Tervetuloa elokuu!

Lomani on ihan kohta lopuillaan ja kaipaan jo työihmisiä ja työtäni. Ajatukseni harhailevat tämän tästä työmaalle.  Olemme oikeastaan olleet tekemättä mitään ihmeellistä ja silti tehneet paljon. Ainakin olemme herkutelleet.

Kaikkien tulisi kokeilla crème brûléeta. Linkin reseptistä poiketen olen pitänyt uunissa kauemmin ensin 150 asteessa, sitten reilussa sadassa n. 1,5 h.

*

Sääolojen muututtua suopeammiksi sain viimein puuhastella kasvihuoneessa. Hätääntyneet sammakot (niitä on ainakin kaksi) pomppivat sinne tänne ja luulivat varmasti maailmanlopun tulleen. Siirsin ulos huonoksi menneen (?) sinisateen, joka näyttäisi tekevän kuolemaa. Suuri ruukullinen ylikasvanutta rucolaa lähti myös pois ja vesimeloni parka heivattiin kylmästi pihalle. Vesimelonin tulisi varmasti kasvaa kompostimaisessa kohopenkissä. Nyt se on ollut suuressa korissa samettikukan kanssa ja tekee vain loputtomasti kukkia longertaen pitkin lattioita. Se ja kelloköynnös valtaavat pian koko kasvihuoneen, kuten taikurinhatusta kasvaneet köynnökset muumitalon muumitarinoissa.

Laitoin pelargonioille hyllyn ja hyysäsin niitä muutenkin. Pienilehtinen basilika on aivan mahtava yrtti. Olen jo mielessäni suunnitellut ensi kesän kasveja ja se kuuluu ehdottomasti listalleni. Tomaatteja ei tarvitse olla ihan noin paljon kuin nyt. Munakoisot tuskin ovat satoisia, vaikkakin kauniita. Chileja saisi olla enemmän.  Toivon etteivät pelargoniat valloita koko huonetta. Niitä on niin vaikea vastustaa.

Laitoin suuren laakean savilautasen sammakoille kylpyastiaksi kurkun varjoon. Olispa hauskaa nähdä sammakko kylvyssä!

Satoakin on saatu. Kasvihuonekurkut kasvavat hirmukyytiä.

Varjostusverhot roikkuivat ikävästi kasvien päälle, mutta ilman varjostustakaan ei satoni  voi oikein olla. Keksin virittää verhot bambukeppien avulla ulkopuolelle.Eivätkä ne näytäkään ihan kamalilta. Nyt ne eivät vie sisällä tilaa tai loju helmat maassa mutaantumassa.

Lupaamani arvonta suoritettiin eilen asiaankuuluvin menoin. Melkein ekaluokkalainen suoritti arvonnan ja nosti kulhosta Tiinan kommentin. Kuvissa tosiaan oli Loviisa, johon aion retkeillä vielä uudestaankin TÄHÄN ihastuttavaan tapahtumaan 27.-28.8.2011.

Tiina, laitathan osoitteesi sähköpostiin villipiha@luukku.com, niin postitan sinulle puutarha-aiheisen kesälahjan.

Sain keväällä naapurista mahtavan, ikivanhan daalian juurakon. Tämä kuva ei tee oikeutta mielettömän violetille värille. Yritän kuvata paremmin se hehkua toiste.

Hyvää elokuun ensimmäistä viikkoa kaikille!

Kenkiä!

Kengät ovat ihania, tarpeellisia ja himottavia! Kenkiä ei voi olla liikaa. Etsin sieltä täältä sopivia balleriinoja (koska minulla ei ollut yksiäkään!) eivätkä mitkään  tuntuneet sopivilta. Reunat olivat kovia, varpaita ahdisti. Viimein tilasin Brandos.fi:stä nämä mahtavat Wondersin kaunokaiset. Eipä ahdista varpaita. Ovat jalassa mitä pehmoisimmat ja suloiset muutenkin.



Oheen lipsahtivat Donna Girl:n kaunottaret. Myös hyvät jalassa ja oikeasti- minulla ei ollut yhtään kesäkenkiä, joissa näkyy varpaat. Tai onhan parit sandaalit, mutta.... Lapsi sanoi, että olen nuo jalassa yhtä pitkä kuin Jukka Rasila. Ilmeisesti keekoiluni toi hänelle mieleen Pilvi Poudan. Voi sentään!



Ja kyllä - Pyyhin peilin ja kehyksen reunan heti kuvattuani.

Puutarhakenkäni ovat lähes aina Crocsit. Punaiset saappaat ovat rakkaat ja niissä on pari reikääkin. Tässä ne ovat lapsen jalassa (vain 7 numeroa liian suurina), koska pesin lapsen nokialaiset sisältä niiden alettua vaikuttaa siltä, että saappassa on ollut kaikkea kanan kakasta ahveniin. Ihan surku, että tuota Crocsin saapasmallia ei taideta enää valmistaa. Niillä tarkenee vaikka 15 asteen pakkasessa.



Kun ei ole saapashommia puutarhuroin näissä pinkeissä. Tänään tarvittiin villasukat.



Ja hei! Meillä korjattiin jo satoa!

KAIKENLAISIA HERKKUJA!