Välillä luulin, että olen tullut sallivammaksi värien suhteen. Kuitenkin värjäsin kaksi puseroa eilen mustaksi. Joskus laitan aamulla päälle jotain värikästä ja sitten tunnen oloni epämukavaksi koko päivän. Jossain luki, että mustaan pukeutujat haluavat piiloutua. Olen sitten piilossa mustissani. Pidän vastaavasti niin kovaa meteliä, että varmasti löydyn. Pidän kuitenkin kamalasti näistä violetinsinisistä lapasista.
Malli on Ravelrystä ja nimeltään Perianth (maksullinen).
Olen suorastaan riippuvainen kutimistani. Eikä se välttämättä ole huono. (LUE TÄSTÄ)
Olin melkein yhtä jännässä paikassa tänään kuin tuo keittiöömme eksynyt talitiainen. Pääsykokeissa! Haaveenani on opiskella AMK-tutkinto työn ohessa. Mietin, että mitä jos psykologi kysyy parasta rentoutumiskeinoa. Sanonko, että neulon sukkia ja katson samalla Discovery kanavaa - joka ilta? Että neulominen sujuu juuri ja juuri ilman Discoverya, mutta discovery ei ilman neulomista? Että mieluiten kuuntelisin Richard Rawlingsin egoilua, kun neulon. Ei se sitä kysynyt. Onneksi. Toivon, että onnistuin. Aivotutkijakin on muuten sitä mieltä, että neulominen kannattaa ja, että luennoilla pitäisi saada neuloa.
Sorruin jo joulukoristeeseen.
Pahempi sortuminen seurasi samassa puodissa heti perään. Kukkaisromantiikan kliseiden klisee, Greengaten astiat, tuntuivat yhtäkkiä välttämättömiltä. Ne ovat värikkäitä!
Voin juoda niistä teetä ja kahvia mustissani!
