sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

IHANA VALKOINEN

Hei, olen täällä! Kamalia blogitaukoja, mutta ehkä alan palata puutarhabloggareiden kirjoihin jälleen.

Olen varovainen värien käyttäjä ja pidän sisustuksessa paljon valkoisesta.
Tänään minulla kävi kirpputorilla tuuri. Löysin Finelin valkoisen  5 l:n kattilan kympillä. Emali ei ole aivan priimakunnossa, mutta silti! Vanhat savikulhot tarttuvat usein myös mukaan. Varsinkin jos hinta on kohtuullinen, kuten tuolla kivalla kulholla 3 €.





Valkoiset kukat ovat suosikkejani sisällä sekä puutarhassa.


Ja ensimmäiset kukkijat ovatkin nämä ihanat lumikellot.


Kaikista valkoisista asioista en juuri nyt pidä. Lumi ei sula mitenkään. Toivon ensiviikosta lopullista tuhoa lumelle sekä kuivatusta kuralöllölle, joka on vallannut pohjoisen puolen pihan.
Puutarhahan kuivuu etelä-rinteessä vauhdilla. Yritän kuvata kevään edistymisen joka viikko tuosta samasta kohtaa.

KEVÄÄN ETENEMINEN 14.4.2019


Sain myös kauneimmat virpomavitsat ikinä. 
Mukavaa vaalipäivän ja palmusunnuntain iltaa!
Lupaan kunnostautua blogin puolella.

lauantai 2. maaliskuuta 2019

PROSESSIN LUMOISSA

Olen ajautunut hapanjuurileivän maailmaan. Ensin töissä eräs opiskelija kertoi leipovansa itse ruisleipää. Siitä innostuneena tein kaupan luomuleivästä juuren ja aloin tehdä ruisleipää. Muutaman päivän kuluttua kävi vakavampi vahinko. Näin fb-kaverini tekevän vaaleaa leipää hapanjuuresta ja  ajauduin Hapanjuurileipurit-ryhmään. Paluuta ei ole.


Juuren valmistaminen kesti 6 päivää.
Lisäksi piti hankkia kaikenlaisia varusteita.
Ja malttaa...
Opetella prosessi ja luottaa siihen.


Hapanjuurileivonta on minulle kuin kärsivällisyyskoulu. 
Mutta jo oikein prosessin mukaan käsitelty taikina palkitsee. En ole koskaan leiponut mitään niin miellyttävää, kuin vehnäleipä hapanjuuritaikinasta. Pallukat muotoutuvat miltei ilman jauhoa ihaniksi ja sileiksi.


Lopputulos on aivan uskomaton.
Hiivaton,
tuore,
luomuleipä.



Toki hapanjuuri voi oikutella tai leipuri olla huolimaton, olosuhteet ja tiesmikä kuunkierto vinksallaan. Prosessi ei toimi. Silloin on aloitettava uudestaan.
Esiäitien leipomistapa opettaa nöyryyttä, kiireettömyyttä ja raaka-aineiden kunnioittamista.


Tänä viikonloppuna uskaltauduin sooloilemaan. Lisäsin toiseen leipään kuivattuja karpaloita ja cashewpähkinöitä. Sooloilu kannatti. Tuloksena oli oikea herkkuleipä. Testasin sitä tuorejuuston ja hunajan kanssa. Yhdistelmä on täydellinen.


Jääkapissani asuu kaksi juurta. 

Ragnar on ruisjuuri, joka tuottaa jo melko hyvää ruisleipää.
Aarteeni on kuitenkin Frida, vaalea juuri, josta on vaikka mihin.
Ihan harmittaa, kun en ehdi leipomaan varmaan kahteen viikkoon. 
Hieman myös jännittää, josko Frida suuttuu. 
Hän ei ole ollenkaan niin suoraviivainen kuin Ragnar.


PS. Miesväen mielestä olen hullu, koska juurilla on nimet!



keskiviikko 6. helmikuuta 2019

PALMUTILANNE PÄÄLLÄ - Welcome to the jungle

Lumitilanne on uskomaton.
Puut ovat kovilla, vaikka auringon paistaessa on myös huikean kaunista.


