Viikonloppu puutarhassa on menty melko raskaalla raadannalla.
Pihalammen putsaus ja veden vaihto ei ole mikään miellyttävä pikku-puuha. Nyt se on kuitenkin tehty, enkä ottanut teille kuvia mutalillun keskellä kömpivistä puutarhureista.
Tänään pestiin ja siivottiin kasvihuone. Täti-Vihreä pesi lasit molemmin puolin painepesurilla ja apuaineena käytettiin etikkaa.
Kasvihuonetta ei enää vuosiin ole sisustettu oleskelua varten. Syitä on useita:
-Kasvihuone on todella paahteisella paikalla
-Tomaatit ja pelargonit, basilikat ja paprikat tarvitsevat tilaa
-Emme juurikaan oleskele muuallakaan ;)
Yksi rottinkituoli saa kuitenkin jäädä.
Lattia pitäisi uusia. Vanhat tiilet ovat rapautuneet.
Heti kun siivous oli tehty, pääsivät Täti-Vihreän talvettamat Verbenat ja muutamat muut taimet hieman harjoittelemaan raa´assa kevätvalossa pärjäämistä.
Kasvihuoneen etupihassa on tiiliä ja pikkukiviä. Tuollaiset pikkukivipolutkin olisivat melko viehättäviä. Kivituhkaan naputellut pikkukivet ovat kauniita ja niiden välitä ovat sammaloituneet sekä pysyneet melko rikkaruohottomana. Kunpa jaksaisi kerätä kiviä ja naputtaa niitä kuminuijalla lisää pihaksi ja poluiksi.
Sain tänään valtavasti aikaan, vaikka varsinaisesti puutarhaan en vielä päässyt. Tein siivous ja maansirtotöitä vanhan ankkatarhan pohjassa. Siihen saattaa muotoutua jotakin persoonallista. Aika näyttää. Lisäksi siivosin tallin taustaa, johon on suunnitteilla katos hevosille. Juuri siihen, mihin olen varastoinut kaiken ihmerojun verkkorullista vanhoihin laseihin, salaojaputkiin ja tiilikasoihin. Huoh! Minusta tuntuu, että 20 vuoden aikana olen siirtänyt kaiken tontilla olevan rojun ainakin 10 kertaa paikasta toiseen.
Kukkapenkeissä kasvaa niin vauhdilla, että ellei kohta pääse niitä siivoamaan, on myöhäistä. Mutta sen, minkä kasvusto peittää, saa luonto hoidella. Pahimmat törröttäjät on kuitenkin siivottava.
Kassu seuraili puuhiamme kiinostuneena. Sen mielestä päätehtäväni olisi herkkujen toimittaminen eikä mikään kivien pyörittely!
