Minua ei yhtään harmittanut kun satoi. Viileyskin on jees.
Jaksoin olla pihalla koko päivän.
Kuinkahan monta kiloa vuohenputkea ja muuta tuli nostettua maasta?
Puutarha oli niin janoinen ja ihan kuin kaikki olisi yön aikana kasvanut sateessa.
Kitkeminen on meditatiivista ja nautin, kun saan yksin rauhassa miettiä tehdessäni.
Huomaan, että neljän vuoden kohtuullisen stressaavan elämänvaiheen puristus on hellittämässä vasta nyt. Ihan kuin olisin löytänyt uudelleen asioita. Ehkä minulta oli minä itsekin vähän hukassa jo.
Kun on päivän kontannut kuraisena kukkien kauneudessa, voi hyvillä mielin viettää taas pari päivää töissä. Sekin on ihanaa. Oma työ, jota ei vaihtaisi mistään hinnasta toiseen.
Palataan siis taas.
Instagramissa on kaikenlaisia tarinoita ja kuvattuna on valmiina vaikka mitä kivaa!
