keräilykohde muuttui  kuin taikaiskusta.

Tänään menin pakkomielteisen vimman ajamana sinne uudestaan. Nyt minulla on 6 syvää lautasta, kaksi alkuruokalautasta, keittokulho, iso tarjoilulautanen ja soikea kulho. Astioiden kunto ei ole kovin hyvä, mutta tuo kuvion väri oli mielestäni ihana. En muista nähneeni tätä väriä juuri missään. Punaisia, sinisiä ja jopa ruskeitakin on kyllä usein kirppareilla.

Onhan Fasaanikin kaunis, mutta Richter Reinhardin 1936 suunnittelema Maisema-mallisto on  pionin näköisine kukkineen jotenkin silti sykähdyttävämpi. Ja juuri tuo väri on minusta tyylikkään hillitty, viileä, mutta silti maalaisromanttinen.

Jostain kun löytyisi matalia ruokalautasia. Sinne kirpputorille jäikin noita vielä. Talous ei antanut myöden kaikkien kotiuttamiseen.

Jotain sinistä...

Välillä luulin, että olen tullut sallivammaksi värien suhteen. Kuitenkin värjäsin kaksi puseroa eilen mustaksi. Joskus laitan aamulla päälle jotain värikästä ja sitten tunnen oloni epämukavaksi koko päivän. Jossain luki, että mustaan pukeutujat haluavat piiloutua. Olen sitten piilossa mustissani. Pidän vastaavasti niin kovaa meteliä, että varmasti löydyn. Pidän kuitenkin kamalasti näistä violetinsinisistä lapasista. 

Malli on Ravelrystä ja nimeltään Perianth (maksullinen). 

Olen suorastaan riippuvainen kutimistani. Eikä se välttämättä ole huono. (LUE TÄSTÄ)

Olin melkein yhtä jännässä paikassa tänään kuin tuo keittiöömme eksynyt talitiainen. Pääsykokeissa! Haaveenani on opiskella AMK-tutkinto työn ohessa.  Mietin, että mitä jos psykologi kysyy parasta rentoutumiskeinoa.  Sanonko, että neulon sukkia ja katson samalla Discovery kanavaa - joka ilta? Että neulominen sujuu juuri ja juuri ilman Discoverya, mutta discovery ei ilman neulomista? Että mieluiten kuuntelisin Richard Rawlingsin egoilua, kun neulon. Ei se sitä kysynyt. Onneksi. Toivon, että onnistuin. Aivotutkijakin on muuten sitä mieltä, että neulominen kannattaa ja, että luennoilla pitäisi saada neuloa.

Sorruin jo joulukoristeeseen.

 Pahempi sortuminen seurasi samassa puodissa heti perään. Kukkaisromantiikan kliseiden klisee, Greengaten astiat, tuntuivat yhtäkkiä välttämättömiltä. Ne ovat värikkäitä!

Voin juoda niistä teetä ja kahvia mustissani!