sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kevään realiteetit

Talvi on aiheuttanut jonkin verran tuhoa. 
Toivottavasti kasvit ovat selviytyneet ankkatarhaa paremmin.


Olin päättänyt, että romahtaneen ankkatarhan purkaminen on ensimmäinen tehtävä, kun ulkotöihin pääsee. Sen ruma sekasotku on häirinnyt näkymääni puoli talvea. Eilen sain purettua yli puolet. Osa tolpista ja kattoverkosta on vielä kiinni jäässä.

Seuraavaksi on mitattava lasi. Kasvihuone on ilmeisesti roudan vuoksi liikahtanut. Yksi lasi on hajonnut. Tällaista ei ole aiemmin käynytkään, vaikka kasvihuone on ollut paikallaan vuosia.



Perenna-alueet ovat tässä vaiheessa lohduttoman näköisiä. Meillä ei siivota syksyllä. Mikä tarkoittaa hirveitä talkoita kevääksi. Mutta silloin on tietysti enemmän intoakin.


Kukkapenkkeihin ei vielä pääse. 


Piha on järkyttävää kuraa. Olemme kaivaneet sen täyteen ojia ja vesi lirisee tietä pitkin alamäkeen ja piha kuivuu pikkuhiljaa.



Onneksi on aurinkoisia päiviä, jolloin ulkona on mukava työskennellä.
Joko sinä olet päässyt puutarhatöihin?

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Come on kevät!!

Lumi sulaa hitaasti ja sulaineissa kohdissa on pehmeää kuralöllöä!
Olisi niin kiva päästä jo hieman puutarhahommiin.
Sisustelu en inspiroi yhtään. 
Aurinko vain näyttää kaiken lian ja ikkunoiden pesutarpeen.
Pitäisi päästä ulos!





Kävin kameran kanssa pikaisesti ulkona, mutta kaikki on melko ankeaa ja talvirojua on siellä täällä. Kuten nyt vaikkapa potkukelkka pöydällä!
 Loppuviikon aurinko paljastakoot loputkin. 
Sitten minä yhtenä päivänä siivoan kaiken ja etsin perennoiden alkuja maasta.

Nyt lähden pesemään jossakin kalanraadossa pyörineen koiran.
Mukavampaa loppuiltaa teille!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Vihdoinkin huhtikuu!

Ihan mahtavaa, että talvi on taas ohi. Satakoot huomenna vaikka kuinka paljon lunta, niin huhtikuu on silti kevät!


En ole tehnyt kerrassaan mitään pääsiäisen vapaapäivinä.
Vähän neulonut. Rakastan Niina Laitisen sukkamalleja.
Tässä Levottomat  Villasukkien vuosi - kirjasta.


 Ohuesta langasta kudottujen levottomien vastapainoksi tein käyttöön iloiset raitasukat. 
Nauhakujasta puuttuu nauhat, kun ei ollut sopivaa. Tällaiset valmistuvat nopeasti eikä työtä tarvitse tuijottaa koko ajan. Vaativimpien mallien vastapainoksi puikoilla on hyvä olla tällaiset aivottomuussukat, telkkarinkatselukutimet. Ja tulihan niistä aika kivat. 
Läksin heti ne jalassa naapuriin nokipannukahville.



Tässä vielä aiemmin valmistuneet Soulmates–sukat. Ne ovat minulle ehdottomasti Laitisen mallien parhaimmistoa. Melkein kaikista Nalle-langan väreistä tekisi mieli kutoa Soulmatesit tai Levottomat, tai Decemberit!


Odottelen kovasti, että lumi sulaisi. Olisi kiva päästä pihahommiin. 
Siihen saattaa mennä vielä tovi.
Sitä ennen...ei kun iloa sukkaan! 
Ei se kevät ole koskaan jäänyt tulematta.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Arvonnan voittaja

Aurinkoista lauantaita!


Pahoittelen myöhässä tulevaa arvonnan tulosta, mutta arpaonni suosi KRISSE K:ta
Kommentti: "Nuo vanhat Arabian kahvikupit ovat kyllä niin kauniita. Itsekin niitä kerään. Minulla on kuppeja aina yksi kutakin eli ei kahta tai useampaa samanlaista. Kupeilla saa kesäisin kivan kattauksen. Kolmella arvalla mukana messulippuarvonnassa :) kohteessa"


Olen yhteydessä voittajaan ja postitan liput.