Olen tyytynyt tarkkailemaan lumitilannetta ikkunasta ja keskittynyt vapaapäivän kunniaksi huonekasveihin.



Sisustin työpaikalla neuvotteluhuonetta ja sen seurauksena aloin kotona tarkkailla huonekasveja sillä silmällä. Minulla on muutama iso kultapalmu tai sen tapainen suuri kasvi. Luin, että kultapalmu tulisi vaihtaa muutaman vuoden jälkeen uuteen multaan ja sitä voi jakaa lehtiruusukkeista. Omilleni en ollut tehnyt mitään ja ne ovat silti hengissä. Kaksi kapeampilehtistä ja yksi leveämpihuiskainen.


Mullanvaihto- ja jakoprosessin seurauksena salissa on nyt seitsemän palmua.  Luokkahuoneissamme on viileämpää kuin vakiasutuissa huoneissa ja hyvä valo suurten ikkunoiden takia. Huonekasvit tuntuvat viihtyvän siellä hyvin. Muistan hankkineeni kyseiset kasvit katsottuani Downton Abbey- sarjaa ja siellä kartanon (tai linnan) huoneissa oli juuri erilaisia kultapalmuja. Voisin hankkia muitakin vanhoja, talon ensivuosikymmenten kasveja. 



Sitä ennen vien työpaikalle ainakin yhden palmun ja levittelen muita jakokappaleita pitkin taloa. Ihan tällainen viidakkotunnelma ei ole tavoitteena.


Tiedätkö sinä 1900-luvun alun huonekasveja?
Tai mikä on sinun suosikkisi?

lauantai 26. tammikuuta 2019

VILLASUKKAMAANIKON PALJASTUKSIA


Lomaillessani joulun aikaan päätin kokeilla pitkästä aikaa kirjoneulevillasukan tekoa. Ajattelin, että leikin kunnolla väreillä ja katson mitä tuleman pitää. Olin tehnyt pitkän aikaa pintaneuleita enkä muistanut millaisen intohimon saatan kirjoneuleisiin kehittää.


 Ensin valmistuivat nämä huikeat polvisukat. Lankana on Novitan Seitsemän veljestä, josta neulon mielelläni. Monissa ohjeissa on ohuempi lanka, mutta pienemmällä puikkokoolla ja napakalla käsialalla ei tulos ole liian suuri. Kaikki nämä ovat sitä paitsi Niina Laitisen malleja, joissa monissa voi valita kapean pohkeen mallin. Vaikka pohje olisi paksumpi tulee ohjetta paksummalla langalla juuri sopiva.

NIINA LAITINEN DESIGNS YSTÄVÄNPÄIVÄSUKAT 2018

NIINA LAITINEN DESIGNS YSTÄVÄNPÄIVÄSUKAT 2017


NIINA LAITINEN DESIGNS UUTELAT

NIINA LAITINEN DESIGNS FAUNAT
Kirjoneulesukan teko on koukuttavaa ja melko nopeaa. Kuvion vaihtuessa neulominen ei myöskään ala tylsistyttää. Pidän Laitisen malleista kovasti. Ohjeet ovat myös selkeitä ja helppoja seurata. Niitä on kätevästi ja edullisesti hankittavissa netistä pdf-tiedostoina.

Nyt minulla on työn alla ehkä kaikkien aikojen kaunein villasukka Laitisen uudesta kirjasta. Niskajumin uhallakin sitä on edistettävä. 

maanantai 31. joulukuuta 2018

HYVÄ VUOSI

Uuden vuoden vaiheilla ihmiset summaavat kuluvaa vuottaan. Onko se ollut hyvä vai huono vuosi? Minulla on ollut hyvä vuosi. Huomattavasti vaikeampia voisin luetella vuosilukujen perusteella heti muutamia.


Onnekseni hyvät vuodet ovat enemmistönä. Sehän tarkoittaa silloin sitä, että elämä on hyvä!


