lauantai 4. lokakuuta 2014

Tallikatselmus, olkaa hyvä!

 Tänään vein hevoset ensikertaa uuteen kotiin suojaan sateelta,
 vähän harjoittelemaan päiväsaikaan sisähevosena oloa kuukausien (tai oikeastaan yli vuoden) ulkovillielämän jälkeen.
Hermostuttihan se Casanovaa ja seinät rutisivat. Paikallaankaan ei juuri joutanut olemaan kuvattavana. 
Ihme hommaa tämmöinen sisäily!



Puuhani eivät siis ole ohi. On vielä haettava vaneria ja vahvistettava elementtien sisärakennetta hieman. Tuo 500 kiloa  kun näköjään tykkää nojailla seiniin ja rapsutella niihin itseään. Ei ole hyvä, jos sen löytää aamulla karmit kaulassa. Menee siinä sisustuskin pilalle, jos ei pilttuussa pysytä. Jotkut ovatkin ihmetelleen, miten tallia muka sisustetaan? No niin, että se on hauskan näköinen, viihtyisä ja että kaikilla asioilla on paikkansa!

Tallistahan pääsee jo pari vuotta palvelleeseen kanalaan. Kanojen ääntely on hevosväestä varsin epäilyttävää meteliä!





Koulun vanha naulakko ja Ikean muovikorit toimivat sulassa sovussa.


Ponin karsinassa, Hamletin ulottumattomissa on vanha opetustaulu Suomen hevosroduista.
Opetustaulu muistuttaa, että ollaan koulunmäen tallissa.
Ja on siinä alavasemmalla Clydesdalen hevonenkin. 
Kassuhan on puoliksi Clydesdale ja puoliksi Irish cob  ( Tinker eli Gypsy vanner).


Vietin hevosten kanssa tallissa kolmisen tuntia. Pikkuhiljaa ne rauhoittuivat, popsivat heiniä ja sotkivat. Pääsin siis tekemään ensimmäiset omat tallityöni.



Kaiken järjesteleminen paikalleen on ihanaa ja rentouttavaa puuhaa. Varmasti asiat hakevat vielä paikkaansa. Satulahuovat muuttivat jo toiseen paikkaan, kun poni yletti niihin kurkistusikkunastaan ja heitteli ne oitis pitkin lattiaa.



Maalasin seinälle liitutaulun. Rehut ja ruuat säilyvät kätevästi Ikean säilytysastioissa.
Hevoset kuunteliva korvat hörössä Elastista ja Paula Koivuniemeä.
Kaikkeen sitä joutuu !

Hannu otti tallikokeilun paljon lunkimmin. Kassu pyöri kuin hyrrä ja levitteli heinänsä tasaiseksi matoksi karsinaan. Hannu tietysti söi heinänsä. Ruualla ei leikitä!



Kassun karsinassa, korkealla seinällä on isäni kotitilalta löytyneet vanhat länget. Niitä voisi laittaa tuonne rivin. Vanhat hevosvälineet ovat mielestäni kauniita! Ja muistuttavat omalla tavallaan historiasta. Siitä, että tässä minä hevosmiesten lapsenlapsi sitä vaan omassa tallissa huokailen.




On tämä kyllä jännittävää! 
Oma talli!
Tekisi mieli hypähdellä!



14 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Ihanaa, olen onnellinen puolestasi, onnea vielä heppojen uuteen kotiin<3

Tiina kirjoitti...

Oi iloa! <3 Omat hevoset ja oma talli <3

Mervi kirjoitti...

Todella kaunis talli! ★ Ihanan vaalea, vaihtelua niihin keltaisiin vanereihin... Ja söpöt on asukitkin! ♥

Maarit kirjoitti...

Woooh! Upea talli! Ihanat hepot! Mullakin oli kauan sitten oma heppa, omassa tallissa;) oi niitä aikoja!

Kristina kirjoitti...

Moikka 😊 mukavaa että sinulla(hevosilla) on uusi talli! Kaikki on niin uutta ja hienoa vielä... Terveisiä täältä meidän laumalta 😉

Maagail kirjoitti...

Jestas kuinka on ihanat tilat! Tuollahan melkein asuisi itsekin! :D

rawnatureart kirjoitti...

Kaunis talli!Nyt selvisi arvoitus mitä rotua Kassu on, se on niin upea. Aikoinaan haaveilin tinkeristä :). Noissa irlantilaisissa roduissa on jotain kiehtovaa, niin hevosissa kuin koirissakin. Meillä on Irish softcoated wheaten terrier eli tutummin vehnäterrieri.

Cheri kirjoitti...

Kyllä heppojen kelpaa, ihanan viihtyisä ja siisti talli.

Tessa / Vehkosuo kirjoitti...

Aivan mahtavaa, kyllä nyt kelpaa!

Mantelilaakson Susanna kirjoitti...

Hypähtele ihmeessä! Aivan hurmaava talli kerrassaan!
Nauti syksyn tummuvista illoista ihanien helppojen kanssa ja kottikärryllinen lämpöä vielä täältä etelän auringon syleilystä!

Anonyymi kirjoitti...

hei, talli näyttää tosi kauniilta:)
en voi olla antamatta paria pientä vinkkiä, älä loukkaannu:
-boxin oven pikkuhaka ei tule kestämään
-käytävän muovilaatikko runttaantuu joku päivä
-satulan siipiä saatetaan mussuttaa karsinassa, kun vähän näyttää että siihen saatetaan ylettyä....
...toivottavsti olen väärässä:)

Anonyymi kirjoitti...

Voi mitä onnea, oma talli ja onko Sinulla kanojakin? Aivan mahdottoman ihania kanatauluja! Voi sitä riemun määrää! Joko olet valmistellut itsellesikin torkkupaikkaa, kun on noin kotoisalta näyttävä talli?

terveisin

Kivipellon Saila

Irene kirjoitti...

Ihana talli - onnen tyttö olet!

Blogissani on haaste sinulle:
http://vironpera.blogspot.fi/2014/10/inspiraatio.html

Maiju kirjoitti...

Voi kuinka ihanan näköinen talli, on hepoilla mahtavat oltavat uusissa tiloissa! Täällä ei kyllä haaveilla edes tallista, mutta varovasti ratsastustuntien aloittamisesta... :)