KEVÄT ON VAIHTUMASSA KESÄKSI

Puutarhassa on tapahtunut, vaikka blogi on ollut hiljainen. 

Kevät on tuntunut jatkuvan ikuisuuksia, kun talvea ei oikein ollutkaan.

Pihassa on viime kesästä asti tapahtunut kivoja asioita. Puutarhainnoissani tapaan vain olla poukkoileva. Tiedän, että minun pitäisi viimeistellä pihabaaria ja kitkeä vuohenputkea, mutta inspiraation vaihtelee kallion pesusta ties mihin uusiin projekteihin, joihin ei malta olla tarttumatta. Tuttua?

VIIME KESÄNÄ RAKENNETTU KESÄKEITTIÖ

KASVIHUONE PULLISTELEE TÄTI-VIHREÄN TAIMIA

VUOHENPUTKITAISTELU

 Tästä intoilen juuri nyt eniten. Trädgårdstider-ohjelmaa katsoessani tajusin, että tarvitsen itämaisen puutarhan, aasialaisen alueen. Vanha varjopuutarhani on kasvistoltaan jo hyvin itämainen ja mies auttoi minua kaivamaan esiin kallion puutarhan ja metsän rajasta.

Projekti on kesken, mutta pidän jo nyt Pikku- Aasiastamme kovasti. Tosin en kykene japanilaiseen minimalistiikkaan. Niinpa tulossa on enemmänkin Asia goes cottage. Kunhan visioni muuttuu todeksi, laitan lisää kuvia.  Tarvitaan vielä hiekkaa, kiviä, ehkä betoniallas ja mustat pergolaportit.

Muutoin puutarha on puhkeamassa täyteen vihreyteensä.

Rakastan kaareutuvia linjoja, jotka toistuvat monessa paikkaa.

Pysykää terveinä!

Villi piha on mukana Avoimissa puutarhoissa 5.7.

PELKO VIIKON KUKKIJOIDEN PUOLESTA

Tämän ja viime viikonkin itseoikeutettuja kukkijoita ovat olleet kiinanpionit. Kukkia on paljon ja kaikkialla. Sääli, että helle kukittaa myös pionit nopeasti. Sitten on olemassa vielä pahempi uhka sunnuntaisen Avoimiin puutarhoihin odotetun pioniloiston kannalta. Huomiseksi luvattu kaatosade ja myrskytuuli.

Toivotaan pahimman kelin mystisesti ohittavan Villin pihan niin, että vierailijoille jäisi ihasteltavaksi näita mahtavia kukkapalloja!

KIINANPIONI Paeonia lactiflora

Sunnuntaina ei pitäisi sataa. Toivotan siis kaikki vierailijat lämpimästi tervetulleeksi! Olemme valmistautuneet tänä vuonna stressittömästi ja realistisesti. Mitään ihme kommervenkkejä ei ole tarjolla tai suoritettu. Puutarhassa on kuitenkin aina jotankin katsottavaa, viis siitä, vaikka sade veisi pionin kukat.

YKSITYISKOHTIEN LUMOISSA

Puutarha on nyt täynnä houkuttelevia yksityiskohtia. Niitä pitää muistaa tarkastella ja ihailla. Kukat ovat kauniita läheltä ja kaukaa.

DAALIA

 Varjoliljat ovat levinneet hitaasti, mutta varmasti. Vaaleanpunaiset sekä valkoiset ovat viehättäviä.

Akileijoja on kaikkialla. Niiden yksityiskohdat ovat hämmentäviä. Akileijan kukka on kuin koru tai jokin keijukaisen kattokruunu.

Vaakatasoon kallistunut sormustinkukka tarjoili visuaalisen elämyksen. Katsokaa noita ihmeellisiä pilkkuja!

SORMUSTINKUKKA Digitalis purpurea

Yksityiskohtien kanssa puuhastelua on myös kivitarhan teko. Salaojaputkiin istutettiin timjamia. Visiot alueeseen liittyen pyörivät päässä ja laajenevat.