Onneksi hyvän elämän kriteerit ovat henkilökohtaisia. En varmastikaan olisi yltänyt hyvään elämään jonkun toisen kriteereillä.


Olen monena vuodenvaihteena luvannut seuraavana vuonna tehdä mahdollisimman paljon ensi kertaa-asioita. Se ei oikeastaan enää ole uudenvuodenlupaus, vaan motto elämässä.
On tehtävä niitä asioita, joita haluaa tehdä ja kieltäydyttävä niistä, joita ei halua. Joskus on kieltäydyttävä myös siksi, etteivät omat valinnat loukkaisi muita. On oltava rohkea ja seistävä valintojensa takana. 


Ajattelen, että kiltteys ja rohkeus ovat tärkeimpiä asioita ihmisyydessä.  Ne ovat toki moniulotteisia ja selitystäkin vaativia käsitteitä.  Töissä olen liimannut toimiston oveen lapun, jossa lukee:
"Be kind to most unkind people, they need it most."

Juuri työ on opettanut minulle eniten noita asioita. Kiltteyttä ja rohkeutta.


Menen uuteen vuoteen samoin ajatuksin kuin vanhaankin:

En tyrmää uusia ajatuksia ja ehdotuksia
Miksi ei on parempi, kuin ei
Teen niitä asoita, joita haluan
Olen kiltti
Olen rohkea
Pyrin aina parempaan
Opin


Yhden lupauksen teen:
Neulon ainakin viidet tällaiset polvisukat!


Turvallista ja iloista vuoden vaihdetta kaikille!
Olkaa rohkeita!


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

ASIOITA ITSESTÄ

Täytin tämän kuun alussa 45 vuotta. Hyvällä tuurilla elämä on puolessa välissä, huonommalla vähän yli. Mietin uhkaako minua keski-iän kriisi? En ole koskaan tunnistanut ikä-kriisejä itsessäni enkä aio tehdä sitä nytkään. 

Optimistina tein puolivälin päivityksen. Kunpa joku kysyisi oppimiani asioita minulta, kun täytän 90 vuotta.

MITÄ OLEN OPPINUT ITSESTÄNI TÄHÄN ASTI
  • En tiedä juurikaan mistään mitään. Verrattuna kaikkeen tietoon maailmassa siis. Tietämistä on aivan älyttömästi.
  • En osaa mitään niin hyvin, että voisin sanoa olevana siinä riittävän hyvä. Aina voi tulla paremmaksi.
  • Olen huono kuuntelemaan ja minun on opeteltava sitä.
  • Olemalla kiltti voin tehdä paljon hyvää.
  • Olemalla aina rehellinen voin päästä mihin haluan.
  • Yrittämällä tehdä omasta elämästäni minulle juuri sopivan ja hyvän, levitän hyviä asioita myös ympäristööni.
  • Voin sanoa asioille EI.
  • Olen taipuvainen eristäytymään sosiaalisesti vain lähipiiriini. En tiedä onko se hyvä vai huono asia?
  • Aistiärsykkeiden kokemisessani on jotakin poikkeavaa. Ehkä.
  • Kädestä pitäminen ON minulle tärkeää.


  • Kaipaan isääni, vaikka hän ei ollut helppo persoona eikä suhteemme ollut ristiriidaton.


Tämän kuvan laitan tähän kuitenkin siksi, että minun muistikuvissani koko lapsuuteni oli tuollainen, aurinkoinen, turvallinen.  Minusta on paljon hymykuvia. Äitini voi romuttaa tämän käsitykseni, mutta minusta tuntuu, että olin iloinen lapsi. Pakkohan minun on ollut olla, koska olen myös iloinen aikuinen.

Ilo pintaa, vaik syvän märkänis on karjalaisilta isovanhemmiltani ja isotädiltäni  kuulemani sanonta. Se on tatuoitu myös ihooni muistutukseksi, että ilo keventää, että muistaisi nauraa, joka päivä.


tiistai 6. marraskuuta 2018

SUMUN KESKELLÄ YÖPUKUSILLAAN

 Tämä aika on merkillinen. Toisaalta kiva ja toisaalta masentava. Puutarhassa kaikki on ikäänkuin mädäntynyt ja näyttää tuhnuiselta ja hieman lohduttomalta. Sisällä voi kuitenkin hyvällä omallatunnolla keskittyä vain kotiin, hyggeilyyn, akkujen lataamiseen.

