perjantai 24. maaliskuuta 2017

Tärkeempääkin tekemistä!

 Minun pitäisi tehdä opinnäytetyötä.
Mutta tässä on nyt kaikenlaista tärkeempääkin hommaa!


Aseman Puotiin tulee kevätkuormia ja niissä on kaikenlaista, mitä pitää tuoda kotiin. Testattavaksi. Olen hulluna noihin värillisiin lasituikkukippoihin! 


Pitää myös käydä ulkona tutkailemassa kukkapenkkien lumitilannetta...


...ja levätä välillä. 


Lupaan ja vannon, että huomenna kirjoitan opparia.
Kautta kiven ja kannon.
Ja jos sanani syön, niin
MÖRÖKÖLLI minut vieköön.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Missä ajassa juuret kasvavat?

Tajusin vastikään, että olen asunut tässä talossa tänä vuonna 20 vuotta.
Se on pitkä aika. Melkein puoli elämää.

KOULUN SEINÄÄ PIONIPENKISTÄ KUVATTUNA
Tämä kylä ei ole mikään tiivis kylännäköinen kokonaisuus, missä olisi kylän keskus, josta tiet haarautuvat. Ennemminkin  talot ja tilat ovat Kymijoen vartta pitkin hajallaan. Peltoja ja pihoja määrittelevät  joki ja voimalaitoksen vuoksi rakennetut patovallit. Kylä on joen ja järvien välissä, melkein kuin saaressa. Maisemat ovat ihastuttavia. Onhan Mankalan koskilla kuvattu elokuviakin. Itse Tauno Palo on keikkunut koskessa henkensä kaupalla. Elokuva oli Koskenkylän laulu.

PIKIJÄRVEN JÄÄLLÄ POTKUKELKKARETKELLÄ
Itseasiassa oma kotini on kylän ytimessä. Vanhan urheilukentän ja 2009 palaneen seuratalon läheisyydessä. Kaipa koulun voi olettaa olevan melko keskellä kylää. Täällä ollaan hämäläisyyden rajoilla. Naapurit eivät mielestäni ole järin paljon tekemisissä keskenään. Ainakaan siinä mittakaavassa, mitä lapsuuteni mummolassa, karjalaisevakoiden asuttamassa kylässä oli tapana. Mutta nykyaikakin taitaa olla sellainen. Naapureissa ei kyläillä.

KYMIKUNNAN VOIMAN URHEILUKENTTÄ
Silti tämä on minun kotini ja kyläni. Olen elänyt jo monta elämää tässä talossa ja kylässä. Aloittanut alusta ja lopettanut jotain. Jäänyt leskeksi, tullut äidiksi, rakentanut ammatti-identiteettini ja aikuisuuteni. Tullut minuksi.

NÄKYMÄ PIHATIELTÄ KYLÄLLE KESÄILTANA
Olen ollut tässä talossa todella onnellinen ja surun murtama. Nämä seinät ovat nähneet minusta lähes kaiken. Viehättävä ajatus vanhassa talossa asumisessa on se, että seinät ovat "nähneet" kaikenlaista ennen minua ja toivottavasti myös jälkeeni. Tämä talo on rakennettu kylän kouluksi 1895. Minun nyt 20 vuottani ovat pieni ajan jakso talon elämässä. Pitäisi muistaa suhtautua tietyllä kunnioituksella historiaan ja talon ikäisiin kuusiin, jotka humisevat tuulissa vuosikymmenestä toiseen.


Tässä Ari Ollikaisen mahtava video siitä kohtaa, mistä minun kyläni mielestäni alkaa:



Kyllä juuret voivat kasvaa lyhyemmässäkin ajassa. Kahdessa vuosikymmenessä niistä voi tulla jo aika syvät ja haaroittuneet. Koen olevani vahvasti iittiläinen, vaikka olen syntynyt ja kasvanut naapuripitäjässä. Tutkin kerran sukuani ja isäni isoisä oli positiiviseksi järkytyksekseni  muuttanut perheineen Jääsken pitäjään Iitin Kuuksosta 1900-luvun alussa. Aina sanon, että olen geeneiltäni 100%:sti Karjalan tyttöi. Isovanhempani ovat kaikki syntyneet Jääskessä, mutta isoisäni isä olikin lähtöisin juuri Iitistä.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Voiko koti olla kilpailu?

