Lupasin, että näytän teille, mitä olen puuhaillut vanhan ankkatarhan alueella. Alue on rumine työmaakoppeineen pihaan estetiikan kannalta hieman problemaattinen. Päätin tehdä siitä oman leikkikenttäni, alueen, jossa voi olla vähän hullu ja luova. Työmaa on kesken eikä varmasti valmistu edes tänä kesänä. En kuitenkaan edes muistanut miten kivaa kivihommmailu on!
Sain naapurista vanhoja salaojaputkia, jotka on hyödynnetty kivitarhassa. Siellä voi vapaasti hyödyntää mitä tahansa hauskaa kierrätysmateriaalia, mitä sattuu eteen. Pääosassa ovat kuitenkin kivet. Minulla on vuosia ollut haaveissa toteuttaa spiraalimuodostelma pihalla. Tämä on lähes ainoita tasaisia kohtia, johon se on mahdollista toteuttaa. Muutama kivikuorma on tullut haettua läheiseltä sorakuopalta (lupa on).
En keksinyt mitään kivispiraalin keskiöön. Talomme edellisen isännän puusta veistämä toteemi vartioi tontin rajaa metsässä. Siirsin sen pönöttämään keskelle kivitarhaa. Sanonkin, että tämä on sellainen rumien asioiden alue. Mutta jotain hauskaa tässä silti on. Ja tilaa on luovuudelle vielä vaikka kuinka.
Alueella on myös uusi juhla/picnicalue. Kuvassa näkyy hieman koiratarhan jäänteenä pihaa rumentanutta betonikivijalkaa, jonka pinta on katettu puulla ja siitä on tehty kaikkien aikojen pisin puutarhapenkki. (Tästä lisää vielä myöhemmin). 8 metriselle penkille mahtuu muutama istuja.
Puutarhassa olisi muutama muukin tehdtävä, kuten taustan kitkemättömästä polusta näkee. Ja minä se vaan asettelen kiviä polkujen pieliin. No, mutta kyllä tässä ehtii. Ja jos ei ehdi, niin sitten ei ehdi.
Saako puutarhassa sinun mielestäsi hullutella? Onko puutarhanhoito vakavaa?
