SIMPLY HAPPINESS

Olen huomaamattani vähentänyt näkyvän tavaran määrää sisustuksessa.  Ikäänkuin olisi enemmän hengitystilaa, kun tasot ovat tyhjempiä .  Simppeliys kunniaan, krumeluurit pois! Simple is beautiful!

Pidän persoonallisista esineistä ja asioista. Kuvailin muutamia tämän hetken suosikkiesineitäni kotona 

Saimme lahjaksi tämän mahtavan metallikyltin.  Sen aitous ja kulahtaneisuus ovat juuri sitä, mistä pidän. Ja onhan tämä koulualue - School zone. Violators Will be prosecuted (rikoksentekijät joutuvat syytteeseen) ja se on hyvä näkyä jo eteisessä.

Ostin viimeinkin tuon Kööpenhaminan kaupunkijulisteen. No...  koska Köpis! Taulu aiheuttaa minulle hyvää fiilistä. Se riittänee selitykseksi.

Keittiön tasojen raivaus tuotti myös paljon mielihyvää. Tasoille kertyy muka kivoja juttuja ja sitten niitä on aivan liikaa. Tiskirätti roikkuu aina hanan päällä eikä se mikään kaunis ole. Pidän hyvin muotoilluista esineistä. Nyt suosikeistani jäivät poikani tekemä leikkuulauta ja teräksinen shakeri. Jotkut esineet kestävät aikaa hyvin ja ovat ansainneet pysyvän paikan näkyvissä.

Iittalan maustemyllyt kuuluvat näihin kestosuosikkiesineisiin. Niiden muotoilu on minusta aivan parhautta. Huomasin kuvan ladatessani, että tapetissa on pyyhkimäjälki. Asia on korjattu, mutta en viitsinyt huonossa valossa enää ottaa uutta kuvaa. Tuo tapetti kuuluu myös kestosuosikkeihini. 2012 ajattelin, että näinköhän siihen kyllästyy? Mutta minusta se on aina vain kaunis ja juuri oikea tapetti keittiöön.

Rustiikkisten esineiden ohella moderni muotoilu vetoaa minuun. En koskaan kyllästy Eva Solon valkosipulinpuristimen viehättävään muotoiluun.

Pentikin säilytyspurkit viehättävät silmääni vuodesta toiseen. Nyt ne ovat puukansineen eritisen trendikkäät, kun puuastioita näkee kaikkialla.

Pienet muutokset sisustuksessa sopivat minulle. Isoja ei tarvitse. Nyt juuri tilan tunne ja vähäisemmät tavarat tuovat hyvän fiiliksen. Mutta koti elää. Asuminen voi olla onnellinen juttu! Eikä se ole mitään dramaattista ja kylmää materialismia, jos tykkää nätistä valkosipulinpuristimesta. Se on simply happiness!

Kotona

Mikään ei ole palkitsevampaa kuin lakanoiden vaihto. 

Puhtaat lakanat illalla nukkumaan mennessä ovat aivan parasta.

Parasta on myös se, ettei ole mitään menoa.

Voi siivoilla rauhassa ja järjestellä tavaroita kauniimmin.

Siivotessani kuulokkeissani on Kaikki se valo jota emme näe. Olen sokean Marie- Lauren kanssa Saint- Malonissa. Wernerin kanssa Berliinissä tai muualla sotivassa Euroopassa. Hyvä kirja on sellainen, jonka tunnelma jää ajatuksiin, vaikkei lue tai kuuntele. Tämä on sellainen kirja.

Vaihdoimme kuormalavasohvapöydän kirjastoluokkaan ja kirjaston pöydän olohuoneeseen.

En ole varma oliko muutos oikea. Totutellaan nyt.

 Kotona oleminen on joka tapauksessa ihan parasta.

Lahjaostoksilla Sam&Co Price Clubissa

 Sain työnantajaltani joululahjaksi lahjakortin Sam & Co Price Clubiin.

Minun on aina vaikea luopua joulukuusesta, 

vaikka ajatukset kääntyvätkin kevääseen heti joulun jälkeen.

Sisustuksessa tämä tarkoittaa usein pieniä uudistuksia ja selkeyttämistä. 

Menin siis Sam&Co:lle katselemaan, mitä siellä olisi joulusta luopumista helpottamaan.

Jollekin kynttilät kuuluvat vain jouluun ja talveen, mutta meillä ne palavat ympäri vuoden.

