Tulisi jo lunta!

Haluaisin, että ulkonakin olisi valkoista. Kotona valkoinen on vallitseva väri. Joulun valot ja kaakeliuunin lämpö saavat harmaan sään painumaan taka-alalle.

Olen eilisestä asti herkutellut äitini paistamilla perunapiirakoilla. Ne ovat IHANIA! Ja nostaligisen kauniitakin Pentikin valkoisella sydänlautasella.

Sateisen päivän viihdykkeeksi menimme uuteen kauppakeskukseen tuhlaamaan sunnuntaipäivää. Löysin jotain niin kummallista (mutta valkoista), että se oli pakko ostaa. Neanderthalin ihmisen muotoisen pyyhekumin!? Se on jotenkin pöyristyttävä, huvittava ja hieno yhtaikaa.

Tarjolla oli myös kirkkaanpunainen sarvikuono, vihreä gorilla ja sininen jääkarhu. Nämä eivät ole mitään pikku-pikku-pyyhekumeja. Neanderthalinikin on 12 cm pitkä.

 

Kaikkea sitä!

Jouluun on 20 yötä!

Ja ainiin! Se punainen männyn juurella oli tyhjä pillimehupurkki. Ihan tyhmää!

Naakka kaulassa

Eduard Uspenskin Fedja-Setä on loistavaa iltalukemista. Tai päivälukemistakin.

Kun löysin Helsingin reisulla tämä Pilgrimin amuletin, nimesimme sen heti Naakanpoika Pitkäkynneksi kirjan mukaan. Se on keikkunut kaulassani pitkässä hopeaketjussa miltei joka päivä. Naakanpoika Pitkäkynsi, jolla on kristallisilmät.

Kirjassa on  riemastuttavia tapahtumia ja hahmoja. Kissa Matroskin kirjoittaa Moskovaan, Aurinkofysiikan laitokselle ja tilaa pienoisauringon talven varalle. Nousujen ja laskujen osastolta, ikkunan luona istuvalta tutkijalta, jolla ei ole nappeja takissa, vaan jolla on kaikenlaisia nyörejä. Kissa Matroskin myös nimeää lehmänsä Mirriksi tätinsä mukaan. Mirri on varsin äksy lehmä, joka syö verhot.

Nyt voisi kyllä olla oikea aika tilata sieltä laitokselta se kotiaurinko. Ei tarvitsisi puitakaan kaataa polttopuiksi.

Ja haluaisin ehkä myös sellaisen traktorin kuin Tr-Tr-Mitja. Se on leikkisä ja iloinen, ei aivan oikea, eikä aivan leikkitraktorikaan. Ja se käy ruualla,vaikkapa sopalla tai maidolla, miksei makkaroillakin.

Vikaa päässä

Rakastan järjestelemistä. Olen kova sotkemaan, mutta mieluusti pitäisin kaiken järjestyksessä, omilla paikoillaan, aakkostettuna, nimettynä ja värikoordinoiduissa pinoissa. Pohdimme tätä naisten kanssa töissä. Tulimme siihen tulokseen, että vikaahan on järjestelijän päässä!

Järjestely on tietynlaista kontroillointia. Ehkä oma sisäinen järjestys säilyy parempana, kun järjestelee ulkoisia asioita. Kirjoittaa kenties pieniä, kauniita lappuja laatikoiden kylkiin: Joulukoristeita, Vyöt, Tarroja, Valkoisia lankoja, Punaisia lankoja jne...

(Pahoittelen huonoa kuvanlaatua. Valo on niin kovin vähissä)

On järjestely myös esteettinen kysymys. Pinot ja rivit ovat kauniita. Miten palkitsevaa on katsella juuri järjesteltyä vaatekaappia? Kaikki viikattuna, värien ja käyttötarkoituksen mukaan, oih!

Kaikenlaiset säilytyslaatikot ja purkit sekä laatikostot ovat ihania.

Kaikella tulisi olla paikkansa.

