Tämän hetken kukkijoita ja kirjasuositus

Puutarha on myös asennekysymys. Sanon aina, että pionien jälkeen ei ole mitään, mutta olen totaalisen väärässä. Puutarhassa on aina jotain. Pitää vain nauttia hetkestä, tästä hetkestä.

Kärhötkin nauttivat elokuun auringosta ja sanovat, että : "Pääse nyt yli niistä hiton pioneista! Katso meitä!"

JOKU CLEMATIS

Ukonhatut, piiskut ja monet muut ovat parhaimmillaan. Kuunlijojen kukkia on tuhansittain.

Keltainen penkki pursuaa kukkia.

Tässä vielä se kokonaisnäkymä pergolan alueesta. Huomatkaa, miten amurinviini on valloittanut vanhan koristeomenapuun.

Popo pysyttelee lähistöllä huomattuaan makkaranpaistoaikeemme. Pergola on nyt todella viihtyisä. Tänäänkin sinne kerääntyi suuri joukko makkaranpaistajia.

Eilen Teija Tuisku ja Heidi Haapalahti kävivät meillä pienellä työkeikalla. Sain heiltä tuliaisina heidän uusimman kirjansa Makutarhuri. Kirja on visuaalisesti aivan huikea ja sisällöllisesti kutkuttavan kiinnostava. Voin suositella sitä kaikille hyötytarhureille, ruokaesteetikoille ja ruuan kasvattamisesta haaveileville.

Aloin kirjaa vain selailtuani heti puhua Täti Vihreälle valkosipulin kasvatuksesta.

Kiitos! Ihan kirja ja mukava vierailu!

Kukkia läheltä

Menin helteisen päivän päätteeksi harjoittelemaan lähikuvaamista vanhalla, pikku Sonyllani.

Olisi helpompaa jo kohde ei heiluisi. Tai jos kuvaaja ei heiluisi. Tai muutenkin olisi helpompaa, jos ei olisi niin vaikeaa.

Sää oli hieman liian kuuma puutarhassa työskentelyyn. Niinpä tein vähän sitä sun tätä ja lepäsin välillä.

Puutarhassa kukkii paljon kaikenlaista, vaikka odotankin kovasti pionien aikaa. Laskin ne yläpuutarhan pioniyksilöt. Sain 43 ja tänään kitkiessä löysin yhden pienen vuohenputken seasta. Eli 44 + alapihan 54. Jouduin ostamaan tänään heti yhden, Coral Sunset-lajikkeisen pionin. Se on 99 pioniyksilöä. Monissa on kymmeniä nuppuja, joissain vain pari, muutamassa ei yhtään. Jos leikitään, että nuppujen keskiarvolukumäärä/yksilö olisi vaikkapa 6, se olisi jo 600 pionin kukkaa!

Yksi pionihan sitä on hankittava pian. 100 on parempi luku kuin 99.

Akileijat ovat hyvin viehättäviä perennoja ja vaeltavat puutarhassa kasvaakseen siinä, missä tahtovat. Voisin haluta niitäkin lisää. Kerrannaiset Barlow-lajikkeet tuntuvat kadonneen. Tummansinisiä on kaikkein eniten. Ilahduttavan paljon kuitenkin valkoista seassa ja yksi miltei mustakin.

Nauttikaa kesästä! Oikein mukavaa viikonloppua!

Ja hei SEURAA INSTASSA  

(jonka Storiesissa höpöttelen välillä juttuja ja kuvaan pätkiä puutarhasta ja talosta)

tai

FACEBOOKISSA

Blues

Sininen on pääväri Villissä pihassa juuri nyt. 

Siitä pitävät huolen Siperiankurjenmiekat (Iris sibirica), Kurjenpolvet (Geranium lajikkeet) ja Akileija(ki)t .

Tämä hieman harvinaisempi sinikukkainen kasvi on Rehuvuohenherne Galega orientalis.

Meillä on myös muutamia Saksankujenmiekkalajikkeita (Iris germanica). Ne eivät ole erityisiä suosikkejani, mutta tämä suurikukkainen yksilö on kyllä kaunis.

Akileijat ovat kaikki kauniita. On meillä yksi oranssi-keltakirjava, josta olen harkinnut hankkiutua eroon. Taidan vain siirtää sen keltaiseen penkkiin, kunhan taas paikannan, missä se on.

Rohtoraunioyrtti Symphytum officinale  on kova leviämään ja kannatta miettiä, mihin sen laittaa. Meillä se kasvaa vähän missä sattuu ja joutuu usein kitketyksi poiskin.

Poimulehtien avautuvien kukkien limenvihreä on kuin tehty Siperiankurjenmiekkojen sinisen pariksi. Tosin poimulehdet sopivat mihin vain.

Mukavaa Juhannusviikon loppua!

Minua ei haittaa viileä sää. Kukat kestävät kauemmin. Hevosia eivät vaivaa paarmat tahi muut pörriäiset. Ihmiset jaksavat puurtaa paremmin puutarhassa.

Kunhan nyt ei sataisi lunta!

Pink

Soisin, että puutarha olisi valkoista ja vaaleanpunaista hattaraa ja vaahtokarkkia.

Nyt oli kuitenkin työn alla löytää vaaleanpunaista. Ruusut ovat lähes ainoita suosikkivärissäni kukkijoita. Täytyy odottaa pioneita.

