KAIKKI KUKKII

Kesä menee niin vauhdilla, ettei pysy perässä. Kaikkialla kukkii. Helle kukittaa taas pioneita poikkeuksellisen aikaisin ja kukat kestävät lyhyen aikaa. Yölämpötilojen viileys on hieman lohduttanut. Nyt meillä sataa. Puutarha todella kaipasikin vettä.

Etsiskelin uusia näkymiä puutarhasta. Monet kasvit muodostavat ihania yhdistelmiä, kuten tuo ensimmäisen kuvan japaninlikusterisyreeni ja pioni Coral Charm. Tuo yläkuvan sinilatva ei taida olla Polemonium caeruleum eli lehtosinilatva. Muistaakseni se on Polemonium yezoense `Purple Rain`. Se on jotenkin sirompi ja syvemmän värinen kuin maatiainen lajitoverinsa. Kuunlijojen edessä sen lehtimuodot korostuvat..

Nyt on hyvä Sormustinkukkavuosi. Monet välttelevät Sormustinkukkia niiden myrkyllisyyden vuoksi. Minusta ne ovat kauneimpia perennoita ja sopivat villiin puutarhatunnelmaan. Ne tuovat mieleen Tasha Tudorin puutarhakirjojen kuvat ja  Monet`n puutarhan. Minulle sopii myös niiden tapa kasvaa siellä, missä haluavat ja muodostaa omia ihastuttavia väriyhdistelmiään.

Yritän nyt tehdä päivittäisiä puutarharetkiä kameran kanssa. Pitäisi ehtiä kuvaamaan kaikki ihanuudet. Lähestyvä kesäloma helpottaa tilannetta. 

Palataan siis pian.

Muistathan seurata Villiä Pihaa myös instagramissa.

KUVARAPORTTI KESÄKUUN ALUSTA

Laitan teille muutamia kuvia viime päiviltä.

Onneksi on jotain kaunista!

Sain aikaan pari oikein onnistunutta kitkemispäivää sen jälkeen, kun melkein luovutin ja annoin vuohenputken syödä puutarhani.

Sitten tämä sää..

Ei voi tehdä mitään ilman kuolemanvaaraa. Piha on pätsi.

Pelkään, että vuohenputki nauraa partaansa tai mihin lie ja jatkaa kaiken valtaamista. Ja kun taas uskaltaudun istutusalueisiin, ne ovat yhtä valtavaa vuohenputkikasvustoa, joka ulottuu vähintäänkin pääni korkeudelle ja eksyn itsekin siihen viidakkoon, kuin muumit Taikurinhattu-tarinassa.

Mutta hei, vuoden puutarhatapahtuma! Hevoskastanjassani on kaksi kukkaa. Ties kuinka monta vuotta istuttamisesta onkaan. Ilahduttavat kukkapötkylät!

VIIKON KUKKA – TUMMAKURJENPOLVI

En olisi uskonut, että valitsen viikon kukkijaksi tummakurjenpolven. Se leviää siemenestä niin pahoin, että sen voisi julistaa haittakasviksi. Pelkään sen leviävän metsänpohjaan ongelmaksi asti. Pidän kuitenkin kurjenpolvista todella paljon ja tummakurjenpolven valkoinen muoto on oikein kaunis. Tummakukkaisia revin surutta pois, mutta tämä valkoinen saa levitä. Valkoiset muodot perennoissa ovat useinkin hillitympiä leviämään, niin myös tummakurjenpolvella.

TUMMAKURJENPOLVI Geranium phaeum album

Valkoinen ja tumma lajike ovat risteytyneet ja saaneet tällaisia vaalean liiloja jälkeläisiä. Nekin kasvavat ihan järkevärajaisella alueella.

TUMMAKURJENPOLVI Geranium phaeum "Villipiha"

En tiedä mikä lajike alkuperäisissä tummakurjenpolvissani on kyseessä, mutta ne ovat oikeasti hieman ongelma. Kauniitahan ne ovat, mutta lehtimättäät ovat todella voimakaskasvuisia ja kasvavat vaikka keskellä pionin juurakkoa jyräten kanssakasvajia alleen. Niitä on pakko kitkeä. Toista noin elinvoimaista perennaa saa hakea. Jo sillä se ansaitsee paikkansa viikon kukkijana. Mutta korostan, että vain valkoinen tummakurjenpolvi saa tämän tittelin. Tummakukkainen on minulla päässyt rikkakasvin kirjoihin.

TUMMAKURJENPOLVI Geranium phaeum

Pensasruusut kukkivat tällä hetkellä aivan ihanasti. Nuppuja on kaikkialla. Villissä pihassa on paljon vaaleanpunaisia lajikkeita ja tämän alakuvan ruusun nimi on kokonaan kateissa. Se on remontoiva, eli tekee koko kesän uusia kukkia. Tunnistaako kukaan?

Nupputilanne on  kaiken kaikkiaan juuri nyt mahtava! Kaikkialla kukkii tai on kuukkimaisillaan. Se myös hieman harmittaa minua. Kerrankin oli mahdollisuus esitellä pioniloistoa Avointen puutarhojen päivänä 1.7., niin eikös kesä ole niin aikaisessa, että pelkään koko kukinnan olevan silloin ohi.