Kotimme oli mukana Suomen kaunein koti -ohjelmassa. En ole kirjoittanut asiasta blogiin, koska olen ollut hieman hämmentynyt koko mukaan lähtemisestäni.



Kuvauspäivä oli kiva ja kuvausryhmä hurjan mukava! 

Olen tyytyväinen, ettei kotimme mennyt jatkoon tuomareiden pisteillä. En olisi halunnut finaaliin äänestettäväksi. Sanoin jo mukaan suostuessani, että minulla ei ole minkäänlaista kilpailullista motivaatiota. Olen vain huono sanomaan ei ja huomio imartelee.

KAMERALLA VOI RAJATA SOTKUT POIS

Tuomarit puhuivat kodistamme todella kauniisti. He näkivät kotimme ikäänkuin minun silmilläni. Se oli ihaninta koko ohjelmassa. Tuomareiden osuutta myös jännitin eniten. Ajattelin, että alan itkeä, jos ne haukkuvat mun kodin. Kun se on minulle maailman kaunein ja paras koti.

MATTI MAKAA KUNINKAANA SÄNGYSSÄ


En tietenkään nauttinut itseni näkemisestä televisiossa. Telkkari todella lihottaa (tai paljastaa realiteetit!)
 En kuitenkaan kadu kokemusta. Saimme valtavasti ihanaa palautetta jakson jälkeen. Pelastetaan vanhat talot- facebookryhmässä oli hirveästi kommentteja, kuinka meidän koti oli paras kolmesta! Koteja on kuitenkin vaikea arvioida paremmuusjärjestykseen. Kaikki kodit ovat asujilleen parhaita, jos he itse niin haluavat nähdä!

ARKISOTKUA
Meillä on useimmiten tavarasotku. Semmoinen, joka on helppo piilottaa johonkin lipaston laatikoon tai äkkiä kerätä pois, jos joku on tulossa. Sotken itse ihan kamalasti ja koirenkin karvoja leijuu aina. Koti on kuitenkin elämistä varten eikä mikään näyttelytila.

Kodissa rakastetaan, nauretaan ja kiukutellaan, kasvetaan ja kosketetaan, kasvatetaan juuret ja siivet! Sen voi tehdä minkä hintaisella ja värisellä sohvalla tahansa. Sellaisella, mikä on itsestä hyvä.

JAKSO ON VIELÄ NÄHTÄVISSÄ KATSOMOSSA

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Koti-kodimpi-kodein

Tänään laitoin kunnon aamupalan siitä, mitä kaapeista sattui löytymään.


Pekonia, munia, amerikkalaisia pannukakkuja, tuoremehua....
Oleellisinta on mielestäni kattaminen ja kauneus. Kiireettömästä brunssista ei voi puhua, koska yhdellä oli kiire kaatamaan puuta, ostamaan bensaa, harjoittelemaan moottorisahaamista...
Myönnän, että kiireetön istuskelu on minullekin hieman hankala tehtävä. 


 Nautin kotona olemisesta ja kauniista asioista. Astioista, kynttilöistä, valosta...
En mieluusti syö runsaasti aamuisin, mutta toisinaan se on aika mukavaa.
Ehkä nautinnollisinta on hyvä tuoremehu ja kahvi. 


Ei amerikkalaisissa pannukakuissakaan mitään vikaa ole.


On myös mukavaa istua pöydän ääressä ja jutella. 


