lauantai 5. lokakuuta 2019

RAGNARIN KAA

Meille ei ole ostettu juurikaan teollista ruisleipää sen jälkeen, kun aloin hengata Ragnarin kanssa.
Ragnar Ruisjuuri on luomuruisjauhojen, paikallisesta luomuruisleivästä murusteltujen alkujen ja veden rakkauden hedelmä. Ragnar asuu jääkaapissa, enkä (ehkä tyhmyyttäni) ole kloonannut siitä kuivaversiota. Se voisi olla tarpeen, jos Ragnar sattuisi kuolemaan, mikä ei todellakaan ole toivottavaa, enkä ole edes ajatellut sitä.


Me tullaan Ragnarin kanssa jo aika hyvin toimeen. Alussa oli vähän sellaista, tiedättehän. Liikaa intohimoa, kiire ja lopputulos saattoi olla aivan mitä sattuu. Mutta maku on aina ollut kohdallaan, siinä Ragnar on ollut alusta asti oiva juuri.


Ragnar tykkää luomuruisjauhoista ja sopivassa määrin riihiruisjauhoista. Maskuliininen ote pitää olla ja reilusti suolaa.


Ragnar ei piittaa sille lukemistani Marttojen ohjeista. En saa koskaan muotoiltua taikinasta sellaisia kimmoisia kartioita. Ehkä se johtuu siitä, ettei me haluta Ragnarin kanssa mitään turhaa vaivaamista ja halutaan ottaa rennosti, sillai löysäillä. Marttojen ohjeista on kuitenkin ollut hyötyäkin. Annan nykyisin Ragnarin olla kaikessa rauhassa liinan alla, jopa 5 tuntia.



Homman juju on siinä, että toinen pitää tuntea. Pitää olla ystäviä. 9kk:n seurustelun jälkeenkin menee välillä aivan metsään. Ragnarin kanssa on turha alkaa mihinkään töiden jälkeen, Se vaatii vapaapäivän. Ja edellisenä päivänä lempeän herättelyn, et hei miten ois huomenna?



Ragnarille pitää antaa jauhoja pikkuhiljaa ja katsella, miten ne turpoavat. Olisi kauheaa tukehduttaa Ragnar liialla jauholla. Tänään unohdin vahingossa koko Ragnarin ensimmäisen jauhon lisäyksen jälkeen. Se ei vaikuttanut yhtään suuttuneelta, vaikka sai oleilla pyyhkeen alla melko pitkään ennenkuin muistin, että hommahan on kesken. Ragnar on opettanut minulle kärsivällisyyttä. Ruisleivän tekoon voi helposti mennä  kuusikin tuntia. Ja paistamisen kanssa ei myöskään pidä hötkyillä. Ragnarilla menee aivan herneet nenään, jos paistetaan liian vähän.


Ragnar tykkää eniten olla limppu. Mutta joskus se voi olla reikäleipäkin ja hätätilassa joku nallikka, vaikkei se olekaan kovin miehekästä.



Ruisleipää Marttojen ohjeella

torstai 29. elokuuta 2019

MITÄ OLEN TEHNYT, KUN EN OLE BLOGANNUT?

 Olen vilpittömästi pahoillani, kun en ole saanut blogiin mitään aikaiseksi. Kun on kirjoittanut samaa blogia näin kauan (14 vuotta), tulee välillä sellainen fiilis, ettei ole mitään uutta sanottavaa. Puutarhakuvatkin ovat melkein samoja kaudesta toiseen. Instargramissa olen sentään pysynyt aktiivisena ja Villissä pihassa on toki tehty kaikenlaista.


Pidimme välivuotta Avoimista puutarhoista ja ensi vuodeksi onkin uutta näytettävää. En esittele aikaansaannoksiamme vielä edes täällä.


Mutta mihin kesä meni?

