Palaan vielä KonMariin. Olen miettinyt kuinka suuressa osassa ihmisiä on sisäinen tarve siisteydelle ja järjestykselle? Veikkaan, että aika monessa. Tiedän, että minussa se on ollut aina. En ole minimalisti enkä himosiivoaja, mutta asioiden järjestäminen omille paikoilleen tuottaa tyydytystä ja hyvää mieltä. Järjestelin pienenäkin äidin vaatekaappia, ulkovarastoa, omaa huonetta.
Miksi?
Marie Kondo sanoo:
"KonMari-menetelmä sotii sovinnaista ajattelua vastaan, mutta kaikki sitä noudattaneet ovat onnistuneet pitämään kotinsa ojennuksessa – ja lisäksi tällä menetelmällä on yllättäviä kerrannaisvaikutuksia. Kodin järjestys vaikuttaa myönteisesti elämän muihin alueisiin, myös työ- ja perhe-elämään."
Kirjassa hänen ilmaisustaan henkii japanilainen henkisyys. Se, että kaikilla esineillä on sielu tai jotain sinne päin. Suomalaisittain se voi tuntua vieraalta. En tosiaan aio kiitellä käsilaukkuani päivän työstä tai usko, että minusta siirtyisi hyvää henkeä vaatteisiini tai esineisiini, mutta entä toisin päin?
 |
| EI KONDON TAPAAN JÄRJESTETTY HUIVILAATIKK0 |
 |
| KONMARITETTTU HUIVILAATIKKO |
Kyllä. Olen aina kokenut, että kauneus antaa minulle jotakin. Kenties hyvää energiaa. Kun eilen katselin kauniisti viikattuja, karsiutuneita vaatteitani siistissä kaapissa, se tuntui todella hyvältä. Ihan kuin olisi helpompi hengittää ja ryhti olisi suorempi.
Uskon Kondon sanoihin : "Kodin perusteellinen uudelleenjärjestely ulottuu myös elämäntyyliin ja elämänasenteeseen. Se on mullistava kokemus. "
Kondon ajattelu painottaa etukäteisvisualisiointia, suunnittelua, ihannekuvan luomista. Olen tietämättäni noudattanut joitakin hänen ajatuksiaan jo pidemmän aikaa. Olen tietoisesti heittänyt pois turhaa tavaraa, pohtinut roinan säästämisen merkitystä ja jo kauan sitten lajitellut esineitä, vaatteita ym. värien perusteella, harmonisesti.
Mies sanoo, että olen hurahtanut, eikä selkeästi ymmärrä, miksi moiseen viikkailuun pitäisi uhrata niin paljon aikaa, joka muutenkin on välillä kortilla. Minä en usko hurahtamiseen vaan sisäiseen tarpeeseen. Kondon menestys on siinä, että hän on luonut konseptin, joka vastaa useimpien ihmisten sisäisiin tarpeisiin, haaveisiin ja pyrkimyksiin.
Kaoottisessa maailmassa, työelämässä ja arjen pyörittämisessä ajatus turhasta karsitusta, siististä kodista on ihana. Sitäpaitsi Marie Kondo neuvoo säilyttämään sen, mikä tuottaa iloa. Asiaa lähestytään positiivisen kautta. Saa säilyttää vaikka pihalta löytyneen kävyn tai 60 muumimukia, jos se tuottaa iloa. Jollekin se voi olla vaikka sadat kengät. Mutta jokainen kenkäpari on käytävä läpi ja valittava sellaiseksi, iloa tuottavaksi, tärkeäksi ja kodissa pidettäväksi esineeksi.
Minä siis aloitin vaatteista ja se meni hieman pieleen. Karsin valtavan määrän vaatteita ja silti tänä aamuna käteeni tulivat kaapista epämukavat, täysin iloa tuottamattomat kamalat housut. Ja vielä toiset perään. Olin siis huijannut itseäni.
Marie Kondo neuvoi pyrkimään täydellisyyteen. Se on perusluonteelleni sopivaa ja harmistuin valtavasti, etten heti onnistunut..
Marie Kondo neuvoi pyrkimään täydellisyyteen. Se on perusluonteelleni sopivaa ja harmistuin valtavasti, etten heti onnistunut..
Kirjan idea on se, että sen luettuaan alkaa miettiä ja sisäistää ideologiaa.
Ehkä tämä hätäisen alun tuottama hutilointi siis sallitaan.
Enkä jatkossakaan usko, että sukat haluavat välillä levätä.
Sukat eivät halua mitään, eivätkä käsilaukut!
Ehkä tämä hätäisen alun tuottama hutilointi siis sallitaan.
Enkä jatkossakaan usko, että sukat haluavat välillä levätä.
Sukat eivät halua mitään, eivätkä käsilaukut!
