perjantai 3. helmikuuta 2017

Mikä on vapaapäivä?

Olen ollut nyt noin viisi kuukautta toimimatta päätoimisesti yrittäjänä.
Nyt vasta  minusta on alkanut pikkuhiljaa tuntua siltä, että olen vapautumassa 24/7 vastuusta. Kahtatoista vuotta ei voi karistaa päältään tuosta vain. Eikä ole tarviskaan. Yrittäjyys oli oma valintani ja pidin siitä tavattomasti. Pidän myös omasta alastani. Edelleen nautin työstäni ja koen, että myös osaan sen. 


Edelleen teen työni yrittäjähenkisesti, koska haluan ja se on mielestäni hyvä arvo. Olen vain miettinyt, että kuinka kauan kestää toipua usean vuoden stressistä ja työahdistuksesta? Milloin oikeasti ajattelen, että vapaapäivä on vapaapäivä? Milloin nettipankin avaaminen ei aiheuta ahdistavaa tunnetta?

Olen päättänyt harjoitella sitä.
Huolestumattomuutta,
lorvimista,
sitä, ettei minun tarvitse ratkaista kaikkea.


Olen myös miettinyt, että olikohan minulla Burn Out? Tai kuinka lähellä oli, etten romahtanut kokonaan? Mutta minähän en romahda. Koska minä olen se vahva nainen. Se joka selviää kaikesta. Kun puhuin työkavereilleni yrittämisen epäonnistumisen tuomasta stressistä jälkikäteen, kaikki ovat olleet hämmästyneitä.  Kukaan ei ollut huomannut ahdistusta ja stressiä minusta! Onko vahvuus sitä, että näyttää ulospäin ehjältä?


Epäonnistuminen on kai vaikeinta sietää. Se ettei voi mitään sille, että asiat menevät niinkuin ne menevät. Tai, että langat, joiden piti olla käsissä katkeilevat ja katoavat.

Silti kaikki viime vuonna tapahtunut voikin olla onnekkainta, mitä minulle on tapahtunut vähän aikaan.  
Olen osa huipputiimiä. 
En menettänyt yhtään tärkeää ihmistä.
 Työni haastaa ja palkitsee minut joka päivä.

 Valmistun ammattikorkeakoulusta jo tänä vuonna. Kiitettävin arvosanoin alle kahdessa vuodessa 3,5:n vuoden sijaan. Ympärilläni on aivan loistavia ihmisiä, jotka rakastavat minua ja hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen. 


Pitäisi muistaa, ettei tarvitse olla niin Dobbyna. Tiedättekö sen Harry Potterin tontun, joka rankaisi itseään vähän väliä? Sehän muuten sai sukan. Niin voi käydä.

Hyvää vapaapäivää mulle!
Tai yleisesti vaan hyvää päivää, hyvää perjantaita, hyvää elämää
IHAN KAIKILLE!

lauantai 14. tammikuuta 2017

Vihreää

Minulla ei oikeastaan viiteentoista vuoteen ole ollut juuri viherkasveja.
Lempikasvejani olisivat huonesaniaiset ja muratit, mutta ne kuolivat kasvi toisensa perään.


Nyt viimeisen vuoden aikana minulle on kuitenkin kertynyt useampi huonekasvi. Nimistä ei ole hajuakaan, mutta monet ovat viihtyneet. Vanhan talon ilmasto sopii niille.


Olen myös ehkä tullut pitkäjänteisemmäksi ja huolellisemmaksi niiden hoitamisessa.



Luokissa, joissa on talvisin hyvin viileää, tuntuu olevan ihanteelliset olosuhteet. Ruukkuistutuksista sisään pelastettu murattikin on innostunut kasvamaan,


Eniten minua viehättävät nämä viuhkamaiset palmut. Eikä vähiten siksi, että niitä näki TV-sarja Downton Abbeyn saleissa.


Kultapalmua on muistettava kastella. Se ei ole, kuten jukkapalmut tai muuten kuivuutta sietävät palmumaiset huonekasvit, vaan haluaa itseasiassa juoda aika paljon.






Pelkään, että alan kohta viritellä ikkunalautoja. Niillä sitten on rivissä Saint Paulioita, kaktuksia, tyräkkejä ja kiinanruusun pistokastaimia. Semmoisia mummokasvirivejä.

Mutta toisaalta, eikä iso kiinanruusu olisi aika hieno?

torstai 24. marraskuuta 2016

Aseman naiset rokkaa!

