keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Lady Barlow ja herttuattaren kymmenet nuput

Follow my blog with Bloglovin

 Sanoin, että Barlowit ovat kadonneet.
 No ainakin yksi (voi olla risteytynyt muoto Columbinesta tai Black Barlowista) löytyi.
Selvitin hieman Nora Barlow-lajikkeen nimen taustoja.


Lady Nora Barlow syntyi 1885 Cambridgessä, Yhdistyneissä kuningaskunnissa. Hän työskenteli nuorena kotikaupunkinsa yliopiston kasvitieteen laitoksella assistenttina ja opiskeli kasvien perimää. Nora Barlowin isoisä oli Charles Darwin. Lady Barlow oli ensimmäisiä Darwin- tutkijoita ja perustamassa isoisänsä tutkimustyötä selvittävää Darwin industrya. Hänen mukaansa on nimetty Aquilegia  Nora Barlow.
Nora Barlow eli 103- vuotiaaksi ja kävi vuosittain Cambridgen yliopiston puutarhassa seuraamassa kasvien perimän tutkimustyötä. 

Monet kasvithan on nimetty löytäjänsä tai jalostajansa mukaan.  Jalosyreen Ludvig Späthin nimiesikuva on saksalainen. Ludvig Späth oli 1839 Berliinissä syntynyt kasvitieteilijä.


Lehtosinilatva tässä on joku maatiainen vailla hienoa nimeä. Kaunis silti jalosukuisten seuralaistensa rinnalla.


Pioni Duchesse de Nemoursissani on melkein 50 nuppua. Siinä on herttuatar pitkällään, kun ne kaikki aukeavat.

Tämän pionin nimen alkuperä on siis Ranskan Catinaisissa sijaitsevaa Nemoursia hallinneissa aatelisissa. Herttuattaren titteliä on vuosisatojen saatossa 1300-luvulta asti kantanut ainakin 13 eri aatelisrouvaa. Pionilla on siis hieno nimi. Herttuattaria on ollut ainakin Savoyn ja Bourbonien suvuista. Nemoursin herttuan arvonimi annettiin viimeisenä Ranskan kuninkaan toiselle pojalle Prinssi Luisille. Hänen vaimonsa oli prinsessa Victoria, jota voidaan pitää pionin nimen todellisena esikuvana. Nemoursin herttuatar kuoli Englannissa vuonna 1857 vain 35 vuoden ikäisenä.


Tässä herttuatar itse (kuva Wikipediasta)


Tarinat kasvien nimien takana ovat kiehtovia ja mielenkiintoisia.
 Minulla on piha täynnä aatelisia sekä kaikenmoista tieteilijää ja löytäjää. Ainakin yksi presidenttikin löytyy, Rosa ´Tarja Halonen´.

Täytyy tutkia tätä oman puutarhan nimistöä hieman lisää. Ties mitä jännittäviä tarinoita nimiin kätkeytyy!

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kirppislöydöt

Kerrankin minulla kävi tuuri ja ehdin huutamaan "Mulle" ensimmäisenä, kun nämä vanhat tuolit ilmeistyivät yhdelle nettikirpputorille.


Ajattelin ensin niitä kalkkimaalattavaksi, mutta siirreltyäni niitä paikasta toiseen ja kysyttyäni mielipiteitä myös SOMEssa, päätin jättää ne tuollaisiksi. 
Ne ovat kovin ´Chappychic´ ja kuluneisuudessaan kauniit.



Tuolit ovat jonkinlainen heikkouteni. Sorrun helposti tällaisten kaunottarien edessä.
Jonkun mielestä ne voivat olla rojua, minulle aarteita.



Sateisena päivänä on muutenkin kiva puuhailla sisällä. Siivoaminen, näkymien tarkastelu ja tunnelmien luominen ovat rentouttavia kotoilupuuhia. Hyggeä parhaimmillaan.


Nyt menen vielä pyyhkimään tuosta valaisimesta pölyt!

Mitä mieltä te olette? Maalaisitteko tuolivanhukset? Ja jos, niin minkä värisiksi?

