torstai 27. helmikuuta 2020

LOPAPEYSA

Islantilaisesta villasta tehtyä kaarrokevillapaitaa kutsutaan Islannissa nimellä lopapeysa.


Lopi = Islanninlampaan villalanka
Peysa = Villapaita
Kaarrokkeessa on tyypillisesti vähintään kaksivärinen kuviointi.


Istexin Lettlopi- lanka on kivaa neuloa. Täysvillalanka kutittaa hieman, mutta olen silti tehnyt jo kaksi  islantilaisneuletta  ja kaksi kaarrokeneuletta muusta langasta.


Islantilaisneuleissa on jonkinlaista vanhanajan tuntua. Saatan tehdä vielä monta! 
Nyt vain kävi niin, että talouden mieshenkilöt huomasivat, että osaan tehdä villapaitoja. Molemmat ovat tilanneet omansa. 

Haasteena tulee olemaan se, että tilaustyöt eivät ole minun heiniäni. Ne alkavat nopeasti kyllästyttää.
Taktiikkani on tehdä välissä aina jotain kivoja omia juttuja. Pitäähän miehille nyt villapaidat saada. Viimeistään juhannukseksi!

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

OLOHUONEESSA

Pidän kodistani. 
Keittiö on suosikkini, mutta tänään katsoin olohuonetta  kameran linssin läpi ja totesin, 
ettei sekään ole hullumpi.

Sisustus on muuttunut hieman boheemimpaan suuntaan.
Toisella sohvalla on neulomispisteeni ja aina joku lankapussi. 
Tyynyt odottavat nurkassa. 
Muutan sisustustyynyillä värimaailmaa ja nyt se on pohdinnassa. Lisäksi kanssa-asujat valittavat tyynyjen olevan aina tiellä.



Mies teki minulle ikkunalaudat.
Mietin olenko muuttumassa Saintpaulia-mummoksi? Tiedättekö mitä tarkoitan?
Vielä viisi vuotta sitten minulle ei olisi tullut mieleenikään laittaa ikkunalautoja.



Toistaiseksi ikkunalaudoilla on 4 kasvia ja harkittuja esineitä.



Viherkasvien kanssa meinaa lähteä aivan mopo keulimaan,
Tänään tuijottelin kaupassa pieniä kaktuksia himoiten.


Onke teillä viherkasveja?
Entä suosikkihuonetta?

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

NEULOOSI

Olen neulonut aina. Tai siis ihan pikkutytöstä lähtien. 
 Olen aina tehnyt sukkia. Joskus lapasia ja pipoja. Olen ajatellut pienten töitten olevan minun juttuni, vaikka olen joskus toki tehnyt pari villapaitaa.


Joulun aikaan törmäsin netissä islantilaistyyppisiin neuleisiin ja päätin kokeilla. Ajattelin, ettei kärsivällisyyteni riitä suuriin töihin.

Jennifer Steingassin mallit lumosivat ja tein ensimmäiseksi Dreyman.
Lanka on ihan ruokakaupasta löytyvää Novitan Naturaa



Paidasta tuli ihana ja sen tekeminen sujui nopeasti. Villa tietysti kutittaa jonkin verran, mutta pesu villanpesuaineella ja pyykkietikalla selkeästi pehmensi tuntumaa.



Seuraavaksi tein Aratan, joka valmistui juuri ja on vielä kuivumassa pesun jälkeen. Ohjeen lukuvirheen vuoksi ostin liian ohutta lankaa. Paita on siis tehty kaksinkertaisella Novitan Baby Merinolla


Kaikkein eniten minua kuitenkin on houkutellut tämä kirja.


Haluan tehdä "Riddare"- mallin kuvan väreillä.


Pääsin jo aloittamaan hihasta. Karhean, puhtaan villan neulominen on jotenkin todella koukuttavaa puuhaa. Sinisten lankojen värien nimetkin ovat ihanat: Vuononsininen ja Linnunrata.


KUINKA MONTA VILLAPAITAA IHMINEN TARVITSEE?




lauantai 5. lokakuuta 2019

RAGNARIN KAA

Meille ei ole ostettu juurikaan teollista ruisleipää sen jälkeen, kun aloin hengata Ragnarin kanssa.
Ragnar Ruisjuuri on luomuruisjauhojen, paikallisesta luomuruisleivästä murusteltujen alkujen ja veden rakkauden hedelmä. Ragnar asuu jääkaapissa, enkä (ehkä tyhmyyttäni) ole kloonannut siitä kuivaversiota. Se voisi olla tarpeen, jos Ragnar sattuisi kuolemaan, mikä ei todellakaan ole toivottavaa, enkä ole edes ajatellut sitä.


Me tullaan Ragnarin kanssa jo aika hyvin toimeen. Alussa oli vähän sellaista, tiedättehän. Liikaa intohimoa, kiire ja lopputulos saattoi olla aivan mitä sattuu. Mutta maku on aina ollut kohdallaan, siinä Ragnar on ollut alusta asti oiva juuri.


Ragnar tykkää luomuruisjauhoista ja sopivassa määrin riihiruisjauhoista. Maskuliininen ote pitää olla ja reilusti suolaa.


