tiistai 26. huhtikuuta 2011

Naamoja

Oletteko miettineet, että pikkuisten orvokkien kukat jotenkin muistuttavat kasvoja?
No me Täti Vihreän kanssa olemme. Muun muassa sitä ja muutamaa tähdellisempääkin asiaa, kuten puutarhan vanhimman kukkapenkin peruskorjausta ja uudelleen pengertämistä. Puutarha on siivoutunut, aurinko on paistanut.

Orvokinnaamojen lisäksi ihastelin hevosennaamoja eilen Kouvolan raveissa. Tässä 25%:sti meidän oma, hienosti juossut turpalainen. Kolmanneksi eilen, viimeksi voittoon. Melkein hauskinta raveissa on minusta tallialueella kuvaaminen.

Olen pohtinut myös naamakirja eli facebookki-asiaa. Kun siellä tulee paljon oleskeltua, niin olen miettinyt tohtisinko julkaista blogin siellä?
Aika moni naamakirjakaveri tietää varmasti blogistakin, mutta blogissa on kuitenkin jonkinlainen osa-anonymiteetti tallella. Blogi on minulle esimerkiksi täysin työvapaavyöhyke, mitä naamakirja ei ole. Tämä tuli vaan mieleeni, kun joillain on aina päivitys linkattu naamakirjastatukseen. Se on toisaalta aika kiva tapa. Hmm... Jään miettimään sitä arkuuksissani. Kai lähinnä siksi, että en oikeasti ole varma haluanko kaikkien naamakirjaystävieni löytävän Villin pihan? Vai pitäisikö naamakirjakavereita karsia, jos heille ei voisi näyttää näin tärkeää osa-aluetta elämästään. Koska tärkeähän tämä on. Kulkenut mukana jo yli kuusi vuotta, mitä osa naamakirjakavereista ei kyllä ole. En minä edes ymmärrä, miksi tätä nyt mietin? :)

10 kommenttia:

Siirtolapuutarhuri kirjoitti...

Orvokit rypistyy myös vanhetessaan, kuten me.

Naamakirja-asiaan en osaa sanoa. Oma blogini on nimetön, omista syistäni.

Rva Pioni kirjoitti...

Näinhän se juuri menee, että näitä rajoja on pakko miettiä. Siinä ohessa voi sitten tarkastella vaikka noita ihastuttavia orvokkinaamoja tai pyllistellä kamera kaulassa tasapainoilemassa.
Itseäni huvitti äsken vallan hirveästi, kun Neulova Narttu esitteli blogissaan mulkosilmäisen leivonnaisen, joka minusta vaikutti sammakolta. Tämä on niin hupaisan hauska tämä meidän puolisalainen harrastusmaailmamme täällä bloggerin uumenissa.

Minä tykkään tavattomasti selvityksistäsi eri kasveista, kuten viimeksi jouluruususta. Vähän kuin nekin olisivat naamallisia henkilöitä, joiden tarinaa kerrot.

sykäys kirjoitti...

Ihku turpa kerrassaan, tekisi täältä suorastaan mieli koskettaa samettista turpavärkkiä. Viehko 25% osuus siis. =)

Tuota naama-asiaa olen minäkin pohtinut. Se kun on luonnikkaampi alusta ja huomattavasti matalamman kynnyksen reagointiin soveltuva. Mutta mulla on naamakavereina 450 uutta ja vanhaa opiskelijaa niin paha siellä on mitään henk. kohtaisuuksia jaella. Mutta perin kiehtova ajatus.

-jori ala jälleen väärillä tunnareilla -

Saila kirjoitti...

Kyllähän näitä tulee mietittyä, ja hyvä on miettiäkin näitä virtuaaliminäasioita.
Naamakirja on erilainen siksikin, että sinne julkaistut matskut ovat facebookin hallinnassa, mikä arveluttaa minua. Mutta siitähän ei ole kyse, jos laitat linkin blogipäivitykseen - bloggerissa kaikki on omaa omaisuuttasi.
Hmm. En osaa sanoa, ja varmasti osaat itse tehdä ratkaisusi. Olen onneton fb:n käyttäjä, kun alun perinkin jouduin sinne vastentahtoisesti kirjautumaan toimeksiantajan pyynnöstä, niin se tosiaan tuntuu "työpaikalta". Mikäpä sinua estää pitämästä nämä minät erillään, itse määräät, tee niin kuin parhaaksi näet.
On totta, että fb:ssä ja blogissa tulee kirjoittaneeksi eri lailla, tahti on eri. Blogissa tulee ehkä pohdittua ja paljastettua enemmän, siellä on myös ehkä enemmän kuvia, mutta tämä taas riippuu kirjoittajasta.

Tuija kirjoitti...

Monta kertaa on tullu mietittyä niitä orvokkinaamoja...:D kaikilla on kauniit ja ystävälliset kasvot, kuitenkin persoonalliset.
Hei, onko jossakin muuallakin täti Vihreä, minua on kutsuttu myös sillä nimellä, kun tykkään vihreästä ja pukeudun usein myös siihen väriin.

Sanni kirjoitti...

Hyvä, etten ole ainoa, joka näkee orvokeilla naamat. Minä keksin Täti Vihreä-nimityksen blogikirjoitukseen ihan äsken tädilleni, joka on puutarhuri. Kun joskus puhun myös Täti E:stä ja täti Vihreäkin on E. Täti Vihreäästä tulee mileeen Beskowin satu :) Se on kiva nimitys.

Autuas olo kirjoitti...

Minusta kaikilla kukilla on kasvot. Ne nyökyttelevät kun puhelen niille, sinivuokkokin melkein punastui kun ihastelin sitä. Naamakirjasta en perusta, olen ujo erakko ; ).

Tiina kirjoitti...

Mahtaakos ne orvokit muuten itse asiassa kuulua naamakukkaisten ryhmään? Että on joku muukin todennut niiden näyttävän naamoilta, kun sellainen kasviryhmä on olemassa :P Itse asiassa mä mietin tota ihan samaa asiaa, että toisaalta olis kiva linkittää blogi tai blogipäivitys faceen, mut sitten on just se, että tuntuu, että tää on liian yksityistä ja omaa näytettäväks joillekin naamakirjakamuille... Ja juuri tuo, että pitäskö sitten karsia niitä kavereita siellä. Olen kyllä karsinutkin aika runsaalla kädellä viime aikoina, mutta taidan sitten jättää toistaiseksi linkittämättä omani.

laura kirjoitti...

voi, minunkin alkoi kovasti tekemään mieli noita suloisia orvokinnaamoja ruukkuihin talon edustalle!
olen myös pohtinut tuota facebook- juttua ja blogia. olen kohdallani ratkaissut asian niin, että se, joka eksyy minun omalle sivulle, löytää sieltä linkin blogiini, mutten blogiani sen kummemmin mainosta, enkä ilmoita päivityksistä, jolloin siitä ei kukaan tiedä facebookin etusivulla. olen ajatellut, että vain itselleni läheisimmät ihmiset tutkailee omien sivujeni profiilia niin isolla kiinnostuksella että saattavat klikata itsensä blogiini asti.ainakin tähän mennessä on toiminut, facebookin kautta sivuillani on köynyt vain sisko ja serkku :)

Anonyymi kirjoitti...

No mutta eikös sulla fb:ssä luekin yhteystiedoissa nimenomaan tämän blogin osoite...? Tai ainakin mulla tulee tänne tultua aina nimenomaan sitä kautta. Vai onko kyse jostain toisesta blogista nyt kun pohdit?

-Maikki-