Nyt voin vihdoin esitellä sen pohjoisrajan uudistuksen, mistä olen aiemmin maininnut. Täti on puurtanut sen kanssa koko kevään ja alkukesän.
Idea aidasta on Tanskalainen maajussi- ohjelmasta.
Lähtötilanne on tässä.
Pohjoisrajassa ruohottuneen hiekkapihan ja naapurin peltoon johtavan metsittyneen luiskan väliin on tullut alue, johon on sijoiteltu hätäisesti keltaisia kasveja, jotka muuten ovat puutarhassa hieman pannassa. Rajassa oli vanha kallistunut ja ruosteinen verkkoaita.
Tanskalaisen maajussin aita tehtiin laittamalla tolppia noin parittain. Etutolpat ovat ostotolppia, taaimmaiset karsittu omasta pusikosta. Tolpat käsiteltin mustaksi Tikkurilan kalusteöljyllä.
Paritolpat muodostavat jonon tai rivin, aitarungot. Tolppien väliin ladotaan mitä tahansa risua ja rankoja.
Takatolppien yläpäät käsiteltiin myös mustiksi. Ladontavaiheessa etu- ja takatolpat kiinnitetään aina välillä rautalangalla. Aita on kaunis ja eläväisen näköinen.
Homma meni tietysti valtavaksi kasvien siirtelyksi, maan möyhimiseksi ja reunuksenkin uudistamiseksi. Vanhat puhelinpylväät toimivat tässä hienosti, tietenkin mustiksi käsiteltynä.
Aikamoinen duuni!
Mutta oi, kuinka se on hieno!
Hankkeen mittavuudesta kertoo se, että aita sekä reunus ovat 21 metriä pitkät suoralta osaltaan ja kääntyvät kulmassa vielä noin kuutisen metriä sivuun.
Täti on huikea!
Multakasa raivattiin viimein tänä viikonloppuna pois. Alueessa on pari juhannusruusua. Juhannusmorsian on niin täynnä kukkia, ettei koskaan. Tilaa on vielä monelle keltaiselle perennalle. Nyt siellä kasvaa piiskuja, kultapalloa, maksaruohoja, päivänliljoja, hohdekukkia ja ties mitä muuta, mitä en muista ennen kuin ne kukkivat.
Päivän kukkijaksi on pakko valita tämä Syreeni. Se kukkii ensimmäistä kertaa, vaikka on ollut paikallaan vuosia. Nimi on kateissa, mutta voisiko se olla Isabellansyreeni?
Uhosin Irenelle kommentissani etsiväni vaaleanpunaista kuvattavaa. Huomasin, että tähän aikaan kesästä Villi piha on varsin sinisävyinen. Palataan siihen pian.