  • PELARGONI-INNOSTUKSEN PALUUSEEN
  • VANHOJEN TALONPOIKAISTAVAROIDEN IHAILUUN
  • TYÖHÖN
  • LOMAILUUN
  • HELTEESTÄ SELVIYTYMISEEN
  • RENTOUTUMISEEN
  • PERHEEN KANSSA VIETETTYYN AIKAAN


Poikani rippilahjaksi hankin meille Lontoon matkan kesäkuun alussa. Palasimme reissusta tiistai-iltana.
Neljässä päivässä ehtii Lontoostakin nähdä jo hyvän murto-osan.


Lontoon puistot ovat puutarhurin unelmia ja liikkuminen metrolla sujuvaa. Voin suositella suurkaupunkia nyt kahden käynnin perusteella lämpimästi. Tosin 30 asteen helle Lontoossa on ehkä kamalampaa kuin samat lukemat koulunmäellä. (En todellakaan viihdy yli 25 asteen lukemissa missään)
Ykkösvinkkini lienee Tube Map- sovellus, joka todella auttaa suunnistamisessa.
Sovellus löytyy myös busseille ja kiertoajeluihin.


Olen myös valmistautunut paikalliseen Käy Kotihin- tapahtumaan. Jossain sitä aina on mukana, vaikka puutarhatapahtumassa olikin välivuosi.




lauantai 29. kesäkuuta 2019

KESTOSUOSIKIT VUODESTA TOISEEN

Pionien keräilijänä tulee usein korostettua niiden asemaa puutarhan kruunamattomina kuninkaallisina. Toki ne ovat huumaavia, kauniita ja näyttäviä, mutta yksinään ne eivät tekisi Villistä pihasta sellaista puutarhaa, jossa viihtyisin.

Aivan välttämätön puutarhakasvi ovat mielestäni Kuunliljat. Perushosta Hämykuunlilja kasvaa meillä rehevänä reunusrivinä, eikä laske kasvuston lävitse muin muutaman apaattisen vuohenputken.

HOSTA UNDULATA VAR. ERROMENA


Olen joskus kerailyt kuunliljoja ja nitä löytyy monia lajikkeita. Kun lajikkeelle löytää oikean paikan, se palkitsee mahtavalla kasvulla ja viehkeällä kukinnallakin. Kuunlijat ovat kauniita koko kasvukautensa ajan. Ne ovat ehkä MUUT SUOSIKIT PIONIEN JÄLKEEN-listalla ykkösenä yhdessä Sormustinkukkien kanssa.

Seuraavana listalla on lähes minkä tahansa perennan seuraan sopiva Jättipoimulehti. Sen lehdistö on todella kaunis ja limenvihreät kukat korostavat mahtavasti monien perennoiden väriä. Leikkonakin se on loistava.

ALCHEMILLA MOLLIS
Taponlehti ansaitsee myös paikkansa listalla. Se kasvaa maan rajassa ja levittäytyy meillä ihaniksi kiiltäviksi kasvustoiksi. Viihtyessään se on aivan verraton maanpeitekasvi.

ASARUM EUROPAEUM

Tästä jättiläisestä pidän myös aivan valtavasti. Kilpiangervo on hidas leviäjä ja ehkä hieman vaatelias kasvupaikkansa suhteen. Ilokseni tämä yksilö on kuitenkin viihtynyt ja jopa hieman levittäytynyt. Mielestäni se on ihanan persoonallinen lisä varjopuutarhassa.

ASTILBOIDES TABULARIS

Mikä sinun suosikkikasvisi on?


torstai 27. kesäkuuta 2019

KAIKKI KUKKII


Kesä menee niin vauhdilla, ettei pysy perässä. Kaikkialla kukkii. Helle kukittaa taas pioneita poikkeuksellisen aikaisin ja kukat kestävät lyhyen aikaa. Yölämpötilojen viileys on hieman lohduttanut. Nyt meillä sataa. Puutarha todella kaipasikin vettä.


