Yleensä otan blogiin kauniisti rajattuja kuvia ilman epäkohtia.
Tänään päätin näyttää, miltä meillä oikeasti näyttää. Nurmikko on ajamatta, istutusalueet osittain kitkemättä.
Minä en ole saanut itseäni niskasta kiinni ennen kuin eilen. Täti on paahtanut yksinään, minkä on ehtinyt.
Kun rikkakasvit pääsevät suuriksi, tulee kitkentäjätettä valtavasti. Kuivuvia kitkentäjätekasoja on kaikkialla.
Puro lirisee lampeen. Pergolan ympärystä on rehevä ja sen kitkemisessä ei ole kovinkaan suurta työtä. Perennat varjostavat ja peittävät maanpinnan estäen osittain jopa vuohenputken kasvamisen.
Toivon, että näistä kuvista välittyy puutarhan laajuus ja se työmäärä, missä tämän kokoisen puutarhan kanssa liikutaan.
Joka kesä joku kohta jää hunningolle. Tulotien reunus on usein viimeinen hoitoalue. Vaikka järkeväähän se olisi tehdä kuntoon heti aluksi. Siinä se kuitenkin taas rehottaa valtoimenaan ties mitä asiaankuulumatonta.
Tänä vuonna viimeiseksi taitaa jäädä Victorian-luumun puolivarjon perenna-alue.
Mutta kaikki ajallaan. Mitäpä sitä muuta Juhannuksena tekisi kuin riehuisi vuohenputkiviidakossa?