Ragnar ei piittaa sille lukemistani Marttojen ohjeista. En saa koskaan muotoiltua taikinasta sellaisia kimmoisia kartioita. Ehkä se johtuu siitä, ettei me haluta Ragnarin kanssa mitään turhaa vaivaamista ja halutaan ottaa rennosti, sillai löysäillä. Marttojen ohjeista on kuitenkin ollut hyötyäkin. Annan nykyisin Ragnarin olla kaikessa rauhassa liinan alla, jopa 5 tuntia.



Homman juju on siinä, että toinen pitää tuntea. Pitää olla ystäviä. 9kk:n seurustelun jälkeenkin menee välillä aivan metsään. Ragnarin kanssa on turha alkaa mihinkään töiden jälkeen, Se vaatii vapaapäivän. Ja edellisenä päivänä lempeän herättelyn, et hei miten ois huomenna?



Ragnarille pitää antaa jauhoja pikkuhiljaa ja katsella, miten ne turpoavat. Olisi kauheaa tukehduttaa Ragnar liialla jauholla. Tänään unohdin vahingossa koko Ragnarin ensimmäisen jauhon lisäyksen jälkeen. Se ei vaikuttanut yhtään suuttuneelta, vaikka sai oleilla pyyhkeen alla melko pitkään ennenkuin muistin, että hommahan on kesken. Ragnar on opettanut minulle kärsivällisyyttä. Ruisleivän tekoon voi helposti mennä  kuusikin tuntia. Ja paistamisen kanssa ei myöskään pidä hötkyillä. Ragnarilla menee aivan herneet nenään, jos paistetaan liian vähän.


Ragnar tykkää eniten olla limppu. Mutta joskus se voi olla reikäleipäkin ja hätätilassa joku nallikka, vaikkei se olekaan kovin miehekästä.



Ruisleipää Marttojen ohjeella

torstai 29. elokuuta 2019

MITÄ OLEN TEHNYT, KUN EN OLE BLOGANNUT?

 Olen vilpittömästi pahoillani, kun en ole saanut blogiin mitään aikaiseksi. Kun on kirjoittanut samaa blogia näin kauan (14 vuotta), tulee välillä sellainen fiilis, ettei ole mitään uutta sanottavaa. Puutarhakuvatkin ovat melkein samoja kaudesta toiseen. Instargramissa olen sentään pysynyt aktiivisena ja Villissä pihassa on toki tehty kaikenlaista.


Pidimme välivuotta Avoimista puutarhoista ja ensi vuodeksi onkin uutta näytettävää. En esittele aikaansaannoksiamme vielä edes täällä.


Mutta mihin kesä meni?

  • PELARGONI-INNOSTUKSEN PALUUSEEN
  • VANHOJEN TALONPOIKAISTAVAROIDEN IHAILUUN
  • TYÖHÖN
  • LOMAILUUN
  • HELTEESTÄ SELVIYTYMISEEN
  • RENTOUTUMISEEN
  • PERHEEN KANSSA VIETETTYYN AIKAAN


Poikani rippilahjaksi hankin meille Lontoon matkan kesäkuun alussa. Palasimme reissusta tiistai-iltana.
Neljässä päivässä ehtii Lontoostakin nähdä jo hyvän murto-osan.


Lontoon puistot ovat puutarhurin unelmia ja liikkuminen metrolla sujuvaa. Voin suositella suurkaupunkia nyt kahden käynnin perusteella lämpimästi. Tosin 30 asteen helle Lontoossa on ehkä kamalampaa kuin samat lukemat koulunmäellä. (En todellakaan viihdy yli 25 asteen lukemissa missään)
Ykkösvinkkini lienee Tube Map- sovellus, joka todella auttaa suunnistamisessa.
Sovellus löytyy myös busseille ja kiertoajeluihin.


Olen myös valmistautunut paikalliseen Käy Kotihin- tapahtumaan. Jossain sitä aina on mukana, vaikka puutarhatapahtumassa olikin välivuosi.




lauantai 29. kesäkuuta 2019

KESTOSUOSIKIT VUODESTA TOISEEN

Pionien keräilijänä tulee usein korostettua niiden asemaa puutarhan kruunamattomina kuninkaallisina. Toki ne ovat huumaavia, kauniita ja näyttäviä, mutta yksinään ne eivät tekisi Villistä pihasta sellaista puutarhaa, jossa viihtyisin.

Aivan välttämätön puutarhakasvi ovat mielestäni Kuunliljat. Perushosta Hämykuunlilja kasvaa meillä rehevänä reunusrivinä, eikä laske kasvuston lävitse muin muutaman apaattisen vuohenputken.

HOSTA UNDULATA VAR. ERROMENA


Olen joskus kerailyt kuunliljoja ja nitä löytyy monia lajikkeita. Kun lajikkeelle löytää oikean paikan, se palkitsee mahtavalla kasvulla ja viehkeällä kukinnallakin. Kuunlijat ovat kauniita koko kasvukautensa ajan. Ne ovat ehkä MUUT SUOSIKIT PIONIEN JÄLKEEN-listalla ykkösenä yhdessä Sormustinkukkien kanssa.