LEHTOÄNGELMÄ Thalictrum aquilegiifolium

Sääolosuhteista on kuitenkin turha kitistä. Yhtenä kesänä sataa kaiken aikaa, toisena on liian kuuma. Saattaa myös tuulla jatkuvasti tai olla hirveä kirvavuosi. Varmasti tuskailemisen aihetta löytyy kesästä kuin kesästä.

Puutarhanhoito opettaa kärsivällisyyttä, suhteellisuudentajua ja sitä, että kaikkea ei voi kontrolloida.

Jos tuulee, niin tulee.

Ellei sada, ei sada. 

KUUMA KESÄKUUN ALKU

Huh, kuinka kuumaa ja kuivaa nyt on. Meillä oli varjossakin melkein kolmekymmentä lämmintä. Siinä ei jaksa juuri muuta kuin kastelulaitetta siirrellä.

Viritin kesäpedin pergolaan. Sen varjossa oleminen on siedettävää ja leppoisaa.

Vihreät lehdet piirtyvät sinistä taivasta vasten ja voi kuunnella puutarhan ääniä.  Täti Vihreän kätköstä löytyi hyttyskarkotin, joka toimii kaasupatruunalla. Se tosiaan vei kaikki hyttyset tiehensä.

 Päivän saldo oli yksi purkkiin istutettu ajuroho, kolme betonilaattaa, kaksi järveen vietyä katiskaa, yksi auton paksillinen kiviä ja kastelu siellä sun täällä. Niin ja tuo sänky...

Teitkö sinä jotain hyödyllistä tänään? Teitkö jotain kivaa?

Väkisin puutarhailua!

Tänään ei töiden jälkeen yhtään huvittanut. 

Pohdimme Täti Vihreän kanssa vaihtoehtoja hartaasti. Oli yrttejä istutettavana ja kaikenlaista.

Ei vaan huvittanut, satoi ja kolotti joka paikkaan. Päädyimme kuitenkin pikaparantamaan eräiden syreenien juuristoalueen, jossa kasvoi rakasta ystäväämme vuohenputkea ja juolavehnää. Mätettiin maan pintaan paksu kerros jätepaperia, päälle painoksi hiekkaa ja päällimmäiseksi kerros kompostimultaa. Hetkessä tuli kaunista ja rikatonta.  Lehteä on niin paksulti, ettei sieltä hetkessä läpi kasveta. En kuvannut tylsän näköistä kohtaa tähän.

Päkällä kuormia ajellessa (Päkä= Avant pihatraktori) katselin puutarhan näkymiä eri kulmista. Vesisateessa ei viitsinyt kauaa heilua ja hevosiakin piti raahata edestakaisin laitumen ja tarhan väliä. Autot hiljentelivät katsomaan kun talutin eri suuntiin haluavia ponia ja hevosta yhtaikaa.

 Alkukesän vihreä on kyllä kaunista! Ja hevoseläimien mielestä maukasta. Hirveää papatusta piti pitää koko matka, etteivät ne raahanneet minua istustusalueisiin herkkujen toivossa.

Instagramin tarinassa on alapihan parannetut istutusalueet pikaesittelyssä. Pääsen siirtymään yläpihalle seuraavaksi. Laskin alapihan pionit. Niitä on 54 yksilöä. Voin laskea yläpihan pionit seuraavaan postaukseen. Mennäänköhän yli sadan?

Hei käykäähän klikkaamassa seuraa-painketta BLOGIT .fi-sivustolla, kiitos!

Kaivetaan pala paratiisia esiin

Etteenpäin sano mummo lumes ja tädit vuohenputkiviidakos. Vai miten se sanonta menee?

Voin sanoa, että tädit, koska minusta tuli tänään täti! Voi ihanuutta!

Täti on kikenyt vimmatusti ja minä vähän vähemmän. Olenhan ollut vähemmän aikaa tätikin. No heh! En vain ole saanut aikaiseksi oikeasti!

Kaikkialla on kitkentäkasoja,

mutta se ei haittaa. Paratiisi tulee esiin.

Uskaltaisikohan sanoa, että puolet istutusalueista on vapautettu vuohenputkesta, voikukasta, rönsyleinikistä ja nokkosista.

 Kitkeminen näillä neliömäärillä vaikuttaa aluksi ylitsepääsemättömältä projektilta. Ja uudestaanhan se pitää aloittaa toisesta päästä, kun valmiiksi saadaan. Mutta kitkeminen on palkitsevaa ja hieman koukuttavaakin puuhaa. Tuloksen näkee heti. Ja tulee aukkoja, joihin saattaa mahtua uusia kasveja.

Lisäksi löytyy vanhoja uudelleen. "Hei täällähän on tää! Mikä tää nyt on? No tää tää...No tää!", on ihan tyypillinen kitkijähuudahdus.

Siperiankurjenmiekkojen ryhdikäs lehdistö lupaa sinisiä hetkiä parin viikon päähän. Voi puutarha! Aina yhtä ihana, aina yhtä työläs!