torstai 2. heinäkuuta 2020

VAIN MUUTAMA PÄIVÄ AVOIMIIN OVIIN


Ajattelin kuvata hirveän määrän pioneita, mutta suuri sade ehti ensin ja kukat menivät hieman huonoiksi. Olen puuhastellut  sunnuntaihin tähdäten, jolloin puutarha on avoinna Avoimet puutarhat- tapahtumassa.
Tervetuloa siis 5.7. 2020 klo 12-17



Kuvissa ihastuttava Coral Charm, jonka kaikki kukat sade ja tuuli  vei mennessään.
Muita pioneita toki on vielä kukassa sunnuntainakin.

Olen vihdoin saanut ruukutetuksi siemen- ja jakotaimia. Joka kerta se on ollut ajatuksissa avoimen puutarhan ajankohdaksi ja jäänyt haaveeksi. Olen yllättynyt kuinka paljon taimia puutarhasta saa pelastettua muidenkin iloksi ilman, että perennojen nostosta jää jälkeäkään. Vanhan ja villin puutarhan etuja.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

HYVÄT NÄKYMÄT

Viimeksi mainitsin puutarhan näkymistä. Villissä pihassa niitä alkaa olla. Pidän siitä, että puutarha ikäänkuin jatkuu .... ja jatkuu, eikä ole kerralla katsottavissa.



Suuret istutusalueet antavat syvyyttä. Kukkien takana on kukkia ja taas uusia kukkia.



Pionit ovat parhaimmillaan. Kuin joku olisi heittänyt puutarhan täyteen pastellinvärisiä pallukoita


Helteessä ilo on toki ohi nopeasti. Mutta kesät ovat sellaisia, erilaisia.




torstai 11. kesäkuuta 2020

SYREENIN TUOKSU HUUMAA MUN PÄÄN...

...ja vuohenputkikasvustot lamauttavat puutarhurin toimintakyvyn. Puutarha on parhaimmillaan, mutta myös työllistyttävimmillään.


Kaikki ympärillä hehkuu alkukesän valoa ja vihreyttä.



Erityisen ilahduttava on tämä valtaisan kivipengerryksen seutu.




Täti-Vihreä teki pajusta kivan pionituen. Pionit ovat jo korkeita ja niiden tukeminen on tehtävä äkkiä, ennen kuin nuput pullistuvat ja kukat aukeavat. Yksi kunnon kesäsade voi kaataa nuppullaankin olevat kaunottaret.



Pidän kovasti siitä että puutarha tarjoilisi erilaisia vaihtuvia näkymiä. Cottage garden- henkisesti olisi ihanaa, jos talo olisi puutarhassa, eikä puutarha ikäänkuin taloa varten tehty ympärille. Näin suuren koulutalon piilottaminen puutarhaan ei vain oikein tahdo onnistua. Näkymiä voi silti luoda.


Palataan niihin näkymiin!

perjantai 22. toukokuuta 2020

KEVÄT ON VAIHTUMASSA KESÄKSI

Puutarhassa on tapahtunut, vaikka blogi on ollut hiljainen. 
Kevät on tuntunut jatkuvan ikuisuuksia, kun talvea ei oikein ollutkaan.


Pihassa on viime kesästä asti tapahtunut kivoja asioita. Puutarhainnoissani tapaan vain olla poukkoileva. Tiedän, että minun pitäisi viimeistellä pihabaaria ja kitkeä vuohenputkea, mutta inspiraation vaihtelee kallion pesusta ties mihin uusiin projekteihin, joihin ei malta olla tarttumatta. Tuttua?

VIIME KESÄNÄ RAKENNETTU KESÄKEITTIÖ

KASVIHUONE PULLISTELEE TÄTI-VIHREÄN TAIMIA



VUOHENPUTKITAISTELU

 Tästä intoilen juuri nyt eniten. Trädgårdstider-ohjelmaa katsoessani tajusin, että tarvitsen itämaisen puutarhan, aasialaisen alueen. Vanha varjopuutarhani on kasvistoltaan jo hyvin itämainen ja mies auttoi minua kaivamaan esiin kallion puutarhan ja metsän rajasta.