Seuraavana listalla on lähes minkä tahansa perennan seuraan sopiva Jättipoimulehti. Sen lehdistö on todella kaunis ja limenvihreät kukat korostavat mahtavasti monien perennoiden väriä. Leikkonakin se on loistava.

ALCHEMILLA MOLLIS
Taponlehti ansaitsee myös paikkansa listalla. Se kasvaa maan rajassa ja levittäytyy meillä ihaniksi kiiltäviksi kasvustoiksi. Viihtyessään se on aivan verraton maanpeitekasvi.

ASARUM EUROPAEUM

Tästä jättiläisestä pidän myös aivan valtavasti. Kilpiangervo on hidas leviäjä ja ehkä hieman vaatelias kasvupaikkansa suhteen. Ilokseni tämä yksilö on kuitenkin viihtynyt ja jopa hieman levittäytynyt. Mielestäni se on ihanan persoonallinen lisä varjopuutarhassa.

ASTILBOIDES TABULARIS

Mikä sinun suosikkikasvisi on?


torstai 27. kesäkuuta 2019

KAIKKI KUKKII


Kesä menee niin vauhdilla, ettei pysy perässä. Kaikkialla kukkii. Helle kukittaa taas pioneita poikkeuksellisen aikaisin ja kukat kestävät lyhyen aikaa. Yölämpötilojen viileys on hieman lohduttanut. Nyt meillä sataa. Puutarha todella kaipasikin vettä.


Etsiskelin uusia näkymiä puutarhasta. Monet kasvit muodostavat ihania yhdistelmiä, kuten tuo ensimmäisen kuvan japaninlikusterisyreeni ja pioni Coral Charm. Tuo yläkuvan sinilatva ei taida olla Polemonium caeruleum eli lehtosinilatva. Muistaakseni se on Polemonium yezoense `Purple Rain`. Se on jotenkin sirompi ja syvemmän värinen kuin maatiainen lajitoverinsa. Kuunlijojen edessä sen lehtimuodot korostuvat..


Nyt on hyvä Sormustinkukkavuosi. Monet välttelevät Sormustinkukkia niiden myrkyllisyyden vuoksi. Minusta ne ovat kauneimpia perennoita ja sopivat villiin puutarhatunnelmaan. Ne tuovat mieleen Tasha Tudorin puutarhakirjojen kuvat ja  Monet`n puutarhan. Minulle sopii myös niiden tapa kasvaa siellä, missä haluavat ja muodostaa omia ihastuttavia väriyhdistelmiään.



Yritän nyt tehdä päivittäisiä puutarharetkiä kameran kanssa. Pitäisi ehtiä kuvaamaan kaikki ihanuudet. Lähestyvä kesäloma helpottaa tilannetta. 
Palataan siis pian.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

IHANAT SYREENIT

Villiin pihaan on huomaamatta kertynyt hyvä valikoima erilaisia syreeneitä. Lapsuudessani niitä sanottiin sireeneiksi.  En tiedä onko muistikuvani virheellinen, mutta uskon, että äitini kotitalon pihamaalla kasvoi vaaleanpunainen pihasyreeni. Täti-Vihreä oikaiskoot, jos olen väärässä. Joka tapauksessa muistan jo lapsena ihastelleeni sireeninkukkia.

Meillä on suuria pensaita valkoisia sekä vaaleanvioletteja pihasyreeneitä (Syringa vulgaris), jotka ovat jo kukkineet. Iloksemme Jalosyyreni ´Andeken an Ludvig Späth´ on kukkinut runsaasti. Sen kukat ovat aluksi hyvin tummanvioletit ja haaltuvat kukinnan edetessä.


 Jalosyyreni  Syringa vulgaris ´Andeken an Ludvig Späth´

Tien laidassa kukkii `Moskovan kaunotar´ valkoisin kukin. Ne ovat avautuessaan ihanan vaaleanpunertavat. Kaunotar nojailee johonkin toiseen syreeniin, joka voisi olla joku Puistosyreeni (Syringa x henryi) tai Unkarinsyreeni (Syringa josikaea).


Vai onko tämä alakuvassa sittenkin Unkarinsyreeni? Kuva on huono, mutta jos joku tunnistaa,  niin olen kiitollinen. Hukkaan aina kaikkien kasvien nimet!

EDIT: Älysin mennä tuohon sivupalkin Muut kasvit-listaan. Siellähän oli Isabellansyreeni (Syringa  x prestoniane ´Royalthy´) Eli jompi kumpi on se. Veikkaan tuota alempaa.


Nuokkusyreeni on helppo tunnistaa. Ihanat vaaleanpunaiset kukat nuokkuvat ja ovat vasta aukeamassa.

Nuokkusyreeni Syringa komarowii subsp. reflexa
 Lisäksi löytyy ainakin Japaninlikusterisyreeni, mutta se ei kuki vielä.

Tänään kitkemisretkellä ilahdutti erityisesti tämä näkymä:


Köynnöshortensia (Hydrangea petiolaris)  on vallannut kivimuurin.