Olen kahdesti hukannut kameran ja tietokoneen yhdistävän piuhan. Alkuperäinen on taas kadonnut mystisesti, mutta onnekseni löysin toisen, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen. Yleensä se johto roikkuu kiinni kamerassa, kun talvisin kuvailen vain sisällä. En voi ymmärtää! Epäilen, että joku piilottaa sen tahallaan ;)


sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Lisää aarteita ja arvonta

Olen monena päivänä yrittänyt löytää laatikkoa, jossa on kokoelma vanhoja kahvikuppeja. Tänään suuressa vintissä kolutessani se laatikko viimein osui eteeni.


Muistini mukaan minulla oli näitä kuppeja myös keltaisena, mutta olen saattanut antaa ne pois. Olen kuitenkin varsin tyytyväinen sinisiinkin.


Monet kupeista ovat kolhiintuneita, mutta silti niin sympaattisia. Puhalluskupit ovat Arabian nimekkäiden suunnittelijoiden suunnittelemia, työväen käyttötavaraksi tehtyjä astioita, eikä kuppien pohjassa ole Arabian leimoja. Lautasissa leimat ovat. 


Keittiön vitriinikaapin järjestys meni uusiksi ja sitä myöden myös olohuoneen lasikaapin, mutta ei se haittaa. Olenkin kaivannut jo jotakin kevätmuutosta ja sisustuspuuhaa.



Ihanaa, kun tulee kevät!
Sen kunniaksi arvon kaksi lippua Lahden Pihapiiri-messuille.
Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen. Saat lisäarvan, jos seuraat blogia Facebookissa tai Instagramissa.


Kommentoi siis monella arvalla osallistut.
1 arpa =kommentti tähän postaukseen
2 arpaa = seuraan FB:ssa
3 arpaa = seuraan myös IG:ssa

Arvon liput ensi sunnuntaina eli 11.3.2018

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Pakkaspäivän aarteita

 Visuaalisesti nämä säät ovat huikeita.
Valoa on paljon, auringonlaskut ihmeellisiä.
Suuren talon lämmittäjänä toivoisin pakkasen laskemista.


Olemme keskittyneet tänä viikonloppuna sisällä touhuamiseen.
Pojan kanssa on tehty hyvää ruokaa ja siivottu alakerran "sotkutiloja".


Meillä on alakerrassa koulun entinen jumppasali, joka on ikäänkuin suuri, autotallin tapainen tila. Siinä on nosto-ovi ulos ja siellä säilytetään puutarhatyökoneita, mopoja, moottoripyöriä, talvehtivia kasveja, polkupyöriä, suksia, mailoja, maaleja ja mitä ikinä kuvitella saattaa.

Lisäksi on pannuhuoneen viereinen "puuhuone", jossa tilanne on sama. Kun olen täällä asumishistorian aikana perinyt yhden miehen ja yhden anopin ja lisäksi taloon on jäänyt entisten asukkaiden irtainta vuosien saatossa, niin kaikenmaailman rojua on valtavasti.

Olemme tehneet inventaariota ja järjestelleet tiloja sellaiseen kuntoon, että niissä voi jotenkin toimia. Työkalujen järjestäminen hyllyihin ja telineisiin on kivaa puuhaa. Samalla olemme löytäneet ihania esineitä. Vanhat työkalut ovat kauniita. Poria, höyliä, talttoja ja ihmeellisiä tunnistamattomia välineitä.

Tämän päivän suosikkini ovat tässä:

LINJALANKA

MITTA

Hyvää tulevaa pakkasviikkoa jokaiselle!

lauantai 17. helmikuuta 2018

Kotona

Mikään ei ole palkitsevampaa kuin lakanoiden vaihto. 
Puhtaat lakanat illalla nukkumaan mennessä ovat aivan parasta.
Parasta on myös se, ettei ole mitään menoa.
Voi siivoilla rauhassa ja järjestellä tavaroita kauniimmin.


Siivotessani kuulokkeissani on Kaikki se valo jota emme näe. Olen sokean Marie- Lauren kanssa Saint- Malonissa. Wernerin kanssa Berliinissä tai muualla sotivassa Euroopassa. Hyvä kirja on sellainen, jonka tunnelma jää ajatuksiin, vaikkei lue tai kuuntele. Tämä on sellainen kirja.




Vaihdoimme kuormalavasohvapöydän kirjastoluokkaan ja kirjaston pöydän olohuoneeseen.
En ole varma oliko muutos oikea. Totutellaan nyt.



 Kotona oleminen on joka tapauksessa ihan parasta.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Äänikirjojen koukuttava maailma

Sytyn asioihin aina vähän jälkijunasssa.
Lupaan aina uutena vuotena tehdä mahdollisimman paljon asioita ensikertaa.
Niinpä kokeilin kuunnella äänikirjaa. Äänikirjojahan on ollut saatavilla vaikka kuinka kauan. Itse en ole kuunnellut ensimmäistäkään.