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kukkia läheltä

Menin helteisen päivän päätteeksi harjoittelemaan lähikuvaamista vanhalla, pikku Sonyllani.
Olisi helpompaa jo kohde ei heiluisi. Tai jos kuvaaja ei heiluisi. Tai muutenkin olisi helpompaa, jos ei olisi niin vaikeaa.


Sää oli hieman liian kuuma puutarhassa työskentelyyn. Niinpä tein vähän sitä sun tätä ja lepäsin välillä.



Puutarhassa kukkii paljon kaikenlaista, vaikka odotankin kovasti pionien aikaa. Laskin ne yläpuutarhan pioniyksilöt. Sain 43 ja tänään kitkiessä löysin yhden pienen vuohenputken seasta. Eli 44 + alapihan 54. Jouduin ostamaan tänään heti yhden, Coral Sunset-lajikkeisen pionin. Se on 99 pioniyksilöä. Monissa on kymmeniä nuppuja, joissain vain pari, muutamassa ei yhtään. Jos leikitään, että nuppujen keskiarvolukumäärä/yksilö olisi vaikkapa 6, se olisi jo 600 pionin kukkaa!


Yksi pionihan sitä on hankittava pian. 100 on parempi luku kuin 99.



Akileijat ovat hyvin viehättäviä perennoja ja vaeltavat puutarhassa kasvaakseen siinä, missä tahtovat. Voisin haluta niitäkin lisää. Kerrannaiset Barlow-lajikkeet tuntuvat kadonneen. Tummansinisiä on kaikkein eniten. Ilahduttavan paljon kuitenkin valkoista seassa ja yksi miltei mustakin.


Nauttikaa kesästä! Oikein mukavaa viikonloppua!

(jonka Storiesissa höpöttelen välillä juttuja ja kuvaan pätkiä puutarhasta ja talosta)
tai


torstai 15. kesäkuuta 2017

Kolmas kalkkimaalailu ja operaatio

Ehdin vihdoin kalkkimaaliprojektien pariin. En ymmärrä, miksi olen maalannut talousjakkaran joskus vihreäksi? No, asia oli korjattavissa ja väriksi valikoitui Antique Rose Jean d´Arc Livingin kalkkimaaleista.

Kaksi kerrosta maalia tuli hyvin yhdestä pienestä purkista. Väri on ihanan haalean vaaleanpunainen. Niin vaalea, että miesväki sanoi jakkaraa valkoiseksi. Se on hyvä, sillä luulen vaaleanpunaisten esineiden kohdalla tulevan pian jonkinlainen kiintiö täyteen.



Maalausprojektin seurauksena tapahtui harvinainen operaatio. Vaihdan harvoin huonekalujen paikkoja, mutta keittiöön on kaksi sopivaa järjestystä. Niinpä lapsityövoimaa käyttäen palautin keittiön ensimmäiseen, originaaliin järjestykseensä.

Monta vuotta pöytä oli näin, poikittain.


Pöytä käännettiin ja sohva raahattiin perimmäisen ikkunan edestä ruokapöydän istuimeksi. 


Vain hetken tuntui oudolta. Mieskin sanoi vain "Oho" tullessaan töistä.


Sohvan tilalle jäi tyhjä kohta. Siinä on joskus ollut akvaario. Ennen sitä en muista. Raahasimme vielä lisää. Toimme siihen nojatuolin ruuanlaittajan seuralaiselle. Saas nähdä jääkö se siihen? Nojatuolin tilalle sopisi myös aputaso. Haluaisin löytää sopivan vanhan pöydän tai senkin, josta voisi tuunata pyörällisen aputason.


(Jos ystäväni Henna luet tämän, niin katso! Tuoli vinossa!!??)


Pitää hieman harkita seuraavan kalkkimaalipurkin avaamista. Tulee vielä myllättyä koko talo. Kolme purkkia vielä odottaisi.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Leikkokukkaparatiisissa

Tänään satoi enkä viitsinyt alkaa vuohenputkisotaan. Kuljin ylhäältä alas tontilla edestakaisin, kun laitoin hevosia laitumeen, sähköpaimenta paikoilleen ja vedin vesiletkua laitumelle. Läpin pihan kulkiessa tarttui mukaan yhtä sun toista.  Kukkapenkkeihin ei toivotut luonnonkasvit ovat loistavia leikkokukkia, jos puutarhakasveja ei raaski majakkoon katkoa.

