KUUMA KESÄKUUN ALKU

Huh, kuinka kuumaa ja kuivaa nyt on. Meillä oli varjossakin melkein kolmekymmentä lämmintä. Siinä ei jaksa juuri muuta kuin kastelulaitetta siirrellä.

Viritin kesäpedin pergolaan. Sen varjossa oleminen on siedettävää ja leppoisaa.

Vihreät lehdet piirtyvät sinistä taivasta vasten ja voi kuunnella puutarhan ääniä.  Täti Vihreän kätköstä löytyi hyttyskarkotin, joka toimii kaasupatruunalla. Se tosiaan vei kaikki hyttyset tiehensä.

 Päivän saldo oli yksi purkkiin istutettu ajuroho, kolme betonilaattaa, kaksi järveen vietyä katiskaa, yksi auton paksillinen kiviä ja kastelu siellä sun täällä. Niin ja tuo sänky...

Teitkö sinä jotain hyödyllistä tänään? Teitkö jotain kivaa?

Tämän hetken kukkijoita ja kirjasuositus

Puutarha on myös asennekysymys. Sanon aina, että pionien jälkeen ei ole mitään, mutta olen totaalisen väärässä. Puutarhassa on aina jotain. Pitää vain nauttia hetkestä, tästä hetkestä.

Kärhötkin nauttivat elokuun auringosta ja sanovat, että : "Pääse nyt yli niistä hiton pioneista! Katso meitä!"

JOKU CLEMATIS

Ukonhatut, piiskut ja monet muut ovat parhaimmillaan. Kuunlijojen kukkia on tuhansittain.

Keltainen penkki pursuaa kukkia.

Tässä vielä se kokonaisnäkymä pergolan alueesta. Huomatkaa, miten amurinviini on valloittanut vanhan koristeomenapuun.

Popo pysyttelee lähistöllä huomattuaan makkaranpaistoaikeemme. Pergola on nyt todella viihtyisä. Tänäänkin sinne kerääntyi suuri joukko makkaranpaistajia.

Eilen Teija Tuisku ja Heidi Haapalahti kävivät meillä pienellä työkeikalla. Sain heiltä tuliaisina heidän uusimman kirjansa Makutarhuri. Kirja on visuaalisesti aivan huikea ja sisällöllisesti kutkuttavan kiinnostava. Voin suositella sitä kaikille hyötytarhureille, ruokaesteetikoille ja ruuan kasvattamisesta haaveileville.

Aloin kirjaa vain selailtuani heti puhua Täti Vihreälle valkosipulin kasvatuksesta.

Kiitos! Ihan kirja ja mukava vierailu!

Uusi, avara pergola

 Edellisessä postauksessa sanoin jättäväni pergolan aiempaa tyhjemmäksi.

Tänään ehdin hieman järjestelemään siellä. Lattia ja omatekemäni laatat tulevat kauniisti esiin, kun tilaa ei ole tungettu täyteen tavaraa. Luulen, että meillä on enemmän käyttöä iltaisin istuskeltavalle  puutarhaolohuoneelle, kuin ruokaryhmälle. Grillaan harvoin enkä pidä kaasugrillistä. Avotulipaikka pergolan vieressä saa olla kesäkeittiönä tästä eteenpäin.

Pergolan uusi elämä alkoi siis tänään. Mies oli päivän reissussa ja tarjosin  hänelle lasin punaviiniä kotiin palatessa. Pöytä on hätäratkaisu, vanha, liian matala Ikean jakkara, jonka löysin pihasaunalta. Persoonallisempi ja sopivampi ratkaisu kyllä löytyy, kun pitää silmät avoinna.

KYNTTILÄT KUULUVAT PERGOLAN TUNNELMAAN

Laittiassa on rivi elämänpuulaattoja.

 Näkymät pergolasta ovat kauniit ja tuoleihin voi unohtua istuskelemaan ja nauttimaan tunnelmasta. Tänään olisi tarvinnut vielä viltin. Iltaisin ja öisin on kovin viileää. 

Juhlia varten pergolaan tuodut sinisarjat sopivat sinne täydellisesti.

Piippuköynnös kattaa miltei koko pergolan ja kahdelta sivulta sitä ympäröi perenna-alue, yhdeltä sivulta nurmikko ja yhdeltä nuotiopaikan kivituhkapiha. Pitänee ottaa parempi kuva kokonaisuudesta vielä.

KUUNLILJAN KUKAT TÄYTÄVÄT TÄLLÄ HETKELLÄ PUUTARHAN

Pitää yrittää kuvata pergolan aluetta valoineen myös hämärässä. Tunnelma on kerrassaan valloittava.

Uusi lattia!

Tätä ei ehditty tekemään viime sunnuntaiksi valmiiksi. 

Taaskaan en muistanut ottaa kunnollista ennen-kuvaa. Alan niin kiireellä aina hommiin, että se unohtuu. Pergolan lattia oli epätasaista liuskekiveä. Tuolin jalat putoilivat saumaväleihin ja muutenkin lattia oli epäsiisti. Sitäpaitsi, meillä oli visio!

Uuteen lattiaan käytettiin ostolaattoja ja omatekemiä tehosteeksi.

Aika kiva! Kunhan se vielä vähän käytössä nuhjaantuu ja sammaloituu.

Kattokruunu on vyyhti piikkilankaa, joka löytyi metsästä. Siihen kieputettiin jouluvalot.

Olen varsin tyytyväinen. Pergolassa oli ennen kaasugrilli. Nyt se ei "mahtunut"  (lue: näytti epäesteettiseltä). Tämä seikka käynnisti erään toisen pikkuprojektin. Siihen palaamme tuonnempana. Projektit ovat usein kuin maanvyörymät. Ne lähtevät jostakin pienestä liikkelle ja synnyttävät uusia ja vyöryvät eteenpäin omia aikojaan niin, etteivät pienet puutarhurit ehdi kuin mennä mukana tukat hulmuten.

Ehdin käymään tänään Mustilassakin ja sieltä tarttui mukaan mm. kaksi tuollaista ihanaa ruukkua.

Tarttui sieltä pari kasviakin, mutta niistäkin lisää myöhemmin. Miten minulla on nykyisin niin paljon asiaa, että aina jää jotain myöhemmäksi?

Pioneita on valtavasti. Ja nuppujakin vielä vaikka kuinka.

Puutarhuri on poikki. 

Nurmikosta osa on ajettu. Pihan hirvittävät suursateiden tekemät kuopat on tasoitettu kivituhkakuormilla.

Pitää levätä huomiseen. Turha kai yrittää lupailla mitään, että huomenna en tee yhtään puutarhahommia. Se ei vaan toimi.