Disneyn Klassikot ovat toki numerojärjestyksessä, mutta valtavan kirjamäärän aakkostaminen osottautui vaikeaksi, etenkin kun kirjoja tulee kokoajan lisää. Kirjojen aakkosjärjestys on kyllä suuri haave. Joillakin ovat kuulemma maustepurkitkin aakkosjärjestyksessä. Niin pahaa vikaa päässäni ei ole - vielä.

Luulen, että lapseni on perinyt osan tätä vikaa. Hän innostui valtavasti kynien järjestämisestä. Minä teroitin kaikki puukynät.

Terävät puukynät hivelevät silmää punaisessa purkissaan. Lapsen oli pakko dymottaa purkkeihin kyltit. ihan kuin muuten ei näkisi mitä purkissa on? Tosin mieheni on epäillyt, että mina saattaisin dymottaa astia- ja vaatekaappien reunat täyteen kylttejä: JUOMALASIT, VIINILASIT, MATALAT LAUTASET, SUKAT, PITKÄHIHAISET...Aika houkuttelevaa.......

Sitten, kun päivän järjestelyt on järjestelty, on mukavaa istua sohvalla maistelemassa glögiä. Monet glögijuomat maistuvat erinomaisilta terästämättä.

Huomenna järjestän lisää!

Naisellista hömppää

Rakastan kaikkea naisellista hömppää ja tilpehööriä. Kosmetiikkaa, parturissa istumista, pitkää tukkaa, sormuksia jne.  Syksyllä on aika kiinnittää katse taas käsiin, kun niillä ei kokoajan kitketä tai ruovita mullassa. Niinpä eilen sain taas kynnet ja ne ovat niin ihanat! En halua mitään koristeita ja minulle huolitellut kynnet ranskalaisella manikyyrillä tekevät olon varsin viimeistelyksi ja naiselliseksi. Kynteni laittaa Pirke Q-Studiossa ja hänen työnjälkensä on huippuluokkaa.

Kynsien lisäksi mm. hajuvedet ovat heikkouteni. Calvin Kleinin Eternityt ovat kestosuosikkeja, mutta tällä hetkellä jokapäiväisessä käytössä on Guccin Guilty. Koskmetiikasta voisi nostaa esiin vaikka mitä ihanuuksia, mutta seerumit ovat uusin hömpötykseni. Loistava ostos on Lancomen Génifique.

Koruni ovat ehdottomasti hopeaa tai sen väristä metallia. Rihkamakin käy. Pukeudun melko hillitysti ja etupäässä mustaan (ehkä harmaaseen, valkoiseen tai hiekan väreihinkin muodin mukaan). Korut saavat olla suuria ja näyttäviä, jopa omituisiakin. Pilgrimin karhuriipus löytyi Helsingin liikkeestä, samoin sormus, jossa mielestäni on kettu, joidenkin mielestä susi. Jos minulla on kello, se on aina mieheni omistaan lahjoittama ja sopivaksi lyhennetty Orient. Olen yrittänyt hankkia naisellisempaa kelloa, mutta en löydä sopivaa tai sitten haluamani ovat huikean kalliita.

Turkoosi hopeasormus on Nominationin.  Kalevalakoruista monet sopivat minulle. Suuri sormus on uusin hankintani.

*

Aivan mahtava hömppälehti on syksyisin ilmestyvä Elle Accessories. Sitä voi lukea uudestaan ja uudestaan ja se on täynnä ihania juttuja: kosmetiikkaa, laukkuja, kenkiä......

Kengistä voisi tosiaan puhua taas ... ja aina. Mutta nyt vain sen verran, että olemme saaneet remontoitua luokan välinevaraston kausivaate-, kenkä- ja laukkuvarastoksi. Siitä tulee melkein pukeutumishuone ja kerron siitä ehkä lisää myöhemmin, mutta pakko on näyttää tämä.

Ikean kaapistosta ulos vedettävä kenkäteline on aivan huippu. Kengät näyttävät niin makeilta tököttäessään lesteissään herkullisina riveinä! Oih!

Palataan taas. Menen järjestelemään hyllyille juttuja!