sunnuntai 25. marraskuuta 2018

ASIOITA ITSESTÄ

Täytin tämän kuun alussa 45 vuotta. Hyvällä tuurilla elämä on puolessa välissä, huonommalla vähän yli. Mietin uhkaako minua keski-iän kriisi? En ole koskaan tunnistanut ikä-kriisejä itsessäni enkä aio tehdä sitä nytkään. 

Optimistina tein puolivälin päivityksen. Kunpa joku kysyisi oppimiani asioita minulta, kun täytän 90 vuotta.

MITÄ OLEN OPPINUT ITSESTÄNI TÄHÄN ASTI
  • En tiedä juurikaan mistään mitään. Verrattuna kaikkeen tietoon maailmassa siis. Tietämistä on aivan älyttömästi.
  • En osaa mitään niin hyvin, että voisin sanoa olevana siinä riittävän hyvä. Aina voi tulla paremmaksi.
  • Olen huono kuuntelemaan ja minun on opeteltava sitä.
  • Olemalla kiltti voin tehdä paljon hyvää.
  • Olemalla aina rehellinen voin päästä mihin haluan.
  • Yrittämällä tehdä omasta elämästäni minulle juuri sopivan ja hyvän, levitän hyviä asioita myös ympäristööni.
  • Voin sanoa asioille EI.
  • Olen taipuvainen eristäytymään sosiaalisesti vain lähipiiriini. En tiedä onko se hyvä vai huono asia?
  • Aistiärsykkeiden kokemisessani on jotakin poikkeavaa. Ehkä.
  • Kädestä pitäminen ON minulle tärkeää.


  • Kaipaan isääni, vaikka hän ei ollut helppo persoona eikä suhteemme ollut ristiriidaton.


Tämän kuvan laitan tähän kuitenkin siksi, että minun muistikuvissani koko lapsuuteni oli tuollainen, aurinkoinen, turvallinen.  Minusta on paljon hymykuvia. Äitini voi romuttaa tämän käsitykseni, mutta minusta tuntuu, että olin iloinen lapsi. Pakkohan minun on ollut olla, koska olen myös iloinen aikuinen.

Ilo pintaa, vaik syvän märkänis on karjalaisilta isovanhemmiltani ja isotädiltäni  kuulemani sanonta. Se on tatuoitu myös ihooni muistutukseksi, että ilo keventää, että muistaisi nauraa, joka päivä.


tiistai 6. marraskuuta 2018

SUMUN KESKELLÄ YÖPUKUSILLAAN

 Tämä aika on merkillinen. Toisaalta kiva ja toisaalta masentava. Puutarhassa kaikki on ikäänkuin mädäntynyt ja näyttää tuhnuiselta ja hieman lohduttomalta. Sisällä voi kuitenkin hyvällä omallatunnolla keskittyä vain kotiin, hyggeilyyn, akkujen lataamiseen.

MÄTÄ KUUNLILJARIVI
KASVIHUONEEN SYKSYSISUSTUS IKKUNAN TAKAa


Aikani on mennyt työssä ja vapaa-ajalla opiskelussa. Muun vapaa-ajan olen pyhittänyt kodista huolehtimiselle ja kiireettömyyden harjoittelulle. Olen tullut aika hyväksi siinä. Olen viettänyt monta vapaapäivää vaihtamatta yöpukua pois, äänikirjoja kuunnellen ja neuloen. Joku voisi sanoa laiskotelen, mutta ei... Raskas työ vaatii raskaan vapaalle asennoitumisen. Yöpukusillaan voi kyllä imuroida, pestä pyykkiä ja joo-o, käydä kaupassakin äkkiä.


Löysin kipsisäkin jämän ja tein jouluisia kipsilaattoja. Aion torstaina viedä niitä Iitin maatilatorille myyntiin betonisten rinnalle. Laattojen teko on ihanaa kotipuuhastelua.


Some on täynnä valitusta säästä. Valittaminen on syvältä.
Leudossa alkutalvessa on paljon hyviä puolia:

Hevoset voivat olla ulkona
Niiden vesi ei jäädy
Kuumaa vettä ei tarvitse kantaa talosta talliin
Suuren talon lämmittäminen ei ole taloudellisesti kohtuutonta
Sormet eivät jäädy, kun virittää ulkovaloja
Ulkona tarkenee tehdä kaikenlaista
Metsästä saa suppilovahveroita
Ei tarvitse huolehtia lumitöistä
Auton ikkunat eivät ole jäässä
Sumu on kaunista auringon noustessa
Pimeys armahtaa eikä kukaan näe laiminlyötyä puutarhaa

Think positive! Life is too short to a be whining bitch!


