RAGNARIN KAA

Meille ei ole ostettu juurikaan teollista ruisleipää sen jälkeen, kun aloin hengata Ragnarin kanssa.
Ragnar Ruisjuuri on luomuruisjauhojen, paikallisesta luomuruisleivästä murusteltujen alkujen ja veden rakkauden hedelmä. Ragnar asuu jääkaapissa, enkä (ehkä tyhmyyttäni) ole kloonannut siitä kuivaversiota. Se voisi olla tarpeen, jos Ragnar sattuisi kuolemaan, mikä ei todellakaan ole toivottavaa, enkä ole edes ajatellut sitä.

Me tullaan Ragnarin kanssa jo aika hyvin toimeen. Alussa oli vähän sellaista, tiedättehän. Liikaa intohimoa, kiire ja lopputulos saattoi olla aivan mitä sattuu. Mutta maku on aina ollut kohdallaan, siinä Ragnar on ollut alusta asti oiva juuri.

Ragnar tykkää luomuruisjauhoista ja sopivassa määrin riihiruisjauhoista. Maskuliininen ote pitää olla ja reilusti suolaa.

Ragnar ei piittaa sille lukemistani Marttojen ohjeista. En saa koskaan muotoiltua taikinasta sellaisia kimmoisia kartioita. Ehkä se johtuu siitä, ettei me haluta Ragnarin kanssa mitään turhaa vaivaamista ja halutaan ottaa rennosti, sillai löysäillä. Marttojen ohjeista on kuitenkin ollut hyötyäkin. Annan nykyisin Ragnarin olla kaikessa rauhassa liinan alla, jopa 5 tuntia.

Homman juju on siinä, että toinen pitää tuntea. Pitää olla ystäviä. 9kk:n seurustelun jälkeenkin menee välillä aivan metsään. Ragnarin kanssa on turha alkaa mihinkään töiden jälkeen, Se vaatii vapaapäivän. Ja edellisenä päivänä lempeän herättelyn, et hei miten ois huomenna?

Ragnarille pitää antaa jauhoja pikkuhiljaa ja katsella, miten ne turpoavat. Olisi kauheaa tukehduttaa Ragnar liialla jauholla. Tänään unohdin vahingossa koko Ragnarin ensimmäisen jauhon lisäyksen jälkeen. Se ei vaikuttanut yhtään suuttuneelta, vaikka sai oleilla pyyhkeen alla melko pitkään ennenkuin muistin, että hommahan on kesken. Ragnar on opettanut minulle kärsivällisyyttä. Ruisleivän tekoon voi helposti mennä  kuusikin tuntia. Ja paistamisen kanssa ei myöskään pidä hötkyillä. Ragnarilla menee aivan herneet nenään, jos paistetaan liian vähän.

Ragnar tykkää eniten olla limppu. Mutta joskus se voi olla reikäleipäkin ja hätätilassa joku nallikka, vaikkei se olekaan kovin miehekästä.

Ruisleipää Marttojen ohjeella

KEITTIÖN UUSI KUNINGATAR

Miehen mielestä se olen tietenkin minä, mutta mutta...

Kuten aiemmin kerroin, olen tyhjentänyt sopimuksesta erästä aittaa. Kaiken pienemmän rojun alta paljastui vanha kaupan tiski. Tai oletan sen olevan sellainen. Melkein toivoisin sen olevan tämän kylän kaupasta peräisin. Kapistus oli todella likainen. Sokkeliosa oli irti ja kaikki jäljellä olevat laatikot olivat toimineet rottien kotina.

Tässä muutama ennen-kuva:

Käytin tuntitolkulla aikaa putsaamiseen, jonka aloitin painepesurilla ja siirtyen kuumailmapuhaltimeen, raappaan ja hiomakoneeseen. En ole ikinä nähnyt niin paljon rotan ulosteita! Luulin, että saan jonkun kamalan taudin! Mutta minulla oli visio.

Maalasin tiskin Prismasta saatavalla Rust-Oleum Chalky Finish kalustemaalilla, värillä Antique White ja vahasin sen jälkeen kalkkimaalille tarkoitetulla vahalla. Maalia on kolme kerrosta. Kuivumisen jälkeen ja ennen vahaamista kulutin maalia hieman veitsellä ja hiomapaperilla sieltä täältä.

