Viisaus ei asu meissä

On huikeaa miten ideat vievät mennessään ja kun jotain keksii, tulee siitä karsea lumipalloefekti, niin että sivusta seuraajien mielestä voi olla viisaus kaukana poissa!

Minulta kysyttiin, miltä sisääntulomme näyttää?  Taloon on kaksi "pääsisäänkäyntiä" ja tätä käytämme eniten.

No se näyttää (tai näytti) kurjalta. Tässä tulee siis vastaus kahteen lukijatoiveeseen, sisääntulokuvaan ja siihen, mihin en ole ollenkaan tyytyväinen. Vanhassa istutuksessa oikealla saniaiset ovat vallanneet kuunliljojen alaa ja niiden takana rehottaa vuohenputki- sekä rohtoraunioyrttiviidakko. Multa-alue on myös täysin suositusten vastaisesti kiinni kivijalassa. Vasemmalle on pitkää heinää, sekalaista sepeliä ja kanto. Ja siihen kertyy kaikkea rojua kalastusvälineistä polkupyöriin ja roskaämpäreihin. APUA!

*

No minä tyttö pohtimaan Tädille ääneen, että mitäs nyt tehdään? Sisääntulo on karsea! Tarvitaan vain yksi sunnuntai-päivä + pikkuisen maanantai-iltaa ja kahden naisen työpanos.

Omasta pihasta löytyneitä tarvikkeita, lautaa, sepelikasan pohja, kivituhkaa, kiviä, lapioita ja talikoita, suodatinkangasta ja jakotaimia.

Ja kas!

Symmetrinen varjon sisääntuloistutus on valmis. Kustannukset: kaksi timanttituijaa á 31,90, paketti suodatinkangasta á 19,90 ja ne työtunnit, mutta niitähän ei lasketa. Muutamaa sipulikukkaahan tuo on vielä vailla ja mahtuu siihen vielä joku perennakin.

 

Kiitos Jori, kun kysyit, miltä sisääntulomme näyttää!

APULANTAA!

Juuri nyt (lukijatoive 2)

Syksyisin puutarhaa pitäisi valmistella talven tuloon. Syyslannoittaa (jos muistaa), siivota, kitkeä ja istuttaa. Syysilmat ovat ainakin tänä vuonna paljon suosiollisemmat puutarhapuuhasteluun kuin kesän hurjat lämpötilat. Kosteus on oleellista. Ei tarvitse huolehtia kastelusta, kun istuttaa uusia taimia. Syksy olisikin loistavaa aikaa uusien istutusalueiden tekoon.

Olen keskittynyt kuitenkin kitkemään vanhoja alueita ja jakamaan taimia. Toki on tullut ostettua muutama uusi. Tänään löysin paikallisesta puutarhamyymälästä kaksi hienoa ja tukevaa alppiruusun tainta, jotka maksoivat 14 euroa/kpl!?

Kosteasta maasta rikkaruohot irtoavat helposti ja työ käy kevyesti. Siivosin aamulla kuuman ja kuivan paikan penkin ja rikkakasvusto paljasti tyhjiä alueita, joihin voin jakaa vanhoja kasveja. Syksyllä kitkettyihin, siisteihin alueisiin on myös mukavampi istuttaa kukkasipuleita. Kanttasin tämän alueen reunan kevyesti lapiolla. Kantatut reunat antavat todella huolitellun vaikutelman. Odottelen nyt ruohonleikkuuinspiraatiota.

Jaettujen ja uudelleen istutettujen sekä siirrettyjen kasvien määrä lähentelee varmasti sataa. Varjon alue on uudistettu kokonaan ja maasta kaivettu pari kottikärryllistä vuohenputken juuria ja rönsyleinikkiä.

Laskin uuteen reunukseen jaetut Hämykuunliljat ja saimme 4-5 puskasta 19 uutta tainta. Vanhan lehmuspenkin reunus on ensikesänä varmasti hienon hieno. Kuunliljat kestävät hyvin jakamista. Jättilajikkeet haluavat elää rauhassa, mutta pienempiä voi huoletta jakaa. Itse olen jakanut kuunliljoja kaikkina aikoina. Yleissääntö lienee kuitenkin se, että syksyllä kukkivat tulisi siirtää ja jakaa keväällä ja alkukesästä kukkivat syksyllä. Joskus on kuitenkin pakottava tarve ja monet kasvit selviytyvät ronskistakin siirtelysta alkujärkytyksen jälkeen ihan hyvin.

Usein kuitenkin puutarhapuhti on jo syksyllä lopussa. Se ei haittaa mitään. Itselläni on monena vuonna puutarha elänyt valtavassa villiinnyksen tilassa elokuun puolesta välistä lähtien eikä mitään katastrofia ole tapahtunut. Jätän yleensä kaikki kasvit maatumaan istustusalueisiin talveksi ja teen valtavan siivousurakan keväällä. Kasvien ravintoaineet menevät silloin uudelleen niiden käyttöön ja maa paranee. Tänä vuonna olen leikannut joitakin perennoita siistimmiksi. Lähinnä siksi, että ne ovat kovia siementämään tai rumentavat kukkineina ja kaatuilevina näkymiä liiaksi. Huolettumuudesta voi olla mukavaa hyötyäkin. Olen löytänyt paljon siementaimia (mm.kuunliljojen, taponlehden) alueilta, joita kitkijä on karttanut ehkä  koko kesän.

Juuri nyt pitää myös muistaa kerätä kukkia sisään, niin pitkään kuin niitä riittää. Pakkasten lähestyessä myöhemmin voi huoletta napsia maljakkoon vaikka kaikki daaliat!

Puutarhanhoitoa ei pidä ottaa liian vakavasti. Niinkuin ei iltapalan tekoakaan. Tarkoitus on nauttia!