Löysin (tai minut löydettiin) itselleni uuden blogin. Callithome. Saatoin löytää jotain muutakin, mutta siitä myöhemmin.  Kati kirjoittaa juuri Hyggestä ja onnelliseksi tekevistä asioista. En ole ikinä ajatellut, että koti, sisustaminen ja kauneudesta "hössöttäminen" olisi turhamaista. Voihan sen joku niinkin nähdä. Minulle koti on maailman tärkein paikka ja kotona tekeminen kaikkein mieluisinta ajanvietettä. Koti on turvallinen, oma pesä. Ajattelen, että kodin sisustamisella ilmennetään itselle tärkeitä asioita ja omaa persoonaa. Kaikissa kodeissa on nähtävissä asujien persoona. 


 Jos omasta kodista on iloa muille, sekin on ihan kivaa. Niinkuin bonus.
   
Kotoisaa ja kaunista lauantaita!

Yritän noudattaa töissä kerran kuulemaani lausahdusta, kun mäkätin nuorisolle jostain:
 "Hei camoon, chillaa ginger!"




tiistai 28. helmikuuta 2017

Uusi huone

Minusta tuntuu, etten ehdi enkä hallitse.
 Lattialla on karvoja, pitäisi siivota. Tuntuu nuhjuiselta.
Talvikin voisi jo mennä.


Jotain kuitenkin on tapahtunut. 14-vuotias mieheni tytär sai oman huoneen. Mielestäni on tärkeää, että lapsilla on omaa tilaa, vaikkeivät asu vakituisesti täällä. Yksi tilaratkaisu pitäisi vielä toteuttaa, mutta tämä valmis huone ilahduttaa älyttömästi meitä kaikkia. 


Siitä tuli asujansa toiveiden mukaan mustavalkoinen. Mielestäni todella hurmaava tila.
Käyn siellä salaa huokailemassa. Tila on jaettu väliseinällä viimeisestä remontoimattomasta luokasta ja huonekorkeus on huimat 3,3m.


Hirsiseinä on käsitelty mustaksi jo aikanaan, kun tilassa oli leffojenkatseluhuone


Modernin ja vanhan yhdistelmä on kiva. Jätimme näkyviin myös pinkopahvin takaa löytyneen lautaseinän. Valkoiseksi maalattu raakalauta ei ole ollenkaan huono seinämateriaali.

Kevättä on selvästi jo ilmassa, sillä kanat ovat alkaneet taas munia enemmän.  Eikö ole kauniita?


perjantai 3. helmikuuta 2017

Mikä on vapaapäivä?

Olen ollut nyt noin viisi kuukautta toimimatta päätoimisesti yrittäjänä.
Nyt vasta  minusta on alkanut pikkuhiljaa tuntua siltä, että olen vapautumassa 24/7 vastuusta. Kahtatoista vuotta ei voi karistaa päältään tuosta vain. Eikä ole tarviskaan. Yrittäjyys oli oma valintani ja pidin siitä tavattomasti. Pidän myös omasta alastani. Edelleen nautin työstäni ja koen, että myös osaan sen. 


Edelleen teen työni yrittäjähenkisesti, koska haluan ja se on mielestäni hyvä arvo. Olen vain miettinyt, että kuinka kauan kestää toipua usean vuoden stressistä ja työahdistuksesta? Milloin oikeasti ajattelen, että vapaapäivä on vapaapäivä? Milloin nettipankin avaaminen ei aiheuta ahdistavaa tunnetta?

Olen päättänyt harjoitella sitä.
Huolestumattomuutta,
lorvimista,
sitä, ettei minun tarvitse ratkaista kaikkea.


Olen myös miettinyt, että olikohan minulla Burn Out? Tai kuinka lähellä oli, etten romahtanut kokonaan? Mutta minähän en romahda. Koska minä olen se vahva nainen. Se joka selviää kaikesta. Kun puhuin työkavereilleni yrittämisen epäonnistumisen tuomasta stressistä jälkikäteen, kaikki ovat olleet hämmästyneitä.  Kukaan ei ollut huomannut ahdistusta ja stressiä minusta! Onko vahvuus sitä, että näyttää ulospäin ehjältä?


