KESTOSUOSIKIT VUODESTA TOISEEN

Pionien keräilijänä tulee usein korostettua niiden asemaa puutarhan kruunamattomina kuninkaallisina. Toki ne ovat huumaavia, kauniita ja näyttäviä, mutta yksinään ne eivät tekisi Villistä pihasta sellaista puutarhaa, jossa viihtyisin.

Aivan välttämätön puutarhakasvi ovat mielestäni Kuunliljat. Perushosta Hämykuunlilja kasvaa meillä rehevänä reunusrivinä, eikä laske kasvuston lävitse muin muutaman apaattisen vuohenputken.

HOSTA UNDULATA VAR. ERROMENA

Olen joskus kerailyt kuunliljoja ja nitä löytyy monia lajikkeita. Kun lajikkeelle löytää oikean paikan, se palkitsee mahtavalla kasvulla ja viehkeällä kukinnallakin. Kuunlijat ovat kauniita koko kasvukautensa ajan. Ne ovat ehkä MUUT SUOSIKIT PIONIEN JÄLKEEN-listalla ykkösenä yhdessä Sormustinkukkien kanssa.

Seuraavana listalla on lähes minkä tahansa perennan seuraan sopiva Jättipoimulehti. Sen lehdistö on todella kaunis ja limenvihreät kukat korostavat mahtavasti monien perennoiden väriä. Leikkonakin se on loistava.

ALCHEMILLA MOLLIS

Taponlehti ansaitsee myös paikkansa listalla. Se kasvaa maan rajassa ja levittäytyy meillä ihaniksi kiiltäviksi kasvustoiksi. Viihtyessään se on aivan verraton maanpeitekasvi.

ASARUM EUROPAEUM

Tästä jättiläisestä pidän myös aivan valtavasti. Kilpiangervo on hidas leviäjä ja ehkä hieman vaatelias kasvupaikkansa suhteen. Ilokseni tämä yksilö on kuitenkin viihtynyt ja jopa hieman levittäytynyt. Mielestäni se on ihanan persoonallinen lisä varjopuutarhassa.

ASTILBOIDES TABULARIS

Mikä sinun suosikkikasvisi on?

Tämän hetken kukkijoita ja kirjasuositus

Puutarha on myös asennekysymys. Sanon aina, että pionien jälkeen ei ole mitään, mutta olen totaalisen väärässä. Puutarhassa on aina jotain. Pitää vain nauttia hetkestä, tästä hetkestä.

Kärhötkin nauttivat elokuun auringosta ja sanovat, että : "Pääse nyt yli niistä hiton pioneista! Katso meitä!"

JOKU CLEMATIS

Ukonhatut, piiskut ja monet muut ovat parhaimmillaan. Kuunlijojen kukkia on tuhansittain.

Keltainen penkki pursuaa kukkia.

Tässä vielä se kokonaisnäkymä pergolan alueesta. Huomatkaa, miten amurinviini on valloittanut vanhan koristeomenapuun.

Popo pysyttelee lähistöllä huomattuaan makkaranpaistoaikeemme. Pergola on nyt todella viihtyisä. Tänäänkin sinne kerääntyi suuri joukko makkaranpaistajia.

Eilen Teija Tuisku ja Heidi Haapalahti kävivät meillä pienellä työkeikalla. Sain heiltä tuliaisina heidän uusimman kirjansa Makutarhuri. Kirja on visuaalisesti aivan huikea ja sisällöllisesti kutkuttavan kiinnostava. Voin suositella sitä kaikille hyötytarhureille, ruokaesteetikoille ja ruuan kasvattamisesta haaveileville.

Aloin kirjaa vain selailtuani heti puhua Täti Vihreälle valkosipulin kasvatuksesta.

Kiitos! Ihan kirja ja mukava vierailu!

Uusi, avara pergola

 Edellisessä postauksessa sanoin jättäväni pergolan aiempaa tyhjemmäksi.

Tänään ehdin hieman järjestelemään siellä. Lattia ja omatekemäni laatat tulevat kauniisti esiin, kun tilaa ei ole tungettu täyteen tavaraa. Luulen, että meillä on enemmän käyttöä iltaisin istuskeltavalle  puutarhaolohuoneelle, kuin ruokaryhmälle. Grillaan harvoin enkä pidä kaasugrillistä. Avotulipaikka pergolan vieressä saa olla kesäkeittiönä tästä eteenpäin.

Pergolan uusi elämä alkoi siis tänään. Mies oli päivän reissussa ja tarjosin  hänelle lasin punaviiniä kotiin palatessa. Pöytä on hätäratkaisu, vanha, liian matala Ikean jakkara, jonka löysin pihasaunalta. Persoonallisempi ja sopivampi ratkaisu kyllä löytyy, kun pitää silmät avoinna.

KYNTTILÄT KUULUVAT PERGOLAN TUNNELMAAN

Laittiassa on rivi elämänpuulaattoja.

 Näkymät pergolasta ovat kauniit ja tuoleihin voi unohtua istuskelemaan ja nauttimaan tunnelmasta. Tänään olisi tarvinnut vielä viltin. Iltaisin ja öisin on kovin viileää. 