Tason ja luukkujen kehykset halusin jättää puunvärisiksi. Uskomatonta, että nuo lasit olivat ehjät! Puupinnat käsittelin puuöljyllä. Pidän siitä, että elämän jäljet näkyvät pinnassa.

Jonkun vanhan  pelastaminen käytännölliseen tarkoitukseen on palkitsevaa. Tiesin heti tämän nähdessäni, mihin se kuuluu.

Taisin kuulla jonkun sanovan "Ihan hirvee!" nähdessään tämän pihalla pesemättömänä ja surkeana. Rotan papanat vain lentelivät, kun 2,7 m pitkää ja melko painavaa aarrettani siirreltiin.

Mielestäni siitä tuli täydellinen, keittiön kuningatar, maailman hienoin keittiötaso!

Nyt vielä KULTAA lätkästä, kiitos!

Miten hieno sunnuntai!

SIMPLY HAPPINESS

Olen huomaamattani vähentänyt näkyvän tavaran määrää sisustuksessa.  Ikäänkuin olisi enemmän hengitystilaa, kun tasot ovat tyhjempiä .  Simppeliys kunniaan, krumeluurit pois! Simple is beautiful!

Pidän persoonallisista esineistä ja asioista. Kuvailin muutamia tämän hetken suosikkiesineitäni kotona 

Saimme lahjaksi tämän mahtavan metallikyltin.  Sen aitous ja kulahtaneisuus ovat juuri sitä, mistä pidän. Ja onhan tämä koulualue - School zone. Violators Will be prosecuted (rikoksentekijät joutuvat syytteeseen) ja se on hyvä näkyä jo eteisessä.

Ostin viimeinkin tuon Kööpenhaminan kaupunkijulisteen. No...  koska Köpis! Taulu aiheuttaa minulle hyvää fiilistä. Se riittänee selitykseksi.

Keittiön tasojen raivaus tuotti myös paljon mielihyvää. Tasoille kertyy muka kivoja juttuja ja sitten niitä on aivan liikaa. Tiskirätti roikkuu aina hanan päällä eikä se mikään kaunis ole. Pidän hyvin muotoilluista esineistä. Nyt suosikeistani jäivät poikani tekemä leikkuulauta ja teräksinen shakeri. Jotkut esineet kestävät aikaa hyvin ja ovat ansainneet pysyvän paikan näkyvissä.

Iittalan maustemyllyt kuuluvat näihin kestosuosikkiesineisiin. Niiden muotoilu on minusta aivan parhautta. Huomasin kuvan ladatessani, että tapetissa on pyyhkimäjälki. Asia on korjattu, mutta en viitsinyt huonossa valossa enää ottaa uutta kuvaa. Tuo tapetti kuuluu myös kestosuosikkeihini. 2012 ajattelin, että näinköhän siihen kyllästyy? Mutta minusta se on aina vain kaunis ja juuri oikea tapetti keittiöön.

Rustiikkisten esineiden ohella moderni muotoilu vetoaa minuun. En koskaan kyllästy Eva Solon valkosipulinpuristimen viehättävään muotoiluun.

Pentikin säilytyspurkit viehättävät silmääni vuodesta toiseen. Nyt ne ovat puukansineen eritisen trendikkäät, kun puuastioita näkee kaikkialla.

Pienet muutokset sisustuksessa sopivat minulle. Isoja ei tarvitse. Nyt juuri tilan tunne ja vähäisemmät tavarat tuovat hyvän fiiliksen. Mutta koti elää. Asuminen voi olla onnellinen juttu! Eikä se ole mitään dramaattista ja kylmää materialismia, jos tykkää nätistä valkosipulinpuristimesta. Se on simply happiness!

Ikkunalaudan puuttuessa

Sanoin kerran aiemmin  viherkasveista blogatessani, että kohta varmaankin haluan kukkaikkunalaudan ja siihen mummokasveja riviin, saintpaulioita ja joulukaktuksia. 

No niin! Se päivä on koittanut. Haluaisin valkoiset leveät ikkunalaudat kukkia varten. 