Aseman naiset ovat käyttäneet kaiken omilta töiltään liikenevän aikansa asemalla puuhailuun. Huomenna paljastamme, mitä olemme saaneet aikaan. Asema on oikea henkireikä ja maailman ihanin harrastus!


Meillä on mahtavia paikallisia tuotteita sekä huolella valitsemiamme sisustustuotteita eri valmistajilta ja maahantuojilta.
Saattaa olla, ettei tule tänään uni silmään!

perjantai 18. marraskuuta 2016

Hyggee ja sellasta!

Kuuntelin tänään aamulla kouluun ajellessa radiosta keskustelua Hygge-ilmiöstä.
Hygge on Tanskan ja Norjan kielen sana ja se tarkoittaa kotoisaa ja tunnelmallista nautintoon tähtävää elämäntapaa. Mukavuus ja paineettomuus lienevät kuvaavia termejä. Hyggessä viihtyminen on prioriteetti ja suorittaminen toissijaista. Normaalit arkipäivän asiat voidaan tehdä kauniisti ja erityisesti, viihtyen. Hygge on ikäänkuin tietoisuutta tavallistenkin asioiden hyvin olosta ja kauneudesta, hyvistä hetkistä.


Mietin siinä sateessa ja pimeydessä ajessani, että tämänkö takia tunnen suurta vetoa tanskalaisuuteen? Olen sielultani ultimatehyggeilijä. Suorittajapuoli minussa työntää välillä hyggeilijän komeroon, mutta alan voida huonosti, jos hyggeilijä on kaapissa liian kauan. Tanskalaisia sanotaan maailman onnellisimmaksi kansaksi. Anna Perho sanoi radiossa, että: " Tanskalaiset syövät pihviä ja juovat kaljaa, ilman, että joku kansanterveystieteilijä on vieressa soosottamassa, hyi hyi, huonoksi kansanterveydelle!" Tanskalaiset nauttivat elämästä. Esteettinen nautinto ja pyrkimys viihtymiseen näkyy hyvin monissa tanskalaisissa brändeissä. Pidän tanskalaisista vaatteista ja sisustustuotteista. Myös työ voi olla hyggeä, viihtymistä. Tätä olen miettinyt paljon viimeaikoina. Elämä on mennyt niin hyggeksi, että ihmetyttää... 

   

Kausalan asema on myös yhtä hyggeä! Asemalla myydään jatkossa tanskalaisia brändejä Iittiläisen paikallistuotannon kanssa sulassa sovussa!


Kuva: IBLAURSEN
  

Hygge on muuten aika ruma sana. Mutta sen merkitys on täynnä jotakin minulle läheistä ja tavoittelemisen arvoista jokaiselle. 

❤ LEPO
❤ PIENET NAUTINNOT
❤ TUNNELMA
❤ HYVÄ OLO
❤ KIIREETTÖMYYS
❤ SUORITTAMATTOMUUS



Eilen maalasin keskeneräisessä aseman puodissa myymälähyllyä pahviroskan keskellä. On ollut vesivahinkoa, kiirettä, ilkivaltaa, tiukkaa budjettia. Laitoin tuoksukynttilöitä palamaan, joululauluja soimaan ja sudin valkoista maalia raakalautahyllyyn ja söin välillä pipareita. Se oli ihanaa!

Huomaatteko? Olen varmasti piilotanskalainen!


lauantai 15. lokakuuta 2016

Bloggers block?

Olen vihdoin täällä. Minua jotenkin hävettää, etten saa blogatuksi.
Olen miettinyt onko Villi piha aikansa elänyt. En ole ehtinyt puutarhuroimaankaan siinä määrin, että voisin kutsua itseäni puutarhabloggaajaksi.


Se on varma, että Villi piha pysyy täällä. Rakastan blogia edelleen. Tuntuu, etten vain ole ehtinyt tai olen ollut jotenkin lukossa, ei ole ollut mitään sanomista.
Tämä on silti kuin päiväkirja, johon on ihana palata aina takaisin. 

On uskomatonta, että lokakuun puolessa välissä voi kerätä kukkia puutarhasta maljakkoon.
Elämä on uskomatonta!