Projekti on kesken, mutta pidän jo nyt Pikku- Aasiastamme kovasti. Tosin en kykene japanilaiseen minimalistiikkaan. Niinpa tulossa on enemmänkin Asia goes cottage. Kunhan visioni muuttuu todeksi, laitan lisää kuvia.  Tarvitaan vielä hiekkaa, kiviä, ehkä betoniallas ja mustat pergolaportit.


Muutoin puutarha on puhkeamassa täyteen vihreyteensä.
Rakastan kaareutuvia linjoja, jotka toistuvat monessa paikkaa.



Pysykää terveinä!
Villi piha on mukana Avoimissa puutarhoissa 5.7.

torstai 27. helmikuuta 2020

LOPAPEYSA

Islantilaisesta villasta tehtyä kaarrokevillapaitaa kutsutaan Islannissa nimellä lopapeysa.


Lopi = Islanninlampaan villalanka
Peysa = Villapaita
Kaarrokkeessa on tyypillisesti vähintään kaksivärinen kuviointi.


Istexin Lettlopi- lanka on kivaa neuloa. Täysvillalanka kutittaa hieman, mutta olen silti tehnyt jo kaksi  islantilaisneuletta  ja kaksi kaarrokeneuletta muusta langasta.


Islantilaisneuleissa on jonkinlaista vanhanajan tuntua. Saatan tehdä vielä monta! 
Nyt vain kävi niin, että talouden mieshenkilöt huomasivat, että osaan tehdä villapaitoja. Molemmat ovat tilanneet omansa. 

Haasteena tulee olemaan se, että tilaustyöt eivät ole minun heiniäni. Ne alkavat nopeasti kyllästyttää.
Taktiikkani on tehdä välissä aina jotain kivoja omia juttuja. Pitäähän miehille nyt villapaidat saada. Viimeistään juhannukseksi!

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

OLOHUONEESSA

Pidän kodistani. 
Keittiö on suosikkini, mutta tänään katsoin olohuonetta  kameran linssin läpi ja totesin, 
ettei sekään ole hullumpi.

Sisustus on muuttunut hieman boheemimpaan suuntaan.
Toisella sohvalla on neulomispisteeni ja aina joku lankapussi. 
Tyynyt odottavat nurkassa. 
Muutan sisustustyynyillä värimaailmaa ja nyt se on pohdinnassa. Lisäksi kanssa-asujat valittavat tyynyjen olevan aina tiellä.



Mies teki minulle ikkunalaudat.
Mietin olenko muuttumassa Saintpaulia-mummoksi? Tiedättekö mitä tarkoitan?
Vielä viisi vuotta sitten minulle ei olisi tullut mieleenikään laittaa ikkunalautoja.



Toistaiseksi ikkunalaudoilla on 4 kasvia ja harkittuja esineitä.



Viherkasvien kanssa meinaa lähteä aivan mopo keulimaan,
Tänään tuijottelin kaupassa pieniä kaktuksia himoiten.


Onke teillä viherkasveja?
Entä suosikkihuonetta?

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

NEULOOSI

Olen neulonut aina. Tai siis ihan pikkutytöstä lähtien. 
 Olen aina tehnyt sukkia. Joskus lapasia ja pipoja. Olen ajatellut pienten töitten olevan minun juttuni, vaikka olen joskus toki tehnyt pari villapaitaa.


Joulun aikaan törmäsin netissä islantilaistyyppisiin neuleisiin ja päätin kokeilla. Ajattelin, ettei kärsivällisyyteni riitä suuriin töihin.

Jennifer Steingassin mallit lumosivat ja tein ensimmäiseksi Dreyman.
Lanka on ihan ruokakaupasta löytyvää Novitan Naturaa



Paidasta tuli ihana ja sen tekeminen sujui nopeasti. Villa tietysti kutittaa jonkin verran, mutta pesu villanpesuaineella ja pyykkietikalla selkeästi pehmensi tuntumaa.



