Vapaapäiväni ovat kuluneet viimeaikoina tiiviisti opiskellessa.
Se ei ole haitannut, sillä opintoni avoimessa yliopistossa ovat
itse valitsemiani ja tiiviisti työni käytäntöihin liittyviä. Olen nauttinut niistä.
Sitäpaitsi pidän kirjoittamisesta.
Hieman hämmentynyt olen siitä, miten kivaa opiskelu minusta on?
Voi olla , että en lopeta ikinä.
Yritin etsiä muumien sitaattikirjaa, jossa on sanonta siitä, kun joku luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen ja sitten kävi jotain kamalaa. Muistaakseni mörkö söi hänet.
Pointtina siis se, että mörön vatsassa ei ole viisaudesta tuon taivaallisen hyötyä.
Minusta on ihan mahtavaa, että yliopistotasolla voi opiskella etänä. Saa olla yöpuvussa. Juoda pannullisen kahvia ja välillä harjoittaa kissanpentujen sosialisaatiota. Kohta luovutusikäisten pentujen on tietenkin tärkeää oppia nukkumaan sylissä ja kainalossa. Tai jos professorin puhe alkaa kyllästyttää, voi painaa pausea ja välillä imuroida.
Verkkoluenntoihin keskittymistäni auttaa, jos on jotain tekemistä. Olen pitkästä aikaa neulonut. Juuri sain valmiiksi Soulmates-mallin ensimmäisen sukan.
Niina Laitisen mallit ovat ihania neuloa ja todella kauniita. Nämä ovat ties kuinka monennet Soulmatesini.
Vapaapäivänä on aikaa myös ajatusten harhailulle pois sosiaalipedagogiikasta. Rupesin yhtäkkiä miettimään olohuonetta sillä silmällä. Minun remonttiajatukseni tyrmättiin kyllä talouden miesedustajien puolelta kahdestakin syystä. Vanhempi muistutti, että on ensisijaisempiakin remonttikohteita ja nuoremman mielestä olohuoneeseen ei missään nimessä pidä puuttua, koska se on aina ollut tällainen ja ihan hyvä!
Mutta, mutta... Minulla on monta rullaa tummansinistä Kiurujen yötä! Voisiko päätyseinä olla niin rohkea ja muut valkoisia?
Nyt takaisin Itä- Suomen yliopistoon. Täytyy hioa remonttistrategiaa vielä hetki.