HELLE PIINAA PUUTARHAA JA PUUTARHURIA

On liian kuumaa minkään järkevän tekemiseen. Kukkia voi kuitenkin aina ihailla ja niitä tuleekin nyt vauhdilla. Toivoisin hieman viileämpiä päivä kukinnan pitkittämiseksi. Ja tietenkin sadetta.  Olemme ajoittain kastelleet siellä täällä, mutta koko luonto huutaa vettä!

LEHTOSINILATVA Polemonium cauruleum album

Kesälomani on alkamaisillaan ja sitten on viikko aikaa valmistautua Avoimiin puutarhoihin. Toivottavasti koko Villi piha ei kuivu täysin korpuksi ennen sitä.

Vaikken ole mikään helteen ystävä, niin onhan oikeasta kesästä toki nautittava. Viimekesänä oli vain muutama hellepäivä. Nyt lämpöä on riittänyt viikkotolkulla. Jotkut jo surevat, että Juhannukseksi on luvattu sadetta. Minulle on aivan sama minä päivän sataisi, kunhan sataisi. 

MUISTA NAUTTIA PUUTARHAN KAUNEUDESTA!

Tänään oli niin lämmin, että kitkin vain hetken aamulla. Vietimme monta tuntia paahteessa Kausalan Helluntairaveissa enkä sen jälkeen jaksanut muuta, kuin pikaisesti ajaa nurmikon ruusutarhasta.

Hetken murehdin kitkemättömiä alueita. Sitten ajattelin, että on sitä myös vain nautittava puutarhan kauneudesta. Niinpä menin kameran kanssa retkelle.

SANIAISET OVAT KOHTA IHMISEN KOKOISIA

LEMMIKIT TEKEVÄT IHANIA SINISÄ LÄIKKIÄ SINNE TÄNNE.

Siellä tällä alkaa näyttäytyä kaipaamaani Gottage garden – tunnelma. Tulisipa hyvä sormustinkukkavuosi!

Täti-Vihreän kivikkotarhassa on alkaa olla monenlaisia kukkijoita. Huolellinen perustaminen näkyy ja rikkakasveja on todella vähän. Muutama hassu voikukka siellä täällä. Suosikkini tällä hetkellä on tämä Patjarikko, jonka lajikenimeä en tiedä.

PATJARIKKO Saxifraga x arendsi

SAMMALLEIMU Phlox subulata

Kissankäpälä on todella viehättävä kasvi kivikkoon. Läheisellä vanhalla urheilukentällä kasvaa sitä luonnonvaraisena isoina alueina.

KISSANKÄPÄLÄ Antennaria dioica

NASSU SEURAA KUVAUSRETKEÄNI TARKASTI

Alppikärhö lupailee mahtavaa kukintaa satoine nuppuineen. Näissä kevään hetkissä on niin paljon kukkalupauksia! 

ALPPIKÄRHÖ Clematis alpina

On tärkeää, ettei aina vain hiki päässä suorita.  Puutarhassa eikä elämässä!

TÄYDELLINEN PUUTARHA-PERJANTAI

Olipa hauskaa, kun sää oli tänään hieman viileämpi. Ulkona jaksoi puuhailla koko päivän ja tuuli vei hyttysetkin mennessään.

Mies ajoi nurmikon ja minä kitkin ja siivosin valtaisan alueen. Lisäksi vahdimme tarkoin puutarhajätteen polttotulta. Aloin epäillä, että olen osittain onnistunut puutarha-aivopesemään tuon miehen. Hän on ainakin kolmesti sanonut, että: "Onpa tuo kukkapenkki hienon näköinen!" Ei se ole aiemmin edes rekisteröinyt penkkejä, kukkia tai koko puutarhailua!

Kyseessä on tämä vanha, ensimmäisenä siivottu, suuri  perenna-alue. Onhan se hieno! Ja kun kasvu tapahtuu yhtäkkiä, ei sitä voi olla huomaamatta. On mukavaa, kun toinenkin haluaa tehdä ulkona juttuja. Ruohonleikkuuapu tulee todella tarpeeseen. Kukkapenkeissä kitkeminen on minulle kuitenkin sellaista yksinäistä terapiaa. Huolestun todella, jos mies alkaa kohta kaivaa uutta perennapenkkiä tai haluaa taimikauppaan. Luulen kuitenkin olevani näiltä osin turvassa.