Elämäni on mullistunut ja kääntynyt ihmeelliseksi. Toki olen suurten linjojen nainen, mutta on tuntunut, että viimeaikoina on ollut riittävästi muutosta vähäksi aikaa.
Olen luopunut yrittäjyydestä, 12 vuoden rakkaasta työsarasta. 
Uudessa ja samalla tavallaan vanhassa työssä olen syttynyt uudelleen. Intohimo ei ollutkaan kuollut stressin alle. Olen myös opiskelut melko intensiivisesti. Ja psyykannut itseäni. Osaan monia asioita ihan helvetin hyvin. Kunhan vain muistaisin sen itse.


Olen oppinut ihan hirveän paljon. Muutos on ikuista ja myös pakollista. 
Mikään ei ole niin hieno tunne kuin flow. Sitä on tarjolla monella saralla.

Viikon mottoni:
Do it with passion or don't do it at all!

tiistai 9. elokuuta 2016

Kiitos viimeisestä!

Minulla ei ole kuvia Avoimien puutarhojen päivästä eikä juuri valmisteluistakaan.
Tunnelma oli muiden vuosien tapaan loistava. Ihmisiä oli paljon.
En pystynyt laskemaan vierailijoita, mutta automäärästä ja kiireestä päätellen ylitimme viime vuoden  yli 200 kävijää reilusti. Voisi olla, että jopa 300 kävijää vieraili Villissä pihassa.


Kaikkien kanssa ei mitenkään ehdi jutella. Mukaan mahtuu aina mieleenpainuvia vierailijoita ja kaikki ovat liikkellä iloisina ja innostuneella asenteella. Erityisesti lämmittivät monet herttaiset vanhat rouvat, koulun entinen opettajapariskunta ja mies, jolla oli kaivon katsomisen taito. Maakellarin märkyys selvisi.  Sen oven edessä on kahden vesisuonen risteyskohta. Kaivoin myös erään vieraan vaikutuksesta esiin perhoskasvikirjani. Olen vakaasti sitä mieltä, että syyshohdekukkien ja punahattujen aika on tulossa. Ja syrikkä on hankittava taas.

Päivästä jää aina positiivinen tunnelma ja into tehdä uusia asioita puutarhassa. Etukäteen ajattelin, että mitähän tästä tullee, koska minulla ei ollut lomaa koko kesänä? Täti teki, minkä suinkin ennätti ja minä pyörin perässä stressin kourissa. Kukaan ei kuitenkaan moittinut vuohenputkiviidakoitamme. 

Mietin jo, mihinköhän ajoittuu ensi kesän Avoimet puutarhat? Olisipa PIONIaikaan. Se olisi oikea Villin pihan herkkuajankohta!

torstai 28. heinäkuuta 2016

Tekstiiliurheilua?

 Puutarhaharrastus voi myös olla tekstiili- tai välineurheilua. Itse myönnän auliisti taipumuksen molempiin. Tänään tuli postissa mieluisa paketti.


Ihailin blogikollegoiden työvaatteita tuossa eräänä päivänä ja minun oli pakko mennä katsoman Flora Manufakturin vaatteita nettikauppaan. Ruotsalaiset osaavat tekstiiliurheilun myös puutarhailulajissa. Yhdet Garden Girl-haalarit ovat kuluneet melkein puhki. 
Kukkakuosi ei kuitenkaan ole ihan minun juttuni ja Flora Manufakturin vaatteet näyttivät sekä käytännöllisiltä, että hyviltä muuten. Nyt minulla on ihana puutarhamekko, edustuksellisempaan puutarhailuun (ruohonleikkuukin sujui hyvin) ja housut vakavampaan duunailuun. MEKKO KLIK KLIK, HOUSUT KLIK!

   


Vaatteissa on käytännöllisiä ja kivoja yksityiskohtia, kuten irrotettavat taskut ja nahkasomisteet. 

   


puutarhailu sujuu, kun varusteet ovat kunnossa. Tosin Villissä pihassa helteestä ei tykkää puutarhuri eikä puutarha. Kukat menevät nopeasti nuutuneiksi, samoin puutarhuri.



Kauneutta löytyy villinä rehottavasta kokonaisuudesta huolimatta. Aina on kauneutta, sellaisissakin asioissa ja tilanteissa, joista ei ennalta mitenkään uskoisi.

   

HUOM! Tämä postaus ei ollut sponsoroitu,
 vaan ihan omaaloitteinen ja itsenäinen Villin pihan juttu.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Ruttojuuri ja mäkimeirami

Tämä on jatkunut!
Kanttaaminen on koukuttavaa ja mukavaa hommaa. Lopputuloskin aina hivelee silmiä.