Sam &Co:lla oli aivan huikeita Casan 100% steariinisia kynttilöitä.

Puhtaanvalkoisia kynttilöitä lähti mukaan useita. Hinnat ovat todella edullisia.

Itse en ole vieläkään kyllästynyt pitkään muodissa olleisiin eläinprintteihin sisustuksessa.

Valitsin  keittiön sohvaan tämän viehättävän Casan sudenkorentotyynyn.

Onhan korento jo selvä merkki keväästä.

Minulla on hieman ongelmaa astioiden kanssa. Siis sellaista, että haluaisin melkein kaikki maailman astiat. Casan etanapannut maksoivat 1,95€ /kpl. Minun oli pakko saada niitä kuusi. Näihin siis vielä palataan, koska nyt on opeteltava valmistamaan etanoita.

Kynttilät hakevat vielä paikkojaan, mutta prosessissa tuli siivottua olohuoneesta turhat roinat pois sekä kerättyä joulukoristeita ja tuikkukippoja pois. 

Suuren kynttilän paloaika on n. 150h. Pidän tuosta  syvästä valkoisesta sävystä kovasti.

Pintojen raivaaminen tyhjäksi niille kertyneistä esineistä on lempipuuhaani. Onneksi sotken niin kovasti, niin voin sitten siivota ja fiilistellä. 

Se kuusikin muuten vielä jäi. Katsotaan milloin raaskin purkaa koristeet.

Mikäli et ole käynyt Sam & Co:ssa vielä, suosittelen todella piipahtamaan.

Minun on ainakin mentävä uudestaan.

Niistä kevätajatuksista lisää pian!

Ihanaa vuotta 2018 kaikille!

Sisustuksen trendi?

Seuraan nykyisin tosi huonosti sisustuslehtiä. Olen oikeastaan aina sisustanut intuitiolla. Toki itseä miellyttävät, paljon esillä olevat asiat saattavat tulla kotona sisustukseen asti. Kodin pitää kuitenkin olla asujiaan varten. Vaikka kotiamme on kuvattu monesti lehteen, en koskaan tee hankintoja tai muutoksia niin, että tavoitteena olisi ikäänkuin hyvä lehtikuva

Kansakoulun sisustustrendissä nousussa ovat jo pitkään olleet kasvit.

Minulla on myös pitkään ollut joku juttu peurojen ja poron sarvien kanssa.

Kaikista eläimistä koen erityistä viehtymystä kauriisiin tai peuroihin. Kauris on ehkä kaunein eläin maailmassa. Hyväksyn sisustukseeni myös jänikset. Sitä en osaa perustella sen kummemmin. Rusakoiden olemus on vain jotenkin viehättävä.

Viherkasvien kanssa on jo oltava tarkkana. Niitä on kaikkialla. Tarkoitus ei kuitenkaan ole kasvihuonetunnelman saavuttaminen.

Samat kohdat kotona viehättävät minua päivästä toiseen. Näissä kuvissa on niitä kohtia, joissa silmäni lepää.

Mikä sinulla on nyt IN?

Mikä on sinun oma sisustustrendisi?

Ikkunalaudan puuttuessa

Sanoin kerran aiemmin  viherkasveista blogatessani, että kohta varmaankin haluan kukkaikkunalaudan ja siihen mummokasveja riviin, saintpaulioita ja joulukaktuksia. 

No niin! Se päivä on koittanut. Haluaisin valkoiset leveät ikkunalaudat kukkia varten. 

Tunnen itseni auttamatta vanhaksi tai ainakin keski-ikäiseksi ;)

Ikkunalautoja pitää hieman suunnitella ja saintpaulioita todella hartaasti miettiä, mutta hätäratkaisu löytyi pihalta. Tässä hämärässä otettuja kuvia pikaratkaisusta.

Vanha, ulkona pitkään ollut penkki päätyi keittiöön.

Nuo patterit eivät ole kaunis tausta millekään eikä hyväksi viherkasveille, mutta ei niitä poiskaan saa.

Lainaoliivikin pääsi penkin päähän.

Jotain kivaa tuossa on, mutta saas nähdä jääkö penkki pysyväksi ratkaisuksi.

Pidän kovasti penkin kuluneesta ulkonäöstä ja muotokielestä. 

Silti haaveissani on se ikkunalauta.