Tunnen itseni auttamatta vanhaksi tai ainakin keski-ikäiseksi ;)

Ikkunalautoja pitää hieman suunnitella ja saintpaulioita todella hartaasti miettiä, mutta hätäratkaisu löytyi pihalta. Tässä hämärässä otettuja kuvia pikaratkaisusta.

Vanha, ulkona pitkään ollut penkki päätyi keittiöön.

Nuo patterit eivät ole kaunis tausta millekään eikä hyväksi viherkasveille, mutta ei niitä poiskaan saa.

Lainaoliivikin pääsi penkin päähän.

Jotain kivaa tuossa on, mutta saas nähdä jääkö penkki pysyväksi ratkaisuksi.

Pidän kovasti penkin kuluneesta ulkonäöstä ja muotokielestä. 

Silti haaveissani on se ikkunalauta.

Home Alone- ruokaa

Lupasin sen suosikkipastani. Saattaa olla, että tämä on ollut blogissa aiemminkin. Kukaan vakituisesti perheemme taloudessa asuvista ei pidä tästä. Siksi siitä on tullut yksin olemiseni hemmotteluruoka. Nopea ja helppo ja ehkä maailman paras ruoka. (Pahoittelen oudon valoisia iltakuvia.)

Katkarapupastaan tarvitset:

Katkarapuja

Valkosipulin kynnen

Sipulia

Suuren lasillisen valkoviiniä

Voita

Limen puolikkaan

Mausteita, joista pidät

Tässä Chili ja mustapippuri, ripaus suolaa

Sipulit kuullotetaan voissa, katkaravut lisätään kuumaan pannuun, 

pyöräytetään ja perään kaadetaan loraus viiniä lasista 

ja puristetaan limen mehua.

 Loppu viini juodaan.

Sekoitetaan pannulla sen verran, että neste haihtuu, 

maustetaan chilillä ja mustapippurilla. 

Tarkistetaan suola.

Keitetty pasta laitetaan pannuun ja ainekset sekoitetaan. 

Päälle parmesania.

Tämä on aivan törkeän hyvää. 

Pannuun voisi lorauttaa kermaakin tai laittaa ruokalusikallisen ranskankermaa. 

Täydellistä näinkin!

Ihan pastaa!

 Koska vapaapäivinäni tuntuu aina satavan, päätin keskittyä mukaviin hommiin sisällä.

Omatekoinen pasta on herkullista ja sen tekeminen mukavaa sekä helppoa.

Pastakone tosin tarvitaan. Kaulimellakin onnistuu, mutta hitaammin ja vaivalloisemmin.

Oma pastakoneeni on italialainen Marcato Atlas 150 ja voin suositella sitä lämpimästi. Sen voi ostaa vaikkapa Clas Ohlsonilta tai toivoa joulupukilta, kuten minä tein.

Siihen on saatavilla vaikka minkälaisia lisäteriä. Peruspaketissa oli fettucine ja taglioliniterä.

 Tarvitset:

3-4 munaa 

(käytän 4, koska omien kanojen munat ovat pienempiä kuin kaupan)

4,5,dl durumvehnäjauhoja

1 tl suolaa

3 tl oliiviöljyä

Itse sötkötin taikinan tuolla lailla pöydällä. Munat, öljy ja suola laitetaan jauhokuoppaan ja sekoitellaan käsin. Taikinaa vaivataan ainakin 10 minuuttia ja siitä tehdään kiinteä pallo. Jauhoja voi lisätä, jos taikina tuntuu kostealta. Pallo saa levätä liinan alla noin puoli tuntia.

Alustamisessa monitoimikone olisi hyvä. Huomaa myös, että munat voi korvata 2 dl:lla vettä.

Levännyttä takina litistellään ja muotoillaan hieman. Koneen säätönupikasta vasemmalta valitaan  kohta 1 ja taikina veivataan koneen läpi. Taikina taitellaan kolmeen osaan ja veivataan vielä pari kertaa rullien läpi kunnes se on noin telan levyinen.

Seuraavaksi säädetään telojen kapeus kohtaan 2 ja veivataan taikina levy(t) läpi kerran. 

Sitten kohtaan kolme ja taas kaikki levyt läpi yhden kerran. Näin jatketaan kunnes pastalevy on halutun ohutta. 

