lauantai 3. syyskuuta 2011

Juuri nyt (lukijatoive 2)

Syksyisin puutarhaa pitäisi valmistella talven tuloon. Syyslannoittaa (jos muistaa), siivota, kitkeä ja istuttaa. Syysilmat ovat ainakin tänä vuonna paljon suosiollisemmat puutarhapuuhasteluun kuin kesän hurjat lämpötilat. Kosteus on oleellista. Ei tarvitse huolehtia kastelusta, kun istuttaa uusia taimia. Syksy olisikin loistavaa aikaa uusien istutusalueiden tekoon.


Olen keskittynyt kuitenkin kitkemään vanhoja alueita ja jakamaan taimia. Toki on tullut ostettua muutama uusi. Tänään löysin paikallisesta puutarhamyymälästä kaksi hienoa ja tukevaa alppiruusun tainta, jotka maksoivat 14 euroa/kpl!?


Kosteasta maasta rikkaruohot irtoavat helposti ja työ käy kevyesti. Siivosin aamulla kuuman ja kuivan paikan penkin ja rikkakasvusto paljasti tyhjiä alueita, joihin voin jakaa vanhoja kasveja. Syksyllä kitkettyihin, siisteihin alueisiin on myös mukavampi istuttaa kukkasipuleita. Kanttasin tämän alueen reunan kevyesti lapiolla. Kantatut reunat antavat todella huolitellun vaikutelman. Odottelen nyt ruohonleikkuuinspiraatiota.



Jaettujen ja uudelleen istutettujen sekä siirrettyjen kasvien määrä lähentelee varmasti sataa. Varjon alue on uudistettu kokonaan ja maasta kaivettu pari kottikärryllistä vuohenputken juuria ja rönsyleinikkiä.


Laskin uuteen reunukseen jaetut Hämykuunliljat ja saimme 4-5 puskasta 19 uutta tainta. Vanhan lehmuspenkin reunus on ensikesänä varmasti hienon hieno. Kuunliljat kestävät hyvin jakamista. Jättilajikkeet haluavat elää rauhassa, mutta pienempiä voi huoletta jakaa. Itse olen jakanut kuunliljoja kaikkina aikoina. Yleissääntö lienee kuitenkin se, että syksyllä kukkivat tulisi siirtää ja jakaa keväällä ja alkukesästä kukkivat syksyllä. Joskus on kuitenkin pakottava tarve ja monet kasvit selviytyvät ronskistakin siirtelysta alkujärkytyksen jälkeen ihan hyvin.


Usein kuitenkin puutarhapuhti on jo syksyllä lopussa. Se ei haittaa mitään. Itselläni on monena vuonna puutarha elänyt valtavassa villiinnyksen tilassa elokuun puolesta välistä lähtien eikä mitään katastrofia ole tapahtunut. Jätän yleensä kaikki kasvit maatumaan istustusalueisiin talveksi ja teen valtavan siivousurakan keväällä. Kasvien ravintoaineet menevät silloin uudelleen niiden käyttöön ja maa paranee. Tänä vuonna olen leikannut joitakin perennoita siistimmiksi. Lähinnä siksi, että ne ovat kovia siementämään tai rumentavat kukkineina ja kaatuilevina näkymiä liiaksi. Huolettumuudesta voi olla mukavaa hyötyäkin. Olen löytänyt paljon siementaimia (mm.kuunliljojen, taponlehden) alueilta, joita kitkijä on karttanut ehkä  koko kesän.


Juuri nyt pitää myös muistaa kerätä kukkia sisään, niin pitkään kuin niitä riittää. Pakkasten lähestyessä myöhemmin voi huoletta napsia maljakkoon vaikka kaikki daaliat!


Puutarhanhoitoa ei pidä ottaa liian vakavasti. Niinkuin ei iltapalan tekoakaan. Tarkoitus on nauttia!


5 kommenttia:

Irene kirjoitti...

Sinulla on puutarhassasi vaikka kuinka paljon erilaisia kukkapenkkejä ja tunnelmaltaan erilaisia paikkoja.
Tänä syksynä näköjään intoa on riittänyt syyshommiinkin.
Viime syksynä lumi tuli varkain varhain. Itse en ehtinyt tehdä oikein mitään silloin. Nyt vastaavasti syyhyttää kovasti nämä syyshommelit. Liekö sitten sateiden ansiota, että homma tuntuu nyt niin vaivattomalta. Siirtelen kasveja ja kaivelen siementaimia eri penkkeihin. Se tuntuu juuri nyt oikein mukavalta.

Aila kirjoitti...

Just näin ! Minullakin lopahtaa puutarhainto suunnilleen kesäloman loppumisen aikoihin. Nyt vain olisi suunnitelmia aivan pursuiluun asti, mutta jalka ei kestä. Sinulla on niin paljon jaettavia, että voi perustaa vaikka minkälaisia massaistutuksia ja puhtiakin tuntuu löytyvän.Maakin tuntuu olevan multavaa... Ei sillä, että taas pieni kateuden särähdys täällä...;) Have a nice syksy !

Riina kirjoitti...

Mulla puuttuu syksyn kukista kultapallo ja kultapiiskukin alkaa vasta kukkimaan, kuten aina näin syyskuun alussa.. Mutta kultapalloon ei edes näy kukkavarsia..

Nuo daaliat ovat ihania syyskukkia, viime syksynä sain niitä työpaikkani naapurista, maljakkoon tosin..

Sanni kirjoitti...

Kultapalloa minullakaan ei ole, mutta olen saanut lupauksen jakotaimesta :)

metsätonttu kirjoitti...

Siis voi mikä leipä! Tuossahan tuntee jo itsensä ihmissyöjäksi, kun tuon syö. Samat jutut minulla. Kukkapenkit huutavat hajottamista, perkaamista, uusimista jne. Tänään pääsin vasta ruusujuuren kimppuun ja yrittimummuna oli mielenkiintoista haistella noita juuripahkuroita ja silpoa sitä alkoholiin uutteeksi. Suuri osa juurista oli jo loppua elämässä.