No me Täti Vihreän kanssa olemme. Muun muassa sitä ja muutamaa tähdellisempääkin asiaa, kuten puutarhan vanhimman kukkapenkin peruskorjausta ja uudelleen pengertämistä. Puutarha on siivoutunut, aurinko on paistanut.
Orvokinnaamojen lisäksi ihastelin hevosennaamoja eilen Kouvolan raveissa. Tässä 25%:sti meidän oma, hienosti juossut turpalainen. Kolmanneksi eilen, viimeksi voittoon. Melkein hauskinta raveissa on minusta tallialueella kuvaaminen.
Olen pohtinut myös naamakirja eli facebookki-asiaa. Kun siellä tulee paljon oleskeltua, niin olen miettinyt tohtisinko julkaista blogin siellä?
Aika moni naamakirjakaveri tietää varmasti blogistakin, mutta blogissa on kuitenkin jonkinlainen osa-anonymiteetti tallella. Blogi on minulle esimerkiksi täysin työvapaavyöhyke, mitä naamakirja ei ole. Tämä tuli vaan mieleeni, kun joillain on aina päivitys linkattu naamakirjastatukseen. Se on toisaalta aika kiva tapa. Hmm... Jään miettimään sitä arkuuksissani. Kai lähinnä siksi, että en oikeasti ole varma haluanko kaikkien naamakirjaystävieni löytävän Villin pihan? Vai pitäisikö naamakirjakavereita karsia, jos heille ei voisi näyttää näin tärkeää osa-aluetta elämästään. Koska tärkeähän tämä on. Kulkenut mukana jo yli kuusi vuotta, mitä osa naamakirjakavereista ei kyllä ole. En minä edes ymmärrä, miksi tätä nyt mietin? :)