Epäonnistuminen on kai vaikeinta sietää. Se ettei voi mitään sille, että asiat menevät niinkuin ne menevät. Tai, että langat, joiden piti olla käsissä katkeilevat ja katoavat.

Silti kaikki viime vuonna tapahtunut voikin olla onnekkainta, mitä minulle on tapahtunut vähän aikaan.  
Olen osa huipputiimiä. 
En menettänyt yhtään tärkeää ihmistä.
 Työni haastaa ja palkitsee minut joka päivä.

 Valmistun ammattikorkeakoulusta jo tänä vuonna. Kiitettävin arvosanoin alle kahdessa vuodessa 3,5:n vuoden sijaan. Ympärilläni on aivan loistavia ihmisiä, jotka rakastavat minua ja hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen. 


Pitäisi muistaa, ettei tarvitse olla niin Dobbyna. Tiedättekö sen Harry Potterin tontun, joka rankaisi itseään vähän väliä? Sehän muuten sai sukan. Niin voi käydä.

Hyvää vapaapäivää mulle!
Tai yleisesti vaan hyvää päivää, hyvää perjantaita, hyvää elämää
IHAN KAIKILLE!

lauantai 14. tammikuuta 2017

Vihreää

Minulla ei oikeastaan viiteentoista vuoteen ole ollut juuri viherkasveja.
Lempikasvejani olisivat huonesaniaiset ja muratit, mutta ne kuolivat kasvi toisensa perään.


Nyt viimeisen vuoden aikana minulle on kuitenkin kertynyt useampi huonekasvi. Nimistä ei ole hajuakaan, mutta monet ovat viihtyneet. Vanhan talon ilmasto sopii niille.


Olen myös ehkä tullut pitkäjänteisemmäksi ja huolellisemmaksi niiden hoitamisessa.



Luokissa, joissa on talvisin hyvin viileää, tuntuu olevan ihanteelliset olosuhteet. Ruukkuistutuksista sisään pelastettu murattikin on innostunut kasvamaan,


Eniten minua viehättävät nämä viuhkamaiset palmut. Eikä vähiten siksi, että niitä näki TV-sarja Downton Abbeyn saleissa.


Kultapalmua on muistettava kastella. Se ei ole, kuten jukkapalmut tai muuten kuivuutta sietävät palmumaiset huonekasvit, vaan haluaa itseasiassa juoda aika paljon.






Pelkään, että alan kohta viritellä ikkunalautoja. Niillä sitten on rivissä Saint Paulioita, kaktuksia, tyräkkejä ja kiinanruusun pistokastaimia. Semmoisia mummokasvirivejä.

Mutta toisaalta, eikä iso kiinanruusu olisi aika hieno?

torstai 24. marraskuuta 2016

Aseman naiset rokkaa!

Aseman naiset ovat käyttäneet kaiken omilta töiltään liikenevän aikansa asemalla puuhailuun. Huomenna paljastamme, mitä olemme saaneet aikaan. Asema on oikea henkireikä ja maailman ihanin harrastus!


Meillä on mahtavia paikallisia tuotteita sekä huolella valitsemiamme sisustustuotteita eri valmistajilta ja maahantuojilta.
Saattaa olla, ettei tule tänään uni silmään!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Hyggee ja sellasta!

Kuuntelin tänään aamulla kouluun ajellessa radiosta keskustelua Hygge-ilmiöstä.
Hygge on Tanskan ja Norjan kielen sana ja se tarkoittaa kotoisaa ja tunnelmallista nautintoon tähtävää elämäntapaa. Mukavuus ja paineettomuus lienevät kuvaavia termejä. Hyggessä viihtyminen on prioriteetti ja suorittaminen toissijaista. Normaalit arkipäivän asiat voidaan tehdä kauniisti ja erityisesti, viihtyen. Hygge on ikäänkuin tietoisuutta tavallistenkin asioiden hyvin olosta ja kauneudesta, hyvistä hetkistä.