On meillä yksi yhteisprojektikin meneillään. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Seuraavassa kuvassa on tämän päivän työmaata.

Yksi suuri osa alapihan istutusalueista on siivottu, mutta vielä sitä riittää. En taida olla puolivälissäkään. Edessä on kuitenkin kaksi hyvää puutarhapäivää.

Erityisen ilahduttava on tämä Täti-Vihreän kivikkoprojekti.

Tässä vielä kaappaus instafeedistä. Päivän työmaa ennen ja jälkeen.

Onko mikään palkitsevampaa, kuin rikkaruohottomat kukkapenkit ja polut?!

VIIKON KUKKA – TULPPAANI

Kesä syöksyi puutarhaan hirmuisella nopeudella. Tämän viikon kukkija on ehdottomasti tulppaani (Tulipa L.) Meillä niitä on kaikissa istutusalueissa, vaikkakin joissakin vain yksittäisiä. Tänä vuonna voisi olla aika lisätä taas sipuleita.

Suosikkejani ovat vaaleanpunaiset ja valkoiset tulppaanit monenlaisina variaatioina.

Kuitenkin tämä yläkuvan keltaisen penkin tulppaani-istutus on mielestäni aivan mahtava.

Tulppaanit talvehtivat meillä kohtalaisen hyvin eikä niillä herkuttelevia myyriäkään taida puutarhassa  liiemmälti asustella. Tulppaani viihtyy kuohkeassa, vettä pidättämättömässä maassa. Savimaasta se ei niin paljon pidä. Lajikkeita ja värivaihtoehtoja on valtavasti. Minulta ovat kaikki lajikenimet autuaasti hukassa.

Päivän työmaani näette alakuvasta. En kyennyt ihan niin tehokkaaseen puutarhapäivään kuin olin ajatellut. Nivelet kipeytyvät , koska pystyn kitkemään vain polvillani tai istuallani. Kyykkiminen on myrkkyä polville. Neljä tuntia meni tehokkaasti ja sen jälkeen työmaalle paluu jäi useiksi yrityksiksi kuumuuden, ötökkäinvaasion ja kipeän vasemman polven takia. Kiroilututti. 

Sain kuitenkin siivottua ja kitkettyä  yhden alueen kokonaan, kärhökäytävän alimman penkin sekä leveän käytävän. Otan tavoitteeksi alueen kerrallaan. Kyllä se siitä....

Ensiviikon kukkijaksi on tarjolla jo vaikka mitä. Suosikkiehdokas viikon kukaksi taitaa olla särkynyt sydän, mutta katsotaan, mitä  muuta on tarjolla.

Perjantaina jatkan puutarhurointia. Silloin ei onneksi taida olla ihan näin kuuma.

SÄÄ KUIN MORSIAN – Vähän liian kuuma ja tottumattomalle arvaamaton (vai miten se nyt meni)

Tämän päivän puutarhaodotukset olivat korkealla. Helle kuitenkin verotti sekä vauhtia että voimia.Kun kesä tulee ikään kuin puskista, yllättäen, 

on syytä muistaa suojata itsensä sekä juoda paljon. Silti meinaa uupua.

Sain kuitenkin kaivettua esiin perennan alut yhdestä istutusalueesta ja hieman toisestakin.

Nyt näyttää kaljulta, mutta kyllä se siitä tuuhettuu.

 Ihan mahtavaa saada kaivettua vuohenputkia juurineen kottikärrytolkulla. Kanttasin lopuksi reunaakin hieman.

Lähtötilanne oli tällainen:

Jos joku ikinä sanoo, että syö vuohenputket, niin pääset niistä.... En voi taata, ettenkö sano rumaa sanaa. En syö, enkä pääse! Kahdenkymmenen vuoden vuohenputkisota on opettanut jotain. Siitä ei pääse eroon. Mutta voi sitä silti kohdella vihamielisesti.

Uskomatonta, mutta oli pakko kaivaa ruohonleikkuritkin talviteloilta. Joissain kohdissa nurmi on tavattoman pitkää ja toisissa ei kasva vielä mitään.

Eläimet nauttivat lämmöstä ja auringosta, kun emäntä puhisee puskissa.

Työmaan ylitarkastajana Salma Hayek, musta kisu.

Huomenna jatkuu....