Uusi huone

Minusta tuntuu, etten ehdi enkä hallitse.

 Lattialla on karvoja, pitäisi siivota. Tuntuu nuhjuiselta.

Talvikin voisi jo mennä.

Jotain kuitenkin on tapahtunut. 14-vuotias mieheni tytär sai oman huoneen. Mielestäni on tärkeää, että lapsilla on omaa tilaa, vaikkeivät asu vakituisesti täällä. Yksi tilaratkaisu pitäisi vielä toteuttaa, mutta tämä valmis huone ilahduttaa älyttömästi meitä kaikkia. 

Siitä tuli asujansa toiveiden mukaan mustavalkoinen. Mielestäni todella hurmaava tila.

Käyn siellä salaa huokailemassa. Tila on jaettu väliseinällä viimeisestä remontoimattomasta luokasta ja huonekorkeus on huimat 3,3m.

Hirsiseinä on käsitelty mustaksi jo aikanaan, kun tilassa oli leffojenkatseluhuone

Modernin ja vanhan yhdistelmä on kiva. Jätimme näkyviin myös pinkopahvin takaa löytyneen lautaseinän. Valkoiseksi maalattu raakalauta ei ole ollenkaan huono seinämateriaali.

Kevättä on selvästi jo ilmassa, sillä kanat ovat alkaneet taas munia enemmän.  Eikö ole kauniita?

Leikkovihanneksia ja muita hullutuksia

Minulla on maljakossa tilliä, porkkanaa ja kultapiiskuja. Kauniita, eikö?

Olen jo pitkään terrorisoinut facebook-kavereitani kananmunakuvilla.

Mutta ne ovat ihania! 

Katsokaa. Uudet kanarotuni munivat erivärisiä munia!

Saan pitkiä katseita selittäessäni kuinka hyvä mieli minulle tulee näistä kananmunista. Mutta se on totta! Hullua tai ei.

Jos muuten välillä lamaannuttaa, niin neulominen on ollut kiihtymään päin.

Se on terapeuttista. Neulon telkkaria katsoessani, istuallani, makuulla, parturissa, autossa (repsikassa). Neulon lähes yksinomaan sukkia. Joskus pipoja ja lapasia.

Tässä uusin sukkakirja. Tosin ohjeesta neulominen ei aina innosta. Kirjoneulekuviot tietysti ruutupiirrustuksista, mutta muuten sovellan tai suunnittelen itse.

Tämän kesän muoti-ilmilö netin sukkaryhmissä on ollut itseraidoittuvien lankojen yhdisteleminen. Eli kahta itseraidoittuvaa neulotaan vuorotellen.

Kokeilin raitalankojen yhdistämistä myös pystyraitoihin.

Alkaa olla joululahjoja aikamoinen kasa valmiina.