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

KULLATTUA

Puutarha ja koko kylä on kuin kultamaaililla maalattu.
Piti käydä äkkiä hieman kuvaamassa, sillä nyt lehdet putoavat vauhdilla.


Kaikki keltaisen värit löytyvät pihalta. Mantsuurian jalopähkinän syysväri on herkullinen. Tällaisen ruskan vallitessa on pakko hieman tykätä keltaisesta.


Tammet näyttävät todella upeilta sinistä taivasta vasten.


Jopa joen pinnassa on kultainen peitto.




Pidän syksystä. Oikeastaan kaikki vuodenajat ovat ihania aivan kylmintä talvea lukuunottamatta. Vielä pari päivää, niin kaikki nämä värit ovat mennyttä. Pidetään siis silmät auki! 
Yhdessä lämpimien päivien auringon valon kanssa tunnelma on ollut kerrassaan ihmeellinen.

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

TÄYDELLINEN VIIKONLOPPU

 Tämä viikonloppu on ollut rentouttava, kiireetön ja kotoisa. Ainoa miinus on se, etten taaskaan päässyt puutarhahommissa kuin ajattelun asteelle. Vaikka mitä pitäisi tehdä, mutta nyt ei kulje puutarhurointi. Vaikka tämä onkin ensisijaisesti puutarhablogi, niin sisustuskuvia silti pukkaa...


Kissanpennuista on mahdoton saada tarkkoja kuvia elleivät ne nuku.




Mitä täydellinen viikonloppu sisältää?

Tärkeitä ihmisiä
Sängyssä loikoilua
Kodin sisustamista
Kirpputoreja
Tuntematon sotilas
Opiskelua
Hyvää ruokaa
Suukkoja



Sisään tuotuja muutamia kukkia lähemmäs puutarhaa en kuitenkaan päässyt.





Kiitos kaikille viikonlopussani mukana olleille! Puhelimessa tai livenä. Olette tärkeitä!

   

lauantai 22. syyskuuta 2018

ASTIAMANIA

Olen aina tykännyt astioista. Kauniit astiat houkuttevat  ja herättävät keräilyviettini. Kesällä juttelin Lapin tilan vanhan rouvan kanssa astioista ja hän totesi, että: "Vaikka tulisi kuorma-autolastillinen kauniita astioita pihaan, niin huolisin ne kaikki." Tunnustan saman vian. Vai onko se mikään vika?


Eilen menin Kouvolan Centtilä kirpputorille ja siellä oli aivan valtavasti vanhoja astioita useissa pöydissä. Design-lasia, Arabian Fasaania, Maisemaa, Myrnaa, Hermesta ja vaikka mitä. En ymmärrä, mistä ne kaikki aarteet olivat sinne yhtäkkiä  tulleet? Olin ostanut  aiemmin muutaman lautasen Fasaania, mutta parissa pöydässä oli tuota siniharmaata Maisemaa. Keräilykohde muuttui  kuin taikaiskusta.



Tänään menin pakkomielteisen vimman ajamana sinne uudestaan. Nyt minulla on 6 syvää lautasta, kaksi alkuruokalautasta, keittokulho, iso tarjoilulautanen ja soikea kulho. Astioiden kunto ei ole kovin hyvä, mutta tuo kuvion väri oli mielestäni ihana. En muista nähneeni tätä väriä juuri missään. Punaisia, sinisiä ja jopa ruskeitakin on kyllä usein kirppareilla.



Onhan Fasaanikin kaunis, mutta Richter Reinhardin 1936 suunnittelema Maisema-mallisto on  pionin näköisine kukkineen jotenkin silti sykähdyttävämpi. Ja juuri tuo väri on minusta tyylikkään hillitty, viileä, mutta silti maalaisromanttinen.



Jostain kun löytyisi matalia ruokalautasia. Sinne kirpputorille jäikin noita vielä. Talous ei antanut myöden kaikkien kotiuttamiseen.