Mietin siinä sateessa ja pimeydessä ajessani, että tämänkö takia tunnen suurta vetoa tanskalaisuuteen? Olen sielultani ultimatehyggeilijä. Suorittajapuoli minussa työntää välillä hyggeilijän komeroon, mutta alan voida huonosti, jos hyggeilijä on kaapissa liian kauan. Tanskalaisia sanotaan maailman onnellisimmaksi kansaksi. Anna Perho sanoi radiossa, että: " Tanskalaiset syövät pihviä ja juovat kaljaa, ilman, että joku kansanterveystieteilijä on vieressa soosottamassa, hyi hyi, huonoksi kansanterveydelle!" Tanskalaiset nauttivat elämästä. Esteettinen nautinto ja pyrkimys viihtymiseen näkyy hyvin monissa tanskalaisissa brändeissä. Pidän tanskalaisista vaatteista ja sisustustuotteista. Myös työ voi olla hyggeä, viihtymistä. Tätä olen miettinyt paljon viimeaikoina. Elämä on mennyt niin hyggeksi, että ihmetyttää... 

   

Kausalan asema on myös yhtä hyggeä! Asemalla myydään jatkossa tanskalaisia brändejä Iittiläisen paikallistuotannon kanssa sulassa sovussa!


Kuva: IBLAURSEN
  

Hygge on muuten aika ruma sana. Mutta sen merkitys on täynnä jotakin minulle läheistä ja tavoittelemisen arvoista jokaiselle. 

❤ LEPO
❤ PIENET NAUTINNOT
❤ TUNNELMA
❤ HYVÄ OLO
❤ KIIREETTÖMYYS
❤ SUORITTAMATTOMUUS



Eilen maalasin keskeneräisessä aseman puodissa myymälähyllyä pahviroskan keskellä. On ollut vesivahinkoa, kiirettä, ilkivaltaa, tiukkaa budjettia. Laitoin tuoksukynttilöitä palamaan, joululauluja soimaan ja sudin valkoista maalia raakalautahyllyyn ja söin välillä pipareita. Se oli ihanaa!

Huomaatteko? Olen varmasti piilotanskalainen!


lauantai 15. lokakuuta 2016

Bloggers block?

Olen vihdoin täällä. Minua jotenkin hävettää, etten saa blogatuksi.
Olen miettinyt onko Villi piha aikansa elänyt. En ole ehtinyt puutarhuroimaankaan siinä määrin, että voisin kutsua itseäni puutarhabloggaajaksi.


Se on varma, että Villi piha pysyy täällä. Rakastan blogia edelleen. Tuntuu, etten vain ole ehtinyt tai olen ollut jotenkin lukossa, ei ole ollut mitään sanomista.
Tämä on silti kuin päiväkirja, johon on ihana palata aina takaisin. 

On uskomatonta, että lokakuun puolessa välissä voi kerätä kukkia puutarhasta maljakkoon.
Elämä on uskomatonta!


Elämäni on mullistunut ja kääntynyt ihmeelliseksi. Toki olen suurten linjojen nainen, mutta on tuntunut, että viimeaikoina on ollut riittävästi muutosta vähäksi aikaa.
Olen luopunut yrittäjyydestä, 12 vuoden rakkaasta työsarasta. 
Uudessa ja samalla tavallaan vanhassa työssä olen syttynyt uudelleen. Intohimo ei ollutkaan kuollut stressin alle. Olen myös opiskelut melko intensiivisesti. Ja psyykannut itseäni. Osaan monia asioita ihan helvetin hyvin. Kunhan vain muistaisin sen itse.


Olen oppinut ihan hirveän paljon. Muutos on ikuista ja myös pakollista. 
Mikään ei ole niin hieno tunne kuin flow. Sitä on tarjolla monella saralla.

Viikon mottoni:
Do it with passion or don't do it at all!