Ihana, kamala sade

Eilen satoi lähes koko päivän. Kun illalla töiden jälkeen kiersin puutarhassa, en ollut ollenkaan varma onko sade hyvä vai huono? Mattikaan ei ollut ihan varma. Ikkunasta poistumista piti harkita tarkkaan.

MATTI -KISSA MIETTII

Puutarha tarvitsee toki vettä. Mutta ei mielellään kaatamalla tuntitolkulla silloin, kun pionit ovat täydessä kukassa. Niinpä minä kuljin pitkin istutusalueita kymmenen aikaan illalla ja ravistelin hellästi pionin kukista vettä pois. Hassua puuhaa. Ilma oli lämmin ja vesi pioneissakin tuntui lämpimältä. Ilmankosteus oli huikean trooppinen ja puutarhassa sekoittuivat satojen kukkien tuoksut.

IMMACULEE PIONI

Kuunliljojen takana kasvavat pionit nojasivat tukeviin kuunliljan lehtiin. Kuvassa ehkä Immaculee.

Vetta tippui kaikkialta, vaikkei enää satanut ja pioninsuojelija kastui kierroksella myös.

Varjoliljani ovat levinneet  hyvin. En saanut otettua kunnon kuvia pilvisessä hämärässä ja kameran akkukin tyhjeni. Varjoliljojen leviämiseen ei voi olla kuin tyytyväinen, sillä yksittäiset sipulit (vai mukulat?) ovat kovin arvokkaita.

LILIUM MARTAGON VARJOLILJA

Tämä pioni kasvaa keltaisessa penkissäni ja olen ilmeisesti olettanut sen olevan keltaisempi. Nimilapussa lukee Primevere. Joskus saattaa olla purkissa jotain muuta, mitä luulee saavansa, mutta onkohan tämä se? Esimerkiksi Pionien kodin sivulla Primevere on erinäköinen, mutta Google haulla sain tämän näköisiä. Jotenkin kasvien nimisekaannukset edelleen jaksavat ärsyttää, vaikka  siihen luulisi olevan jo tottunut.

PAEONIA LACTIFLORA PRIMEVERE

Veden vallasta piti pelastaa myös kasvihuoneen päädyssä olleet kylvökset. Ruukut olivat muovitarjottimilla ja uivat vedessä. Kaikki paitsi keltainen kärsämö ovat itäneet hyvin. Suloisia pikkutaimia on vaikka kuinka paljon. Ihanaa!

Sade on kuitenkin hyväksi luonnolle ja puutarhalle, vaikka pionien kaatuminen hirvittääkin. Villissä pihassa on kuitenkin paljon pioneita vielä nupullaan ja viikonloppuna rippijuhlat, joihin tarvitaan leikkokukkia. Luontoa vastaan on turha kiukutella. Sää on sellainen  kuin on ja meidän tulee sopeutua. Puutarhurit eivät yleensä edes toivo pitkiä hellejaksoja. Ne ovat puutarhalle hyvin kuluttavia. Viileys takaa pisimmän kukinnan. 

Think positive! 

Kanelia ja ruusuja

Tilasin Seedaholic.com ista muutamia siemeniä.

Minulle iski yhtäkkiä valtava halua kasvattaa jotakin itse siemenestä. Sellaista ei ole tapahtunut moneen vuoteen, vaan Täti Vihreä on vastannut tämän puutarhan siemenhommista.

Nyt ei ole mikään kylvöaika, mutta olen seurannut, miten esikuvani Jori kasvattaa menestyksekkäästi kaikkea läpi kesän.

Sitäpaitsi en voi ohittaa tätä inspiraatiota. Ajattelen, että jos minua huvittaa tehdä kylvöksiä, niin teen! Mitä sitten, jos niistä ei tule mitään. Saanhan puuhastella sitä, mitä tahdon.

Seedaholicin tapa pakata siemenet on todella kiva. 

Siemenet ovat paperipussissa ja muovipussissa kuvallisen etiketin kanssa. Pussi on nidottu kiinni kuvauslappuun, jossa on molemmin puolin tietoa kasvista, kylvöstä, istutuksesta ja muusta.

Siemenet olivat myös kohtuuhintaisia ja tulivat nopeasti postilaatikkoon. Täytyy siirtää vielä kylvökset kasvihuoneesta ulos ja peittää harsolla kosteuden säilymiseksi. Kasvihuone on todella kuuma, vaikka sen tunnelmassa onkin mukava oleilla.

Ennen kylvöksiä kitkin ruusutarhan. Ruusutarhaa ei ole hoidettu juuri mitenkään ja se on perustettu kyseenalaisella tavalla rinteeseen, jossa kasvoi kaikenlaista joutavaa, pääosin lupiinia. Niitettyyn rinteeseen kaivettiin kuoppia ruusuille ja istutusvaiheessa lisättiin aina ruusun kohdalle hyvää multaa. Ruusun juuristoalue katettiin ja välejä on vain ajettu ruohonleikkurilla. Luotettiin hyvään maahan ja otolliseen paikkaan.

Ruusutarhassa on noin 20 pensasruusua ja vain yksi on menehtynyt kokonaan  viime talvena. Therese Bugnetissa ei ole elonmerkkiäkään. Tarkoitus on ollutkin hankkia kestävia lajikkeita, jotka pärjäilevät huolimattomankin ruusutarhurin hoidossa.

Nyt kaikkien ruusujen juurialue on kitketty ja niille on lisätty palanutta hevoskompostia. Ilokseni Apteekkarin ruusu Mundi oli tehnyt useita juurivesoja, vaikka sen kasvu muuten on ollut heikko. 

Kyllähän hienommat ranskanruusut ovat hieman suivaantuneet hoitamattomuudesta tai sääolosuhteista. Oma nimikkoruusuni Sanna on sensijaan varsin muhkea puska, kuinka ollakaan ;) Se ei tosin vielä kuki.

Meinasin aivan uupua ja tulin sisään keittämään herkkukahvit. Kanelikahvi on ihanaa. Tässä luksusversiossa on päällä kermavaahtoa, johon kaneli on ripoteltu, mutta kanelin voi mainiosti laittaa myös suodattumaan kahvinporojen sekaan.

Kokeilkaahan! Oikein kivaa perjantai-iltaa!