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

SIMPLY HAPPINESS

Olen huomaamattani vähentänyt näkyvän tavaran määrää sisustuksessa.  Ikäänkuin olisi enemmän hengitystilaa, kun tasot ovat tyhjempiä .  Simppeliys kunniaan, krumeluurit pois! Simple is beautiful!

Pidän persoonallisista esineistä ja asioista. Kuvailin muutamia tämän hetken suosikkiesineitäni kotona 


Saimme lahjaksi tämän mahtavan metallikyltin.  Sen aitous ja kulahtaneisuus ovat juuri sitä, mistä pidän. Ja onhan tämä koulualue - School zone. Violators Will be prosecuted (rikoksentekijät joutuvat syytteeseen) ja se on hyvä näkyä jo eteisessä.



Ostin viimeinkin tuon Kööpenhaminan kaupunkijulisteen. No...  koska Köpis! Taulu aiheuttaa minulle hyvää fiilistä. Se riittänee selitykseksi.


Keittiön tasojen raivaus tuotti myös paljon mielihyvää. Tasoille kertyy muka kivoja juttuja ja sitten niitä on aivan liikaa. Tiskirätti roikkuu aina hanan päällä eikä se mikään kaunis ole. Pidän hyvin muotoilluista esineistä. Nyt suosikeistani jäivät poikani tekemä leikkuulauta ja teräksinen shakeri. Jotkut esineet kestävät aikaa hyvin ja ovat ansainneet pysyvän paikan näkyvissä.


Iittalan maustemyllyt kuuluvat näihin kestosuosikkiesineisiin. Niiden muotoilu on minusta aivan parhautta. Huomasin kuvan ladatessani, että tapetissa on pyyhkimäjälki. Asia on korjattu, mutta en viitsinyt huonossa valossa enää ottaa uutta kuvaa. Tuo tapetti kuuluu myös kestosuosikkeihini. 2012 ajattelin, että näinköhän siihen kyllästyy? Mutta minusta se on aina vain kaunis ja juuri oikea tapetti keittiöön.


Rustiikkisten esineiden ohella moderni muotoilu vetoaa minuun. En koskaan kyllästy Eva Solon valkosipulinpuristimen viehättävään muotoiluun.



Pentikin säilytyspurkit viehättävät silmääni vuodesta toiseen. Nyt ne ovat puukansineen eritisen trendikkäät, kun puuastioita näkee kaikkialla.



Pienet muutokset sisustuksessa sopivat minulle. Isoja ei tarvitse. Nyt juuri tilan tunne ja vähäisemmät tavarat tuovat hyvän fiiliksen. Mutta koti elää. Asuminen voi olla onnellinen juttu! Eikä se ole mitään dramaattista ja kylmää materialismia, jos tykkää nätistä valkosipulinpuristimesta. Se on simply happiness!

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

IHME BLOGITAUKO, ANTEEKSI!

Elokuu hujahti töissä ja kaikissa puuhissa niin, etten muistanut edes blogata! Tai saanut aikaiseksi. Tulee ihan paha mieli, kun ei muka ehdi tai viitsi huolehtia blogistaan. 

Löysin viikolla taas uuden tällaisen uunivuoan. En tiedä mikä näissä vanhoissa saviastioissa viehättää, mutta suunnittelen niitä joululaatikoiden astioiksi. Tokihan joulua pitää jo miettiä, eikö?


Ja törmäsin tietysti taas Zabkowicen skooleihin. Vihon viimeisessä kirpparipöydässä (kierrettyäni tarkalla seulalla kymmeniä) minua odotti peräti kaksi, kirkas sekä vaalenapunainen. En tiedä, mikä näissä minua viehättää. Ei haittaa yhtään, että niitä valheellisesti kutsutaan monesti kotimaisiksi Olympiamaljoiksi. En oikein ymmärrä, mistä tällainen harha on päässyt syntymään? Tosin en maksa  skoolista mitään ylitiömäistä "kotimaisen" lasin hintaa. 6,50€ taitaa olla maksimi.



Uskomatonta, mutta meillä tehtiin tänään puutarhatöitä. Ajettiin kahdella leikkurilla märkää ja todella pitkää nurmikkoa. Karsittiin myös pihatien piennar, jossa kasvoi jo miltei ranteenpaksuista pajua.