Etsiskelin uusia näkymiä puutarhasta. Monet kasvit muodostavat ihania yhdistelmiä, kuten tuo ensimmäisen kuvan japaninlikusterisyreeni ja pioni Coral Charm. Tuo yläkuvan sinilatva ei taida olla Polemonium caeruleum eli lehtosinilatva. Muistaakseni se on Polemonium yezoense `Purple Rain`. Se on jotenkin sirompi ja syvemmän värinen kuin maatiainen lajitoverinsa. Kuunlijojen edessä sen lehtimuodot korostuvat..


Nyt on hyvä Sormustinkukkavuosi. Monet välttelevät Sormustinkukkia niiden myrkyllisyyden vuoksi. Minusta ne ovat kauneimpia perennoita ja sopivat villiin puutarhatunnelmaan. Ne tuovat mieleen Tasha Tudorin puutarhakirjojen kuvat ja  Monet`n puutarhan. Minulle sopii myös niiden tapa kasvaa siellä, missä haluavat ja muodostaa omia ihastuttavia väriyhdistelmiään.



Yritän nyt tehdä päivittäisiä puutarharetkiä kameran kanssa. Pitäisi ehtiä kuvaamaan kaikki ihanuudet. Lähestyvä kesäloma helpottaa tilannetta. 
Palataan siis pian.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

IHANAT SYREENIT

Villiin pihaan on huomaamatta kertynyt hyvä valikoima erilaisia syreeneitä. Lapsuudessani niitä sanottiin sireeneiksi.  En tiedä onko muistikuvani virheellinen, mutta uskon, että äitini kotitalon pihamaalla kasvoi vaaleanpunainen pihasyreeni. Täti-Vihreä oikaiskoot, jos olen väärässä. Joka tapauksessa muistan jo lapsena ihastelleeni sireeninkukkia.

Meillä on suuria pensaita valkoisia sekä vaaleanvioletteja pihasyreeneitä (Syringa vulgaris), jotka ovat jo kukkineet. Iloksemme Jalosyyreni ´Andeken an Ludvig Späth´ on kukkinut runsaasti. Sen kukat ovat aluksi hyvin tummanvioletit ja haaltuvat kukinnan edetessä.


 Jalosyyreni  Syringa vulgaris ´Andeken an Ludvig Späth´

Tien laidassa kukkii `Moskovan kaunotar´ valkoisin kukin. Ne ovat avautuessaan ihanan vaaleanpunertavat. Kaunotar nojailee johonkin toiseen syreeniin, joka voisi olla joku Puistosyreeni (Syringa x henryi) tai Unkarinsyreeni (Syringa josikaea).


Vai onko tämä alakuvassa sittenkin Unkarinsyreeni? Kuva on huono, mutta jos joku tunnistaa,  niin olen kiitollinen. Hukkaan aina kaikkien kasvien nimet!

EDIT: Älysin mennä tuohon sivupalkin Muut kasvit-listaan. Siellähän oli Isabellansyreeni (Syringa  x prestoniane ´Royalthy´) Eli jompi kumpi on se. Veikkaan tuota alempaa.


Nuokkusyreeni on helppo tunnistaa. Ihanat vaaleanpunaiset kukat nuokkuvat ja ovat vasta aukeamassa.

Nuokkusyreeni Syringa komarowii subsp. reflexa
 Lisäksi löytyy ainakin Japaninlikusterisyreeni, mutta se ei kuki vielä.

Tänään kitkemisretkellä ilahdutti erityisesti tämä näkymä:


Köynnöshortensia (Hydrangea petiolaris)  on vallannut kivimuurin.



lauantai 8. kesäkuuta 2019

KUVARAPORTTI KESÄKUUN ALUSTA


Laitan teille muutamia kuvia viime päiviltä.
Onneksi on jotain kaunista!




Sain aikaan pari oikein onnistunutta kitkemispäivää sen jälkeen, kun melkein luovutin ja annoin vuohenputken syödä puutarhani.
Sitten tämä sää..
Ei voi tehdä mitään ilman kuolemanvaaraa. Piha on pätsi.