LUPIINI Lupinus polyphyllus

Kukat ovat mielestäni tärkeä osa sisustusta. Haluaisin, että minulla olisi aina tuoreita kukkia huoneissa. Tähän aikaan vuodesta se on mahdollista. Kannataa katsella pientareita sillä silmällä. Valikoima on huikea.



NIITTYLEINIKKI Ranunculus acris

WC.ssäkin on kukkia. Kukkien kerääminen sekä maljakoihin asettelu on hauskaa puuhaa.  Nyt tein tuollaisia rentoja lajimaljakollisia. Ehkäpä seuraavaksi irrottelen ja teen valtavan seka-asetelman.

KIELO Convallaria majalis


KOIRANPUTKI Anthriscus sylvestris


Koiranputki on suosikkini vaikka se pudotteleekin terälehtiään nopeasti sisätiloissa. Se sopii korkeana hyvin suureen vaasiin, mutta on silti herkkä ja kepeä.

 Tuotteko te kukkia sisään ja mikä on suosikkinne?

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kitke, kitke, kirkkaamman kruunun saat....

Olemme puutarhailleet ihan raskaalla kädellä koko pitkän viikonlopun.
Kaikkia paikkoja kolottaa, mutta onpahan selätetty taas suuri pala vuohenputkiviidakkoa. Olen hetkiseksi ihan kyllästynut koko puutarhaan, niinpä kuvissa jotakin muuta.


On ihanaa tuoda kukkia sisään. 


Illan hämärässä voi lepuuttaa uupuneita jäseniä sohvalla koiraseurassa.


Kävimme Tädin kanssa Mustilan arboretumissa ja tietysti taimimyymälässä.  Instan fiidissä videota retkeltä. Arboretumin tunnelma on kyllä ihana. Palvelu on ystävällistä ja hymyilevää. Vaihdoinpa muutaman sanan myös professori Peter Tigerstedtin kanssa, joka harmikseni kertoi Suomi 100- alppiruusun jo loppuneen. Taimimyymälästä tarttui mukaan kuitenkin jotain muuta. Hankinnoista  lisää ehkä myöhemmin. Kitkemismylläyksen jäljiltä istustusalueet eivät olleet tänään kuvauksellisimmillaan. Sää kyllä suosi puutarhureita viikonloppuna. Nyt taas muihin hommiin hetkeksi, niin jo on vuohenputkiviha sen verran laantunut, että homma maistuu taas.

torstai 8. kesäkuuta 2017

One of those days

Huh, minä sanon! 
Ajattelin, että tänään kitken varjopuutarhan, 
trimmeröin, ajan nurmikon jne, jne...



Mikähän siinä on, ettei pitkälti yli nelikymppisenäkään tajua resurssejaan ja aikakäsitettä.
Kitkin siis varjopuutarhaa KOKO päivän. Melkein vihaan sitä, vaikka se onkin ihana paikka. Yksi parhaista koko puutarhassa.



Asearsenaalina talikko, lapio, pikkulapio, harava, kottikärryt, päkä ja hyttysmyrkkyä.
Maa on multavaa, ettekä voi uskoa sitä rönsyleinikin, nokkosen ja vuohenputken määrää.


Tiedättekö sen tunteen kun tekee voimiensa takaa ja sitten katsoo muita vielä tekemättömiä alueita ja melkein kuulee kuinka vuohenputki kasvaa ja nauraa! Varmasti ainakin myhäilee. Silloin voi oikeasti alkaa  ****ttaa! Tulee sellainen olo, että sota on hävitty jo.



