maanantai 7. marraskuuta 2011

Naakka kaulassa

Eduard Uspenskin Fedja-Setä on loistavaa iltalukemista. Tai päivälukemistakin.



Kun löysin Helsingin reisulla tämä Pilgrimin amuletin, nimesimme sen heti Naakanpoika Pitkäkynneksi kirjan mukaan. Se on keikkunut kaulassani pitkässä hopeaketjussa miltei joka päivä. Naakanpoika Pitkäkynsi, jolla on kristallisilmät.



Kirjassa on  riemastuttavia tapahtumia ja hahmoja. Kissa Matroskin kirjoittaa Moskovaan, Aurinkofysiikan laitokselle ja tilaa pienoisauringon talven varalle. Nousujen ja laskujen osastolta, ikkunan luona istuvalta tutkijalta, jolla ei ole nappeja takissa, vaan jolla on kaikenlaisia nyörejä. Kissa Matroskin myös nimeää lehmänsä Mirriksi tätinsä mukaan. Mirri on varsin äksy lehmä, joka syö verhot.



Nyt voisi kyllä olla oikea aika tilata sieltä laitokselta se kotiaurinko. Ei tarvitsisi puitakaan kaataa polttopuiksi.


Ja haluaisin ehkä myös sellaisen traktorin kuin Tr-Tr-Mitja. Se on leikkisä ja iloinen, ei aivan oikea, eikä aivan leikkitraktorikaan. Ja se käy ruualla,vaikkapa sopalla tai maidolla, miksei makkaroillakin.

5 kommenttia:

Cheri kirjoitti...

Ihastuttava koru! Samaa näköä on Naakanpojan kanssa. Fedja Setä on aivan mahtavaa lukemista, kuuluu suosikkeihini.

Leena K kirjoitti...

Tr-tr-Mitja tarvittaisiin tänne. Fedja-setä kavereineen oli meillä lasten - ja aikuisten - suuri suosikki.

Leena K kirjoitti...

Postauksesi otsikko on selvästi sukua Carlos Sauran elokuvalle Korppi sylissä.

Irene kirjoitti...

Niin ja siellä oli myös posteljooni Pötskin. Häneen liittyi joku tosi naurettava juttu. Muistan, että me esikoiseni kanssa nauroimme makeasti jotakin siihen liittyvää - siis jo noin kolmekymmentä vuotta sitten.

Sanni kirjoitti...

Se on posteljoni Petskin, joa on melko naurettava tyyppi kaiken kaikkiaan.