Itse lyhennän levyjä kaulimisvaiheessa saksilla sopivaksi. Lopetin veivaamisen asetukseen 6. Ohkaisuusasteita on tässä koneessa 9.

Sitten vaihdetaan veivi toiseen kohtaan halutulle terälle ja veivataan levyt läpi.

Nauhoja on hyvä nostaa ja hieman kannatella toisella kädellä. Taikinan kosteudesta riippuen voi pasta tarttua mytyssä toisiinsa ikävästi.

Nyt tein kuitenkin itsekin tuommoisia myttyjä. Ne voi keittää juuri tehtyinä tai kuivattaa.

Kone on kuulemma mainio karjalanpiirakoiden kuorien tekoon. Myös pelmeneitä tekisi mieli kokeilla.

Pastataikinan teossa voi hyödyntää myös hyötypuutarhaa. Taikinan voi mainiosti maustaa blenderissä hienonnetuilla yrteillä tai pinaatilla. Valkosipuli, tomaatti ja chili käyvät myös.

Kerron vaikka huomenna, mikä on mun suosikki pastakastike. 

Sadepäivä on ihan pastaa!

Kirppislöydöt

Kerrankin minulla kävi tuuri ja ehdin huutamaan "Mulle" ensimmäisenä, kun nämä vanhat tuolit ilmeistyivät yhdelle nettikirpputorille.

Ajattelin ensin niitä kalkkimaalattavaksi, mutta siirreltyäni niitä paikasta toiseen ja kysyttyäni mielipiteitä myös SOMEssa, päätin jättää ne tuollaisiksi. 

Ne ovat kovin ´Chappychic´ ja kuluneisuudessaan kauniit.

Tuolit ovat jonkinlainen heikkouteni. Sorrun helposti tällaisten kaunottarien edessä.

Jonkun mielestä ne voivat olla rojua, minulle aarteita.

Sateisena päivänä on muutenkin kiva puuhailla sisällä. Siivoaminen, näkymien tarkastelu ja tunnelmien luominen ovat rentouttavia kotoilupuuhia. Hyggeä parhaimmillaan.

Nyt menen vielä pyyhkimään tuosta valaisimesta pölyt!

Mitä mieltä te olette? Maalaisitteko tuolivanhukset? Ja jos, niin minkä värisiksi?

Kolmas kalkkimaalailu ja operaatio

Ehdin vihdoin kalkkimaaliprojektien pariin. En ymmärrä, miksi olen maalannut talousjakkaran joskus vihreäksi? No, asia oli korjattavissa ja väriksi valikoitui Antique Rose Jean d´Arc Livingin kalkkimaaleista.

Kaksi kerrosta maalia tuli hyvin yhdestä pienestä purkista. Väri on ihanan haalean vaaleanpunainen. Niin vaalea, että miesväki sanoi jakkaraa valkoiseksi. Se on hyvä, sillä luulen vaaleanpunaisten esineiden kohdalla tulevan pian jonkinlainen kiintiö täyteen.

Maalausprojektin seurauksena tapahtui harvinainen operaatio. Vaihdan harvoin huonekalujen paikkoja, mutta keittiöön on kaksi sopivaa järjestystä. Niinpä lapsityövoimaa käyttäen palautin keittiön ensimmäiseen, originaaliin järjestykseensä.

Monta vuotta pöytä oli näin, poikittain.

Pöytä käännettiin ja sohva raahattiin perimmäisen ikkunan edestä ruokapöydän istuimeksi. 

Vain hetken tuntui oudolta. Mieskin sanoi vain "Oho" tullessaan töistä.

Sohvan tilalle jäi tyhjä kohta. Siinä on joskus ollut akvaario. Ennen sitä en muista. Raahasimme vielä lisää. Toimme siihen nojatuolin ruuanlaittajan seuralaiselle. Saas nähdä jääkö se siihen? Nojatuolin tilalle sopisi myös aputaso. Haluaisin löytää sopivan vanhan pöydän tai senkin, josta voisi tuunata pyörällisen aputason.

(Jos ystäväni Henna luet tämän, niin katso! Tuoli vinossa!!??)

Pitää hieman harkita seuraavan kalkkimaalipurkin avaamista. Tulee vielä myllättyä koko talo. Kolme purkkia vielä odottaisi.