Siivouspäivän kuvat

Minulla on kolme vapaapäivää. 

Se tuntuu kohtalaisen hyvältä intensiivisen työrupeaman jälkeen. Aurinkokin näyttäytyi ja valo siivotussa kodissa oli ihana!

Olen ollut kovin väsynyt ja tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi. Siivoaminen aiheuttaa kuitenkin aina hyvän fiiliksen.

Sain myös perjantaikukkia! Olen alkanut vasta aikuisena tykätä neilikoista. Etenkin juuri tämän väriset ovat minusta ihania!

Viettäkää hyvä viikonloppu!

Elämä on siirtynyt ulkoa sisälle

 Olen viettänyt viimeisen viikon vapaahetket tiiviisti tietokoneen ääressä.

Opinnäytetyö on nyt valmis ja lähtenyt tarkastukseen. Samoin viimeisen, ruotsin kurssin tehtävät.

Jäljellä ovat enää seminaari ja kypsyysnäyte sekä ruotsin tentit, suullinen ja kirjallinen (HUI!)

Tänään kävimme naisten kanssa Lahdessa retkellä ja eräästä tukusta tarttui mukaani tuo keraaminen lyhty.

Se on tuollainen reilun kukkaruukun kokoinen ja mielestäni todella viehättävä. Muutenkin voisi aloittaa sisällä sellaisen sillä silmällä vilkuilun.

Kun elämä tulee ulkoa sisälle, on kiva tehdä jotain pientä uudistusta.

Mitä se olisi, en vielä tiedä.  Rustiikit asiat viehättävät. Valkoinen, musta, sarvet, metalli, puukin.

Ja viherkasvit! Minulla on lähtenyt aivan lapasesta näiden viherkasvien kanssa ja kohta ollaan kuin viidakossa.

Viherkasvipostauskin voisi olla kiva?

Kuvauspäivä

Sain tänään mieluisia vieraita.

Krista ja Jonna  kävivät meillä työkeikalla.

Ammattilaisten työskentelyä on ihana seurata.

Virkistävää ja inspiroivaa on myös se, 

miten sisustuksen, kuvaamisen ja stailaamisen ammattilaiset siirtelevät kodin esineitä. 

Annan aina sellaiseen vapaat kädet ja useimmiten tavarat jäävät juuri niin.

Toivottavasti muistan jatkossa, etten kirjoita itselleni montaa koko päivän työvuoroa ennen tällaista kuvauspäivää. Aamulla meinasi usko loppua kaiken sotkun ja sinne tänne pyrkivien kissanpentujen keskellä.

Koteja ammatikseen kuvaavien hyväksyntään on kuitenkin luotetteva. Itse helposti näkee vain kaikki keskeneräisyydet, nuhjuisuudet ja tahrat. Tosin onhan se vain sellainen bonus, että joku muukin saa iloa minun kodistani.

Tärkeintä on oma kokemus, tunne hyvästä olosta, kauneudesta ympärillä.

Löytyipä pihalta vielä kukkiakin. En ole ollenkaan kimpunsitojatyyppiä.

Mielestäni kukat voivat rehottaa ja viiksottaa vaasissa, miten haluavat.

Pojan huone uusiksi

Tänään kävimme suunnitellusti pojan huoneen kimppuun. Vihdoin. Huone on ollut epäsiisti ja tunkkainen. Kerrankin minulla on ennen-kuva. Tai siis ei oikea ennen-kuva, kun ehdin jo purkaa rojut hyllyistä pöydille ja lattialle. Lapsella ei sentään ole koskaan tuollainen kaaos huoneessaan.

Aloitin jo aamupäivällä ja poika liittyi seuraan, kun tuli koulusta. Kävimme kaiken tavaran läpi. Jätesäkillinen tuli roskia. Omasta halustaan lapsi luopui naamiointiverkkoverhoista, kun ne kuulemma keräävät pölyä.

Vaihdoimme kaikkien huonekalujen paikat.

Pöytien pinnat ovat kärsineet, mutta päätimme, että ne saavat vielä kelvata.

Suurin työ oli pölyjen pyyhkiminen kaikista ihmeen keräilyesineitä.

Nuori mies on itse todella tyytyväinen lopputulokseen.

Huoneesta tuli raikas ja valoisa. Kaikki tavarat ovat kauniisti omilla paikoillaan. 

Ja olipa myös mukavaa puuhastella yhdessä.