Tänään vein hevoset ensikertaa uuteen kotiin suojaan sateelta,
vähän harjoittelemaan päiväsaikaan sisähevosena oloa kuukausien (tai oikeastaan yli vuoden) ulkovillielämän jälkeen.
Hermostuttihan se Casanovaa ja seinät rutisivat. Paikallaankaan ei juuri joutanut olemaan kuvattavana.
Ihme hommaa tämmöinen sisäily!
Puuhani eivät siis ole ohi. On vielä haettava vaneria ja vahvistettava elementtien sisärakennetta hieman. Tuo 500 kiloa kun näköjään tykkää nojailla seiniin ja rapsutella niihin itseään. Ei ole hyvä, jos sen löytää aamulla karmit kaulassa. Menee siinä sisustuskin pilalle, jos ei pilttuussa pysytä. Jotkut ovatkin ihmetelleen, miten tallia muka sisustetaan? No niin, että se on hauskan näköinen, viihtyisä ja että kaikilla asioilla on paikkansa!
Tallistahan pääsee jo pari vuotta palvelleeseen kanalaan. Kanojen ääntely on hevosväestä varsin epäilyttävää meteliä!
Koulun vanha naulakko ja Ikean muovikorit toimivat sulassa sovussa.
Ponin karsinassa, Hamletin ulottumattomissa on vanha opetustaulu Suomen hevosroduista.
Opetustaulu muistuttaa, että ollaan koulunmäen tallissa.
Ja on siinä alavasemmalla Clydesdalen hevonenkin.
Kassuhan on puoliksi Clydesdale ja puoliksi Irish cob ( Tinker eli Gypsy vanner).
Vietin hevosten kanssa tallissa kolmisen tuntia. Pikkuhiljaa ne rauhoittuivat, popsivat heiniä ja sotkivat. Pääsin siis tekemään ensimmäiset omat tallityöni.
Kaiken järjesteleminen paikalleen on ihanaa ja rentouttavaa puuhaa. Varmasti asiat hakevat vielä paikkaansa. Satulahuovat muuttivat jo toiseen paikkaan, kun poni yletti niihin kurkistusikkunastaan ja heitteli ne oitis pitkin lattiaa.
Maalasin seinälle liitutaulun. Rehut ja ruuat säilyvät kätevästi Ikean säilytysastioissa.
Hevoset kuunteliva korvat hörössä Elastista ja Paula Koivuniemeä.
Kaikkeen sitä joutuu !
Hannu otti tallikokeilun paljon lunkimmin. Kassu pyöri kuin hyrrä ja levitteli heinänsä tasaiseksi matoksi karsinaan. Hannu tietysti söi heinänsä. Ruualla ei leikitä!
Kassun karsinassa, korkealla seinällä on isäni kotitilalta löytyneet vanhat länget. Niitä voisi laittaa tuonne rivin. Vanhat hevosvälineet ovat mielestäni kauniita! Ja muistuttavat omalla tavallaan historiasta. Siitä, että tässä minä hevosmiesten lapsenlapsi sitä vaan omassa tallissa huokailen.
On tämä kyllä jännittävää!
Oma talli!
Tekisi mieli hypähdellä!