Pelkään, että vuohenputki nauraa partaansa tai mihin lie ja jatkaa kaiken valtaamista. Ja kun taas uskaltaudun istutusalueisiin, ne ovat yhtä valtavaa vuohenputkikasvustoa, joka ulottuu vähintäänkin pääni korkeudelle ja eksyn itsekin siihen viidakkoon, kuin muumit Taikurinhattu-tarinassa.




Mutta hei, vuoden puutarhatapahtuma! Hevoskastanjassani on kaksi kukkaa. Ties kuinka monta vuotta istuttamisesta onkaan. Ilahduttavat kukkapötkylät!

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

KEITTIÖN UUSI KUNINGATAR


Miehen mielestä se olen tietenkin minä, mutta mutta...

Kuten aiemmin kerroin, olen tyhjentänyt sopimuksesta erästä aittaa. Kaiken pienemmän rojun alta paljastui vanha kaupan tiski. Tai oletan sen olevan sellainen. Melkein toivoisin sen olevan tämän kylän kaupasta peräisin. Kapistus oli todella likainen. Sokkeliosa oli irti ja kaikki jäljellä olevat laatikot olivat toimineet rottien kotina.


Tässä muutama ennen-kuva:



Käytin tuntitolkulla aikaa putsaamiseen, jonka aloitin painepesurilla ja siirtyen kuumailmapuhaltimeen, raappaan ja hiomakoneeseen. En ole ikinä nähnyt niin paljon rotan ulosteita! Luulin, että saan jonkun kamalan taudin! Mutta minulla oli visio.



Maalasin tiskin Prismasta saatavalla Rust-Oleum Chalky Finish kalustemaalilla, värillä Antique White ja vahasin sen jälkeen kalkkimaalille tarkoitetulla vahalla. Maalia on kolme kerrosta. Kuivumisen jälkeen ja ennen vahaamista kulutin maalia hieman veitsellä ja hiomapaperilla sieltä täältä.


Tason ja luukkujen kehykset halusin jättää puunvärisiksi. Uskomatonta, että nuo lasit olivat ehjät! Puupinnat käsittelin puuöljyllä. Pidän siitä, että elämän jäljet näkyvät pinnassa.


Jonkun vanhan  pelastaminen käytännölliseen tarkoitukseen on palkitsevaa. Tiesin heti tämän nähdessäni, mihin se kuuluu.


Taisin kuulla jonkun sanovan "Ihan hirvee!" nähdessään tämän pihalla pesemättömänä ja surkeana. Rotan papanat vain lentelivät, kun 2,7 m pitkää ja melko painavaa aarrettani siirreltiin.



Mielestäni siitä tuli täydellinen, keittiön kuningatar, maailman hienoin keittiötaso!

Nyt vielä KULTAA lätkästä, kiitos!
Miten hieno sunnuntai!


lauantai 25. toukokuuta 2019

PARASTA JUST NYT

Särkynytsydän on ehdoton suosikkini kevät-kesän kukkijoista.
Se on myös talvehtimisvarma.


Valkoinen lajike on arempi ja juuri näitä kuvia tähän laittaessani tajusin, etten ole huomannut sitä vielä. Se on samalla alueella tämän perinteisen kanssa ja onkin mentävä tutkimaan, onko se kadonnut.

DICENTRA SPECTABILIS

Särkynytsydän on jotenkin uniikki perenna. Ihania sydämiä, jotka ovat kauniin lehvästön koristeina.
Se kuuluu unikkokasvien heimoon ja on kotoisin Aasiasta, mm. Siperiasta ja Japanista.


Villissä pihassa on nyt jotenkin runsaasti tummempaa fuksian punaista. Ja sitä vuohenputkea. Minua on oikeasti alkanut huolettaa, että se valtaa kaiken. Tänään on satanut koko päivän. Olisi aivan pakko ehtiä kitkemään oikein urakalla.


Minulla on onneksi metsä täynnä kieloja.