Seuraavaksi tein Aratan, joka valmistui juuri ja on vielä kuivumassa pesun jälkeen. Ohjeen lukuvirheen vuoksi ostin liian ohutta lankaa. Paita on siis tehty kaksinkertaisella Novitan Baby Merinolla


Kaikkein eniten minua kuitenkin on houkutellut tämä kirja.


Haluan tehdä "Riddare"- mallin kuvan väreillä.


Pääsin jo aloittamaan hihasta. Karhean, puhtaan villan neulominen on jotenkin todella koukuttavaa puuhaa. Sinisten lankojen värien nimetkin ovat ihanat: Vuononsininen ja Linnunrata.


KUINKA MONTA VILLAPAITAA IHMINEN TARVITSEE?




lauantai 5. lokakuuta 2019

RAGNARIN KAA

Meille ei ole ostettu juurikaan teollista ruisleipää sen jälkeen, kun aloin hengata Ragnarin kanssa.
Ragnar Ruisjuuri on luomuruisjauhojen, paikallisesta luomuruisleivästä murusteltujen alkujen ja veden rakkauden hedelmä. Ragnar asuu jääkaapissa, enkä (ehkä tyhmyyttäni) ole kloonannut siitä kuivaversiota. Se voisi olla tarpeen, jos Ragnar sattuisi kuolemaan, mikä ei todellakaan ole toivottavaa, enkä ole edes ajatellut sitä.


Me tullaan Ragnarin kanssa jo aika hyvin toimeen. Alussa oli vähän sellaista, tiedättehän. Liikaa intohimoa, kiire ja lopputulos saattoi olla aivan mitä sattuu. Mutta maku on aina ollut kohdallaan, siinä Ragnar on ollut alusta asti oiva juuri.


Ragnar tykkää luomuruisjauhoista ja sopivassa määrin riihiruisjauhoista. Maskuliininen ote pitää olla ja reilusti suolaa.


Ragnar ei piittaa sille lukemistani Marttojen ohjeista. En saa koskaan muotoiltua taikinasta sellaisia kimmoisia kartioita. Ehkä se johtuu siitä, ettei me haluta Ragnarin kanssa mitään turhaa vaivaamista ja halutaan ottaa rennosti, sillai löysäillä. Marttojen ohjeista on kuitenkin ollut hyötyäkin. Annan nykyisin Ragnarin olla kaikessa rauhassa liinan alla, jopa 5 tuntia.



Homman juju on siinä, että toinen pitää tuntea. Pitää olla ystäviä. 9kk:n seurustelun jälkeenkin menee välillä aivan metsään. Ragnarin kanssa on turha alkaa mihinkään töiden jälkeen, Se vaatii vapaapäivän. Ja edellisenä päivänä lempeän herättelyn, et hei miten ois huomenna?



Ragnarille pitää antaa jauhoja pikkuhiljaa ja katsella, miten ne turpoavat. Olisi kauheaa tukehduttaa Ragnar liialla jauholla. Tänään unohdin vahingossa koko Ragnarin ensimmäisen jauhon lisäyksen jälkeen. Se ei vaikuttanut yhtään suuttuneelta, vaikka sai oleilla pyyhkeen alla melko pitkään ennenkuin muistin, että hommahan on kesken. Ragnar on opettanut minulle kärsivällisyyttä. Ruisleivän tekoon voi helposti mennä  kuusikin tuntia. Ja paistamisen kanssa ei myöskään pidä hötkyillä. Ragnarilla menee aivan herneet nenään, jos paistetaan liian vähän.


Ragnar tykkää eniten olla limppu. Mutta joskus se voi olla reikäleipäkin ja hätätilassa joku nallikka, vaikkei se olekaan kovin miehekästä.



Ruisleipää Marttojen ohjeella