MÄTÄ KUUNLILJARIVI
KASVIHUONEEN SYKSYSISUSTUS IKKUNAN TAKAa


Aikani on mennyt työssä ja vapaa-ajalla opiskelussa. Muun vapaa-ajan olen pyhittänyt kodista huolehtimiselle ja kiireettömyyden harjoittelulle. Olen tullut aika hyväksi siinä. Olen viettänyt monta vapaapäivää vaihtamatta yöpukua pois, äänikirjoja kuunnellen ja neuloen. Joku voisi sanoa laiskotelen, mutta ei... Raskas työ vaatii raskaan vapaalle asennoitumisen. Yöpukusillaan voi kyllä imuroida, pestä pyykkiä ja joo-o, käydä kaupassakin äkkiä.


Löysin kipsisäkin jämän ja tein jouluisia kipsilaattoja. Aion torstaina viedä niitä Iitin maatilatorille myyntiin betonisten rinnalle. Laattojen teko on ihanaa kotipuuhastelua.


Some on täynnä valitusta säästä. Valittaminen on syvältä.
Leudossa alkutalvessa on paljon hyviä puolia:

Hevoset voivat olla ulkona
Niiden vesi ei jäädy
Kuumaa vettä ei tarvitse kantaa talosta talliin
Suuren talon lämmittäminen ei ole taloudellisesti kohtuutonta
Sormet eivät jäädy, kun virittää ulkovaloja
Ulkona tarkenee tehdä kaikenlaista
Metsästä saa suppilovahveroita
Ei tarvitse huolehtia lumitöistä
Auton ikkunat eivät ole jäässä
Sumu on kaunista auringon noustessa
Pimeys armahtaa eikä kukaan näe laiminlyötyä puutarhaa

Think positive! Life is too short to a be whining bitch!


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

KULLATTUA

Puutarha ja koko kylä on kuin kultamaaililla maalattu.
Piti käydä äkkiä hieman kuvaamassa, sillä nyt lehdet putoavat vauhdilla.


Kaikki keltaisen värit löytyvät pihalta. Mantsuurian jalopähkinän syysväri on herkullinen. Tällaisen ruskan vallitessa on pakko hieman tykätä keltaisesta.


Tammet näyttävät todella upeilta sinistä taivasta vasten.


Jopa joen pinnassa on kultainen peitto.




Pidän syksystä. Oikeastaan kaikki vuodenajat ovat ihania aivan kylmintä talvea lukuunottamatta. Vielä pari päivää, niin kaikki nämä värit ovat mennyttä. Pidetään siis silmät auki! 
Yhdessä lämpimien päivien auringon valon kanssa tunnelma on ollut kerrassaan ihmeellinen.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

TÄYDELLINEN VIIKONLOPPU

 Tämä viikonloppu on ollut rentouttava, kiireetön ja kotoisa. Ainoa miinus on se, etten taaskaan päässyt puutarhahommissa kuin ajattelun asteelle. Vaikka mitä pitäisi tehdä, mutta nyt ei kulje puutarhurointi. Vaikka tämä onkin ensisijaisesti puutarhablogi, niin sisustuskuvia silti pukkaa...


Kissanpennuista on mahdoton saada tarkkoja kuvia elleivät ne nuku.




Mitä täydellinen viikonloppu sisältää?

Tärkeitä ihmisiä
Sängyssä loikoilua
Kodin sisustamista
Kirpputoreja
Tuntematon sotilas
Opiskelua
Hyvää ruokaa
Suukkoja



Sisään tuotuja muutamia kukkia lähemmäs puutarhaa en kuitenkaan päässyt.





Kiitos kaikille viikonlopussani mukana olleille! Puhelimessa tai livenä. Olette tärkeitä!