Juhlia varten pergolaan tuodut sinisarjat sopivat sinne täydellisesti.

Piippuköynnös kattaa miltei koko pergolan ja kahdelta sivulta sitä ympäröi perenna-alue, yhdeltä sivulta nurmikko ja yhdeltä nuotiopaikan kivituhkapiha. Pitänee ottaa parempi kuva kokonaisuudesta vielä.

KUUNLILJAN KUKAT TÄYTÄVÄT TÄLLÄ HETKELLÄ PUUTARHAN

Pitää yrittää kuvata pergolan aluetta valoineen myös hämärässä. Tunnelma on kerrassaan valloittava.

Uskomaton paikka - oma rakas piha!

Viimeiset kaksi viikkoa Villi piha on ollut parhaimmillaan. Onnekseni minulla on käynyt paljon puutarhavieraita, jotka ovat päässeet näkemään pionien mahtavan kukinnan. Pionit ovat romanttisen puutarhan kuninkaallisia. Nyt niitä riittää sisään asti ja samaan aikaan yltiöpastellin ja tuoksuvan tunnelman maksimoivat kukista raskaat pensasruusut.

Puutarha on täynnä väriä ja tuoksua. Ilman puutarhavieraita en ehkä tajuaisi, miten hienolta kaikki näyttää. Kun saa palautetta ja ihmiset huokailevat ihastuneena, huomaa itsekin, että niin tosiaan, onhan tämän mahtavaa! Näkee itsekin muuta kuin vuohenputket ja repsottavat yksityiskohdat. Aion kutsua niin paljon puutarhavieraita, kuin vain on mahdollista. Kuljen sitten heidän perässään ja opettelen katsomaan ohitse epäkohdista, pelkkään kauniiseen. Suosittelen sitä kaikille muillekin kotipuutarhureille.

Kaikki pihat ovat mielestäni ihania. En ole koskaan käynyt puutarhassa, missä ei olisi edes jotakin viehättävää yksityiskohtaa. Aina tulee ajatuksia, visioita, elämyksiä. Jakakaa pihanne muiden kanssa. Se on yksi puutarhuroinnin parhaita puolia. Avointen puutarhojen päivänä meillä kävi niin paljon ihania ihmisiä, jotka kaikki saivat minut hymyilemään ja nauttimaan omasta pihastani itsekin enemmän. Kiitos jokaiselle kahdelle sadalle kävijälle! (n.200 vierasta!! Uskomatonta!)

Minulla on paljon pionikuvia, mutta tänään kuljin kameran kanssa etsien uusia paikkoja. Yritin katsoa sinne, mihin yleensä en katso. Ja jotenkin varautua siihenkin, että pionit ovat ensiviikolla mennyttä. Omassa pihassa voi löytää uusia näkökulmia. Vähän kuin elämässäkin. Kun vain katsoo!

Kauniita lehtiä, kissojen polkuja kuunliljaviidakossa, rauhaisia näkymiä. Lammen vesi on niin kirkasta, ettei erota ruusuja peilikuvistaan.

Kaikki vihreän sävyt...

Kaikki värit, tuhannet nuput...

Valkoapilat nurmikossa.

Katsokaa vain kauniiseen, ainakin välillä.

Hei Ilmasto, voit ruveta jo käyttäytymään ihmisiksi!

 Koska minulla alkaa loma ja tällainen helle nuhjustaa koko puutarhan ihan surkeaksi. Lähinnä siksi, että minä en viitsi tehdä siellä mitään.  Viileämpi sää olisi hyvä työskentelyn kannalta. Ensin on niin kylmää ja harmaata sekä räntäsadetta, että kurpitsan kukat paleltuvat juhannuksena! Sitten on niin kuumaa ja syöksyvirtailee, ettei mitään! Jos ilmasto olisi ihminen, niin joku diagnoosihan tuohon löytyisi helposti!

Mutta oikeasti! Ei pidä valittaa, talvi on taas pitkä. Kärhöjen juuret ovat syvällä eivätkä ne ole kuivuudesta kärsineet. Kukkia on hurjasti.

Myös kuunliljoissa on satamäärin kukkia.

Kävin tänään yksin lähiseuturetkeilemässä Kinnarin tilalla Hollolassa ja Finnmarin myymälässä. Kinnarin tilan Pioni ja Piironki-myymälää olen kehunut ennenkin, mutta Finnmarin tehtaanmyymälässä en ollut käynyt koskaan. Luulin, että siellä on pääasiassa kynttilöitä, mutta erehdyin. Siellä on valtavasti sisustustavaraa ja hinnatkin ovat kohtuullisia tai jopa edullisia.

Valtavasta valikoimasta ihania lasipurkkeja oli vaikea valita mieleisin. Uurnan mallinen suurehko purkki taisi maksaa 12,90€.

Siellä myydään myös kivoja tekstiilejä, peilejä, lyhtyjä, huonekaluja, koreja ja ties mitä houkutuksia, kuten ihania kipsipatsaita.

Että, jos tämä ilmasto vaan hulluttelee, niin joudun retkeilemään sinne uudestaankin!