Olipa kivaa. Työnjohtokin oli paikalla.





sunnuntai 5. elokuuta 2018

KEITTIÖN UUDELLEEN STAILAUSTA

 Olen käynyt viime aikoina erilaisilla kirpputoreilla enemmän kuin on sallittua! Tänään löytyi kahdella eurolla olkihattu, jonka ostaessani tiesin sen kuuluvan seinälle. Sitä en tiennyt, että hattu aiheuttaisi mylläyskohtauksen keittiössä.


Varastin kasvihuoneesta yhden pelargonin maalaisromanttiseksi yksityiskohdaksi. Vuosia seinällä olleet mustapohjaiset kasvitaulut saivat väistyä muihin tehtäviin ainakin hetkeksi. Ne ovat edelleen suosikkejani, mutta vaihtelu tekee välillä hyvää.



Avohyllyn esinevalikoima meni uusiksi ja värit muuttuivat neutraalimmiksi. Helene Schjerfbeckin Portinvartijan tytär - juliste on ollut kaikissa kodeissani osa sisustusta. Nyt se pääsi taas kunniapaikalle nojailtuaan vuosia salin seinään rumpusetin takana.




Löysin taas Zabkowicen skoolin kirpputorilta. Nyt minulla on yksi iso ja kolme pientä. Pidän niistä paljon enemmän kuin vaikkapa mariskooleista. Lisäksi löysin pari mahtavaa valurautapannua, jotka saattavat olla osa kesäkeittiöprojektiamme. Tai mistä sitä tietää mihin niitä tarvitsee, en vain pystynyt vastustamaan vanhoja hienoja esineitä.



Käyttekö te kirpputoreilla? 
Mitä sieltä etsitte? 

lauantai 28. heinäkuuta 2018

AMURINPYRAMIDI JA MUITA TROOPPISEN ILMASTON IHMEITÄ

Trooppinen ilmasto on saanut jotkut kasvit villiintymään. Amurin viini on kasvanut koristeomenapuun ylle ja alle. Se muodostaa hämmentävän vihreän pyramidin ja epäilen, että koristeomenapuulla on tukalat oltavat muutoinkin kuin kuumuuden vuoksi.


Verbenat viihtyvät. Ne sopivat kauniisti piiskujen seuraan.


Punahatut kukkivat myös. Nekin ovat piiskualueella ja sekin yhdistelmä toimii.


Salkoruusut ovat suosikkejani. Niitä voisi olla vaikka kuinka paljon. Nämä kukkivat taimisäilyttämössä.



Kärhöjen kukat ovat kuumuuden ja kuivuuden vuoksi pienempiä kuin yleensä, mutta niitä on paljon.



Puutarha rehottaa villinä ja hallitsemattomana. Joka päivä olen aikonut leikata nurmikkoa, mutten ole jaksanut. Josko huomenna taas uusi yritys.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

UUSIA BETONILATTOJA

 Tilasin pitkästä aikaa uusia muotteja Yhdysvalloista, kun betonihommat alkoivat taas tuntua kivoilta. On hieman harmi, ettei edullisia muotteja persoonallisiin laattoihin saa kuin jostakin kaukaa tilaamalla. Kuvassa uusia ovat tuo roomalainen nainen ja enkelifiguuri. 




Nuo kaikki 14,5 x 14,5 cm laatat ovat myös uusia. Nämä ovat mielestäni kivoja puutarhan tai kodin sisustuselementtejä. Betonilaattani ovat kestäneet oikein hyvin säävaihteluita ja olleet ulkona ympäri vuoden. Pieni laatta on myös kiva tuliainen.  Kana- ja kukkolaatat ovat kestosuosikkejani. Ne myös tekevät hyvin kauppansa, kun näitä on ollut jossakin myynnissä.


Ulkona ja sisällä on sama lämpötila, juuri nyt 27 celsiusta. Sisältä puuttuu paahtava aurinko ja paarma-armeijat. Olen siis pyhittänyt arkivapaani kodinhoidollisille tehtäville. Säästä ei saisi valittaa, mutta kyllä minulle jo riittäisi. Puutarha on aivan villiintynyt, kun siellä ei voi lämpöhalvausriskin ja paarmainvaasion vuoksi tehdä mitään.

Yöllä puhallan pöytätuulettimella yöilmaa makuuhuoneseen ja kömmin tuon hirven alle maate! Pelkkä pussilakana riittää, mutta peitto on oltava!
PUSSILAKANA BY NORD