Mietin, että mitä jos soittaisi vaikka Katille ja Marialle ja kysyisi, että eikö voisi tehdä semmoisen kitkemisrealityn? Sarjan, jossa vaan kitketaan ihan hitokseen? Voin tarjota tilukset. Suomen surkein kitkijä tai sitten semmoisen Vain kitkemiselämää, jossa kokeneet ja kuuluisat kitkijät kitkee toisten välineillä ja syö välillä eväitä ja itkee, kuinka liikuttavaa se on sellainen kitkeminen. Loistavia ideoita ainakin tulee tässä vuohenputkiraivossa. Suomen Superkitkijä haussa? tai Toisenlaiset kitkijät? Keksittekö lisää?


Päädyin evästauolla nauttimaan lasin kylmää valkoviinia jo kuudelta. Vaikka juuri jossakin luki, että pienikin tissuttelu hapertaa aivot. Edellä luetun perusteella se on varmastikin totta. 

Mutta varjopuutarha on ihana ja kitekeminen siellä voiton puolella. Muista alueista ei nyt puhuta.
Lähden lämmittämään pihasaunaa!

   
No panic! 
KEEP CALM
AND 
CARDENING...


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Väkisin puutarhailua!

Tänään ei töiden jälkeen yhtään huvittanut. 
Pohdimme Täti Vihreän kanssa vaihtoehtoja hartaasti. Oli yrttejä istutettavana ja kaikenlaista.



Ei vaan huvittanut, satoi ja kolotti joka paikkaan. Päädyimme kuitenkin pikaparantamaan eräiden syreenien juuristoalueen, jossa kasvoi rakasta ystäväämme vuohenputkea ja juolavehnää. Mätettiin maan pintaan paksu kerros jätepaperia, päälle painoksi hiekkaa ja päällimmäiseksi kerros kompostimultaa. Hetkessä tuli kaunista ja rikatonta.  Lehteä on niin paksulti, ettei sieltä hetkessä läpi kasveta. En kuvannut tylsän näköistä kohtaa tähän.


Päkällä kuormia ajellessa (Päkä= Avant pihatraktori) katselin puutarhan näkymiä eri kulmista. Vesisateessa ei viitsinyt kauaa heilua ja hevosiakin piti raahata edestakaisin laitumen ja tarhan väliä. Autot hiljentelivät katsomaan kun talutin eri suuntiin haluavia ponia ja hevosta yhtaikaa.


 Alkukesän vihreä on kyllä kaunista! Ja hevoseläimien mielestä maukasta. Hirveää papatusta piti pitää koko matka, etteivät ne raahanneet minua istustusalueisiin herkkujen toivossa.



Instagramin tarinassa on alapihan parannetut istutusalueet pikaesittelyssä. Pääsen siirtymään yläpihalle seuraavaksi. Laskin alapihan pionit. Niitä on 54 yksilöä. Voin laskea yläpihan pionit seuraavaan postaukseen. Mennäänköhän yli sadan?


Hei käykäähän klikkaamassa seuraa-painketta BLOGIT .fi-sivustolla, kiitos!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Dusty Rose - kalkkimaalia osa 2.

TERVETULOA KESÄKUU!
Tuunailuvire jatkuu. Löysin Instagramista Kalkkimaalikaupan.
Päädyin tilaamaan viikon väriä kokeeksi.

Toimitus oli supernopeaa ja pakettikin suloinen. Pidän siitä, että paketointi on persoonallista. Sisällä oli vielä lappu, että paketoinnissa on käytetty 90%:sti kierrätysmateriaalia.

   

Viikon värinä olis siis tuo Dusty Rose ja koska en viitsinyt tilata vain yhtä, tuli kaverina Antique Rose.


Jeanne d´Arc Living Vintage paint on mielestäni edullista. 5,90€/100ml purkki.


Keltainen ei todellakaan ole minun juttuni. Vaaleanpunainen todellakin on. Yhdellä purkillisella maalasi hienosti tuolin kahteen kertaan ja maalia jäikin hieman johonkin pikkujuttuun. Maalia voi helposti ohentaa tilkalla vettä.


Onhan se ihan karkkituoli, tuolikarkki, candy chair,  eye candy. Eikö?
   


Maalaminen onkin pitkästä aikaa tosi kivaa hommaa. Mitähän maalaisin tuolla toisella?


Tämä ei ollut sponsoroitu postaus. Omilla rahoilla ostettu maali sekä tuoli.