Kantattu reunus ei ehkä ole maailman käytännöllisin ajaa ruohonleikkurilla tai pitämään nurmikkoa poissa kukkapenkistä. Sitä pitää uusia ja reunusta siistiä. Mutta uusi kanttausreuna on aina ihana. Kunhan ehdin, niin kuvaan teille aikaansaannoksia.

Jori teki postauksen huikean suloisesta, mutta silti niin ärsyttävästä Pihakäenkaalista Oxalis fontana "Rufa". Vanhassa ja miksei uudessakin puutarhassa on aina kasveja, joiden kasvutapa on tunkeileva tai räjähdysmäisesti levittäytyvä. Monilla niilläkin on paikkansa puutarhassa, mutta esimerkiksi Tummakurjenpolven Geranium phaeum olen päätynyt kitkemään pois aina tavatessani. Se leviää siemenestä kaikkialle eikä ole kovin kauniskaan. Sen tapa on kasvaa muiden perennoiden sisään ja sitä on vaikea hävittää. En nyt suosittelisi tätä kurjenpolvea kenellekään. Tosin minullakin on valkoinen Alba-muoto, jonka on maltillisempi kasvaja.



Etelänruttojuuren Petasites hybridus paikka on valittava tarkoin. Meillä se kasvaa rajautuen kuusiin ja nurmikkoon, eikä pääse leviämään, kun alueen reunus ajetaan  ruohonleikkurilla. Sen lehdistö on mielestäni upea.

Tätä polkua siistiessäni juuri törmäsin sen Tummakurjenpolven elinvoimaan. Polku oli täynnä siementaimia. Toinen samanmoinen rikkakasviksi silmissäni muuttunut on Mäkimeirami Origanum vulgare, joka on täysin vulgääri levittäytyjä. Sitä on myös äärimmäisen vaikea kitkeä ja se leviää siemenestä järisyttävän tehokkaasti.


 Tämä polun oikeanpuoleinen laita oli Täti Vihreän käsittelyssä eilen. Tässä vielä villinä. Teimme vakavan päätöksen alkaa keräillä Päivänliljoja Hemerocallis sp. Yhtään en tarkemmin osaa sanoa, että miksi. 
Kaikkeen ei tarvitse olla selitystä.

Katsokaa muuten, kuinka suloisia ankanpojat ovat!


Olen myös askarrellut uuden videon. Puutarhaa on nyt aika lailla kierrelty. Mitä haluaisitte nähdä Villin pihan videoilla?


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Keittiössä ja puutarhassa

Pyysitte nähdä keittiön.
Se on ollut esillä aiemminkin, mutta tässä muutama kuva.
Keittiöremonttihan valmistui 2012. TÄSSÄ keittiö ihan uutukaisena.


 Keittiö taitaa olla lempihuoneeni. Se on yhdistetty miesopettajan asunnon keittiöstä ja miesopettajan työhuoneesta.


Keittiö on esillä myös näissä kahdessa postauksessa. Katso TÄMÄ ja TÄMÄ.



Tämäkin on  ollut täällä aiemmin. Mutta siis mikä tämä on? Kyselee kasvinnimidementikko.

Löysin tietokoneestani elokuvanteko-ohjelman ja pakkohan sitä oli Youtube-innon vallassa kokeilla. Kömpelöä on, mutta kyllä minä vielä kehityn!


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Villipiha tubettaa?

Olen tehnyt sellaisen uudenvuoden lupauksen, että teen mahdollisimman paljon asioita, joita en ole tehnyt koskaan.

No... 
Olen kuljettanut kyyhkysiä kissakuljetuskopassa
Aloittanut AMK-opinnot
Suorittanut 140 opintopistettä puolessa vuodessa
Repinyt Kausalan asemalla hirsiseinää esiin
Alkanut Aseman Naiseksi
Ollut ystäväni miehen hautajaisissa

Joitain asioita en siis olisi halunnut tehdä edes ekaa kertaa.
Nyt kuitenkin tein Youtube-videon Villistä pihasta. Hui!
Päivitin myös Avoimet puutarhat-profiilia.
Lapseni sanoi, ettei kännykäkameralla tehdyt videot oo mistään kotoisin. Mutta ei tässä nyt tubetourille pyritäkään. Ekaa kertaa, olkaa hyvä! Villi piha yrittää pysyä ajan hermolla: