NEULOOSI

Olen neulonut aina. Tai siis ihan pikkutytöstä lähtien. 

 Olen aina tehnyt sukkia. Joskus lapasia ja pipoja. Olen ajatellut pienten töitten olevan minun juttuni, vaikka olen joskus toki tehnyt pari villapaitaa.

Joulun aikaan törmäsin netissä islantilaistyyppisiin neuleisiin ja päätin kokeilla. Ajattelin, ettei kärsivällisyyteni riitä suuriin töihin.

Jennifer Steingassin mallit lumosivat ja tein ensimmäiseksi Dreyman.

Lanka on ihan ruokakaupasta löytyvää Novitan Naturaa

Paidasta tuli ihana ja sen tekeminen sujui nopeasti. Villa tietysti kutittaa jonkin verran, mutta pesu villanpesuaineella ja pyykkietikalla selkeästi pehmensi tuntumaa.

Seuraavaksi tein Aratan, joka valmistui juuri ja on vielä kuivumassa pesun jälkeen. Ohjeen lukuvirheen vuoksi ostin liian ohutta lankaa. Paita on siis tehty kaksinkertaisella Novitan Baby Merinolla. 

Kaikkein eniten minua kuitenkin on houkutellut tämä kirja.

Haluan tehdä "Riddare"- mallin kuvan väreillä.

Pääsin jo aloittamaan hihasta. Karhean, puhtaan villan neulominen on jotenkin todella koukuttavaa puuhaa. Sinisten lankojen värien nimetkin ovat ihanat: Vuononsininen ja Linnunrata.

KUINKA MONTA VILLAPAITAA IHMINEN TARVITSEE?

Syyskuun sukat

 Olen neulonut aina paljon. Välillä on ollut pitkiäkin taukoja, mutta aina palaan sukkien kutomiseen.

Olisikin joku kirjanpito, monet villasukat on tullut tehtyä. Veikkaan satoja.

Sukkien kutominen on meditatiivista, rentouttavaa ja keskittymistäni parantavaa. Lisäksi se on käytännön- ja maanläheistä puuhastelua, jonka voi nähdä hyödyllisenä. Syntyy lämmittäviä sukkia, itselle ja lahjoiksi.

Estetiikalla on osansa myös tässä. Puran surutta, jos tulossa on ruma sukka.

Niina Laitisen mallit viehättävät nyt erityisen paljon. Nerokkaat ja helpot, hyvin tehdyt ohjeet ja kauniit mallit saavat sormet syyhyämään aina uudelleen.

NOVITA SEITSEMÄN VELJESTÄ

Tässä Dance with me.

 Niin kaunis malli, että teen varmasti toiset.

NIINA LAITINEN DESIGNS: DANCE WITH ME

 Nyt työn alla on September socks Sukkakalenterista 2015

NOVITA SEITSEMÄN VELJESTÄ

Tälle on siis pari tulossa kovaa vauhtia. Ihana palmikkokuvio, jonka myös oppii pian ulkoa, eikä kaaviota tarvita. 

NIINA LAITINEN DESIGNS: SEPTEMBER SOCKS

Neulon telkkaria katsoessa. Tässä, kuten puutarhanhoidossakin, on ihanaa, kun saa tehdä jotain kaunista käsillään.

Neulotteko te?

Tässä vielä punahattu. Ne ovat niin kauniita!

Jotain sinistä...

Välillä luulin, että olen tullut sallivammaksi värien suhteen. Kuitenkin värjäsin kaksi puseroa eilen mustaksi. Joskus laitan aamulla päälle jotain värikästä ja sitten tunnen oloni epämukavaksi koko päivän. Jossain luki, että mustaan pukeutujat haluavat piiloutua. Olen sitten piilossa mustissani. Pidän vastaavasti niin kovaa meteliä, että varmasti löydyn. Pidän kuitenkin kamalasti näistä violetinsinisistä lapasista. 

Malli on Ravelrystä ja nimeltään Perianth (maksullinen). 

Olen suorastaan riippuvainen kutimistani. Eikä se välttämättä ole huono. (LUE TÄSTÄ)

Olin melkein yhtä jännässä paikassa tänään kuin tuo keittiöömme eksynyt talitiainen. Pääsykokeissa! Haaveenani on opiskella AMK-tutkinto työn ohessa.  Mietin, että mitä jos psykologi kysyy parasta rentoutumiskeinoa.  Sanonko, että neulon sukkia ja katson samalla Discovery kanavaa - joka ilta? Että neulominen sujuu juuri ja juuri ilman Discoverya, mutta discovery ei ilman neulomista? Että mieluiten kuuntelisin Richard Rawlingsin egoilua, kun neulon. Ei se sitä kysynyt. Onneksi. Toivon, että onnistuin. Aivotutkijakin on muuten sitä mieltä, että neulominen kannattaa ja, että luennoilla pitäisi saada neuloa.

Sorruin jo joulukoristeeseen.

 Pahempi sortuminen seurasi samassa puodissa heti perään. Kukkaisromantiikan kliseiden klisee, Greengaten astiat, tuntuivat yhtäkkiä välttämättömiltä. Ne ovat värikkäitä!

Voin juoda niistä teetä ja kahvia mustissani! 

Sukkaterapiassa

 Joskus olen Matille kateellinen. Se voi mennä sohvatyynyjen väliin ja nukkua tuntitolkulla keskellä päivää. 

Kissat ovat viehättäviä ja kuitenkin jotenkin rasittavia. Tänään herra Matti veti päiväunia pitkänään vierassängyssä höyhennettyään sitä ennen jonkun linnun työhuoneessa. Höyheniä oli kaikkialla ja lintu oli keskeltä poikki. Yäh!

Olen vaihtanut kirjavat räsymattoraitasukat näihin.

Valkoiset ovat Novitan Seitsemän Veljestä- langasta ja malli on Niina Laitisen Paulat. 

Vihreät ovat Novitan Nallea ja malli myös Niina Laitiselta - December.

Aivan älyttömän koukuttava malli. Näitä teen lisää.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Tehkää asioita, joista tulee hyvä mieli!

Leikkovihanneksia ja muita hullutuksia

Minulla on maljakossa tilliä, porkkanaa ja kultapiiskuja. Kauniita, eikö?

Olen jo pitkään terrorisoinut facebook-kavereitani kananmunakuvilla.

Mutta ne ovat ihania! 

Katsokaa. Uudet kanarotuni munivat erivärisiä munia!

Saan pitkiä katseita selittäessäni kuinka hyvä mieli minulle tulee näistä kananmunista. Mutta se on totta! Hullua tai ei.

Jos muuten välillä lamaannuttaa, niin neulominen on ollut kiihtymään päin.

Se on terapeuttista. Neulon telkkaria katsoessani, istuallani, makuulla, parturissa, autossa (repsikassa). Neulon lähes yksinomaan sukkia. Joskus pipoja ja lapasia.

Tässä uusin sukkakirja. Tosin ohjeesta neulominen ei aina innosta. Kirjoneulekuviot tietysti ruutupiirrustuksista, mutta muuten sovellan tai suunnittelen itse.

Tämän kesän muoti-ilmilö netin sukkaryhmissä on ollut itseraidoittuvien lankojen yhdisteleminen. Eli kahta itseraidoittuvaa neulotaan vuorotellen.

Kokeilin raitalankojen yhdistämistä myös pystyraitoihin.

Alkaa olla joululahjoja aikamoinen kasa valmiina.

3 päivää

Arvotaan villasukat!

Omatekemät

Novitan Nalle-lankaa

Turkkilainen kirjoneulemalli

Mikäli juuri nämä sukat (koko 39-40)

eivät sopisi sinulle tai ole oikean väriset, löytyy varastostani varmasti sopiva pari.

Väritoiveitakin voi esittää.

Sittenkin pakkoneuloosi?

Neulekirjojen sivuuttaminen kirjakaupassa on vaikeaa.

 No en ole ostanut kuin kaksi, mutta hyllystä löytyy jo useita. Kaikki niin tarpeellisia.

Yritän tehdä sukkia lahjavarastoon. Jos vaikka ensi joulun alla ei olekaan neuloosia, pakkoneuloosista puhumattakaan.

Itsellenikin yllätykseksi vaakapalmikosta ei tullutkaan sukkaa, vaan lapaset. Nyt pitäisi pari keskeneräistä työtä saada vielä valmiiksi, etä voisi antaa itselleen luvan aloittaa uudet... LAPASET!

Ja välineurheilua se on tämäkin. Itse neulon mieluiten 2,5-3,5 mm:n puikoilla. Ykkössuosikkimateriaali on ruusupuu. Se tuntuu ihanalta, luistaa ja on kauniin väristä. Seuraava  yhtä hyvä on eebenpuu. Eebenpuupuikoista kannattaa maksaa. Halvimmat ovat tikkuisia ja täten kelvottomia. Myös bambu on hyvä, metallisia en käytä juuri koskaan. Jos käsiala on tiukka, ei kannata ostaa ohuita jalopuupuikkoja. Itsekin katkon niitä välillä kavennuksissa. Ja kuten huomaatte ruusupuiset 2,5:kkaat ovat aivan mutkalla.

               

Tässä kaksi mallia. Lapasten aalto ja aiempien turkkilaissukkien kulmikas raita. Värien sommittelu raitoihin on kivaa. Mietin tässä, että teenkö kulmikasraitalapset vai toiset aalloilla.

Vai sittenkin virolaisia perinnekuvioita, tai norjalaisia tai...

Neuloosi

Olen tehnyt käsitöitä pikkutytöstä asti. Muutamaan vuoteen en ole juuri neulonut, mutta Joulun pyhinä löysin lankavarastoni uudelleen. Bloggaamisenikin alkoi aikanaan käsityöblogilla. Neulon mielelläni pieniä, nopeasti valmistuvia juttuja. Sukat ovat ehdottomasti kaikkein ihanimpia tehdä. Luulen, että niiden käytännöllisyys ja ikuinen tarpeellisuus yhdistettynä luovaan kauneuteen on kaikkein houkuttelevinta.

Syytän joulupukkia, joka toi tämän kirjan. Olen tehnyt Joulupäivän jälkeen kymmenet sukat!!

Neulominen on ajatuksien järjestelemiseen oivaa puuhaa. Melkein meditatiivista, turvallista ja järjestelmällistä. Kun monet muut asiat ovat hallitsemattomia ja stressaavia, voin aina päättää, missä järjestyksessä sukkani raidat kudon.

Olen myös yrittänyt haastaa itseäni. Tehnyt asioita ensimmäistä kertaa, kuten lupailin. Värien rohkeampaa käyttöä (ei hyvä), monen kutimen yhtaikaista keskeneräisyyttä(ai kauheeta!) ja uusia tekniikoita.  Harmaa sukka on tehty tasoneuleena.

Tänään tein ensimmäisen kerran vaakapalmikon sukan reunaan.

Tässä ohje. Ohjeessa tosin ei mainita, että langat tulee neuloessa olla työn edessä.

Ja ainiin hei!

Blogin syntymäpäivä on 9.2.2015. Juhlinta aloitetaan 31.1.

Olkaahan tarkkana!

Ainoa koira kenen kanssa Matti toistaiseksi on hyvissä väleissä (tai joka sietää Mattia) on Mäyris! 

Mukavaa sunnuntaita!

Hyvää vuotta 2015!

Joulun ja vuodenvaihteen aika on mennyt todella rauhallisesti. Olen käynyt vain muutaman kerran töissä tai tehnyt töitä kotona ja muuten vain nauttinut lapsen lomasta ja kodista.

Elämä on pyörinyt lähinnä eläinten hoidon ympärillä. Ja pitkästä aikaa olen neulonut sukkia. Joulupäivän jälkeen on tullut useammat.

Arki on tervetullutta. Vaikka en vielä raaskikaan luopua joulukuusesta. Se kariseekin todella vähän. Kuvassa näkyvät neulaset putosivat kissanpentujen invaasion jäljiltä.

En lopeta myöskään kynttilöiden polttamista. Rauhoitun kynttilänvalossa.

Mutta enhän minä tietenkään kokonaan  rauhoittua osaa. Minulle tuli postissa hautomakone! Nyt ajatukset käyvät kuumana. Mitä kaikkia lintuja sitä voisikaan hautoa? Houkuttelevia kanarotuja on vaikka kuinka, ankoista puhumattakaan! APUA!

Yksi kissanpennuista muuttaa kohta omaan, uuteen kotiinsa. Se on herttainen ja luottavainen pikku-elukka. Ihan kuin ei raaskisikaan luopua!

En ole mikään uudenvuodenlupailija.

Lupasin kuitenkin itselleni tehdä mahdollisimman paljon asioita ensi kertaa!
Kävin loppuvuodesta ensikertaa avannossa.
Ei ole kovin vaikeaa tehdä asioita, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt. Niiden ei tarvitse olla mitenkään ihmeellisiä. Arki voi olla ihmeellistä!
Elämä on!