Minulla on maljakossa tilliä, porkkanaa ja kultapiiskuja. Kauniita, eikö?
Olen jo pitkään terrorisoinut facebook-kavereitani kananmunakuvilla.
Mutta ne ovat ihania!
Katsokaa. Uudet kanarotuni munivat erivärisiä munia!
Saan pitkiä katseita selittäessäni kuinka hyvä mieli minulle tulee näistä kananmunista. Mutta se on totta! Hullua tai ei.
Jos muuten välillä lamaannuttaa, niin neulominen on ollut kiihtymään päin.
Se on terapeuttista. Neulon telkkaria katsoessani, istuallani, makuulla, parturissa, autossa (repsikassa). Neulon lähes yksinomaan sukkia. Joskus pipoja ja lapasia.
Tässä uusin sukkakirja. Tosin ohjeesta neulominen ei aina innosta. Kirjoneulekuviot tietysti ruutupiirrustuksista, mutta muuten sovellan tai suunnittelen itse.
Tämän kesän muoti-ilmilö netin sukkaryhmissä on ollut itseraidoittuvien lankojen yhdisteleminen. Eli kahta itseraidoittuvaa neulotaan vuorotellen.
Kokeilin raitalankojen yhdistämistä myös pystyraitoihin.
Alkaa olla joululahjoja aikamoinen kasa valmiina.