Tässä vaiheessa, tulppaanien jälkeen, hempeät sävyt ovat hieman tauolla .  Tulossa on kuitenkin lehtoängelmäpilviä, satoja pionin kukkia, tähtiputkia ja lisää ruusuja. 

Tolppia ja taimia

Laidun on lankoja vailla valmis!

Hevoset pääsevät metsän suojaan ja katselemaan puutarhaan. Voin jutella niille puuhatessani.

En malta odottaa!

Päivän kukkija on tänään Sinileimu Phlox divaricata. Tietojen mukaan se olisi reunuskasviksi sopiva ja noin 30 cm korkea. Puolivarjossa, hyvässä maassa se on kuitenkin venynyt korkeammaksi.

Minulta lähti hieman lapasesta MUSTILA Garden shopissa.

En ole löytänyt oikein mistään sopivia kesäkukkia.  Haen taas valkoista ja vaaleanpunaista runsautta ja kukkapilviä. Ja kaikkialla tuntuu olevan sekavärisia Lobelia- ja Miljoonakelloamppeleita. Pyh! No. Mustilassa oli juuri saapunut kesäkukkakuorma. Mukaan tarttui kaikenlaista. Verbena, petunioita, valkoisia riippalobelioita, huikea Daalia.

Menin oikeastaan ostamaan näitä.

Muutamaa Pääskynmaksaruohoa Sedum kamt. var. ellacombianum ja

Keltapeippiä Lamiastrum galeobdolon  keltaisen alueen uudistukseen, joka siis on vieläkin esittelemättä. (Kun siinä on vielä pientä säätöä.)

Sieltä löytyi taas myös uusi lajike.

Nappileinikki Ranunculus acris subsp. friesianus 'Flore Pleno'.

Yritän palata viikonloppuna Mustilaan Arboretumin puolelle, sillä alppiruusujen kukinta on kuulemma nyt hieno! Arboretumissa myydään myös kaikenlaisia puuntaimia edullisesti. Ties mikä aarre siellä odottaa!

Elokuiset puuhat

Tänään sää houkutteli puutarhatöihin. Viime vuosina olen yrittänyt paneutua hankkimaan kasveja, jotka kukkivat myöhäiskesällä. Niitä onkin paljon, mutta ne melkein unohtuivat alkuvuosina pioni-innostuksessa.

Kärhöt kukkivat pakkasiin asti.  Punahattuja ja ukonhattuja pitäisi olla jokaisessa puutarhassa.

Ruusu ´Snow Pavement´ kukkii yhä hurjasti.

Syysleimuja voi olla kaikissa ryhmissä. Tämä yläkuvassa oleva on yksi kauneimmista. Minulla  siinä on vain kaksi kukkivaa oksaa. Vanhat valkoiset ja punaiset ovat levinneet suuriksi kasvustoiksi. Syysleimut tuoksuvat aivan erityiselle ja minulle tulee niistä lapsuus mieleen. En edes tiedä miksi.

Tutustumisen arvoinen kasvi on Verbena hastata (en tiedä suomenkielistä nimeä). Olen kasvattanut omani siemenistä ja aikuiseksi kasviksi selvisi vain kaksi yksilöä. Tämä on ´Pink Spires´ , toinen on sininen ´Blue Spires`, valkoinen ei valitettavasti ole menestynyt. Ne alkavat kukkimaan vasta nyt.

*

Sitten niistä puutarhan töistä:

Nyt on hyvä aika jakaa kasveja, jotka eivät enää kuki. Olemme myös istuttaneet uusia perennoita, lähinnä omia kylvöstaimia. Kitkeminen sujuu mainiosti, kun maa on sateesta märkä. Rikkakasvit irtoavat helposti ja voi katsella aukkopaikkoja uusia kasveja varten.  Puutarhasta saa siistimmän kun leikkaa alas kuivia kukkavarsia ja ränsistyneitä kasveja. Täti-Vihreä keräsi siemeniä monesta perennasta. Ne on hyvä laittaa paperipussiin kuivumisen takaamiseksi ja merkitä hyvin. Minua laiskotti ja Täti-Vihreä kanttasi hieman reunusta, kun minä istuin nurmikolla katselemassa. Kanttaaminen on kamalan hauskaa puuhaa ja kukkapenkkien reunasta saa ihan huippusiistejä. Kanttausrautoja on monenlaisia, mutta touhu onnistuu myös lapiolla.

Teemme tähän sellaisen  Villissä pihassa uuden reunuksen, siitä myöhemmin.

Samettikukat eivät koskaan ole olleet suosikkilistallani, mutta kääpiösamettikukat ovat viehättäviä. Etenkin tämä siemensekoituksesta kasvanut punainen yksilö. Ne myös kukkivat vaatimattomissakin oloissa pakkasiin asti.

Lammessamme on nyt kuusi ahventa. Niiden takia uutta vettä lasketaan usein ja annetaan ylimääräisen vuotaa ylivuoto-ojaan. Sopivan kokoiset madot  viskataan veden syvyyteen ja toivotaan niiden maistuvan. Tänään näin reippaasta parvesta vilauksen.

Yöpukusillaankin piti vielä tulla katsomaan, josko lapsostakin onnistaisi. Ei näkynyt. Huomenna sitten.