Halusin kuunnella opiskelukirjojen lukemisen rinnalla jotakin kevyttä ja mukavaa. Latasin Bookbeatin kokeilujakson ja kuuntelin ensin Miika Nousiaisen Juurihoidon. Työmatkani kestää noin 45 minuuttia ja ajomatkalla ehtii kuunnella pitkät pätkät tarinoita. Juurihoito oli hauska. Olen lukenut muutakin Nousiaista ja pidän hänen huumoristaan.





Myös kotitöitä tehdessä on kiva kuunnella äänikirjaa. Minulle sopii se, etten vain makaa lukemassa vaan saan ikäänkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Opiskeluaineistot ovat sellaisia, ettei niiden ohella voi keskittyä mihinkään toiseen asiaan. Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi oli hulvaton seikkailutarina. Työkaverini suositteli sitä minulle ja kuuntelin sen ahmimalla.

Bookbeatin valikoima on laaja. Muitakin äänikirjapalveluita on, mutta tämä nyt sattui ensin eteen. On houkuttelevaa, että puhelimessa on valtava määrä tarinoita vain muutamien painallusten päässä.
     

Kaksi huumoripitoista "äijätarinaa" putkeen oli kuitenkin riittävästi. Aloin kaivata perinteisempää kaunokirjallisuutta. Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe on mahdottoman intensiivinen ja kauniisti kerrottu tarina toisen maailmansodan ajan Euroopasta. Saksasta ja Ranskasta. Juuri tällaista kirjallisuutta rakastan! Sitä oikein odottaa pääsevänsä aamulla autoon ja työmatkalle.



On ihanaa huomata, etteivät tarinat kadonneetkaan. Voi korvata lukemisen helposti kuuntelemisella.
Oletteko te kuunnelleet äänikirjoja?
Mitä suosittelette?






maanantai 12. helmikuuta 2018

Talvilamaannus

 Nämä vuoden alkukuukaudet on ihan blaah....

Näihin tunnelmiin on tasan kolme kuukautta:



Tähän aikaan vuodesta ei voi uskoa tuollaisia jäätelopalloesikoita olevan olemassakaan.
Lupaan kunnostautua taas bloggaamisessa. Luvassa on myös kiva yllätys!

perjantai 26. tammikuuta 2018

Opiskelua ja Kiurujen yö!

Vapaapäiväni ovat kuluneet viimeaikoina tiiviisti opiskellessa.
Se ei ole haitannut, sillä opintoni avoimessa yliopistossa ovat 
itse valitsemiani ja tiiviisti työni käytäntöihin liittyviä. Olen nauttinut niistä.
Sitäpaitsi pidän kirjoittamisesta.


Hieman hämmentynyt olen siitä, miten kivaa opiskelu minusta on?
Voi olla , että en lopeta ikinä.
Yritin etsiä muumien sitaattikirjaa, jossa on sanonta siitä, kun joku luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen ja sitten kävi jotain kamalaa. Muistaakseni mörkö söi hänet.
Pointtina siis se, että mörön vatsassa ei ole viisaudesta tuon taivaallisen hyötyä.


Minusta on ihan mahtavaa, että yliopistotasolla voi opiskella etänä. Saa olla yöpuvussa. Juoda pannullisen kahvia ja välillä harjoittaa kissanpentujen sosialisaatiota. Kohta luovutusikäisten pentujen on tietenkin tärkeää oppia nukkumaan sylissä ja kainalossa. Tai jos professorin puhe alkaa kyllästyttää, voi painaa pausea ja välillä imuroida.


Verkkoluenntoihin keskittymistäni auttaa, jos on jotain tekemistä. Olen pitkästä aikaa neulonut. Juuri sain valmiiksi Soulmates-mallin ensimmäisen sukan.


 Niina Laitisen mallit ovat ihania neuloa ja todella kauniita. Nämä ovat ties kuinka monennet Soulmatesini.


Vapaapäivänä on aikaa myös ajatusten harhailulle pois sosiaalipedagogiikasta. Rupesin yhtäkkiä miettimään olohuonetta sillä silmällä. Minun remonttiajatukseni tyrmättiin kyllä talouden miesedustajien puolelta kahdestakin syystä. Vanhempi muistutti, että on ensisijaisempiakin remonttikohteita ja nuoremman mielestä olohuoneeseen ei missään nimessä pidä puuttua, koska se on aina ollut tällainen ja ihan hyvä! 
Mutta, mutta... Minulla on monta rullaa tummansinistä Kiurujen yötä! Voisiko päätyseinä olla niin rohkea ja muut valkoisia?


Nyt takaisin Itä- Suomen yliopistoon. Täytyy hioa remonttistrategiaa vielä hetki.