SUMUN KESKELLÄ YÖPUKUSILLAAN

 Tämä aika on merkillinen. Toisaalta kiva ja toisaalta masentava. Puutarhassa kaikki on ikäänkuin mädäntynyt ja näyttää tuhnuiselta ja hieman lohduttomalta. Sisällä voi kuitenkin hyvällä omallatunnolla keskittyä vain kotiin, hyggeilyyn, akkujen lataamiseen.

MÄTÄ KUUNLILJARIVI

KASVIHUONEEN SYKSYSISUSTUS IKKUNAN TAKAa

Aikani on mennyt työssä ja vapaa-ajalla opiskelussa. Muun vapaa-ajan olen pyhittänyt kodista huolehtimiselle ja kiireettömyyden harjoittelulle. Olen tullut aika hyväksi siinä. Olen viettänyt monta vapaapäivää vaihtamatta yöpukua pois, äänikirjoja kuunnellen ja neuloen. Joku voisi sanoa laiskotelen, mutta ei... Raskas työ vaatii raskaan vapaalle asennoitumisen. Yöpukusillaan voi kyllä imuroida, pestä pyykkiä ja joo-o, käydä kaupassakin äkkiä.

Löysin kipsisäkin jämän ja tein jouluisia kipsilaattoja. Aion torstaina viedä niitä Iitin maatilatorille myyntiin betonisten rinnalle. Laattojen teko on ihanaa kotipuuhastelua.

Some on täynnä valitusta säästä. Valittaminen on syvältä.

Leudossa alkutalvessa on paljon hyviä puolia:

Hevoset voivat olla ulkona

Niiden vesi ei jäädy

Kuumaa vettä ei tarvitse kantaa talosta talliin

Suuren talon lämmittäminen ei ole taloudellisesti kohtuutonta

Sormet eivät jäädy, kun virittää ulkovaloja

Ulkona tarkenee tehdä kaikenlaista

Metsästä saa suppilovahveroita

Ei tarvitse huolehtia lumitöistä

Auton ikkunat eivät ole jäässä

Sumu on kaunista auringon noustessa

Pimeys armahtaa eikä kukaan näe laiminlyötyä puutarhaa

Think positive! Life is too short to a be whining bitch!

Pitääks mun aina - Jouluvalojenvirityssää

Tämä toistuu joka ikinen vuosi. Minulle tulee tarve virittää jouluvalot pihalle silloin, kun on satanut mahdollisimman paljon märkää ja painavaa lunta.

Valonauhat ja johdot ovat muka valmiina edelliseltä vuodelta. Niitä sitten metsästetään lumen alta sormet kohmeessa ja märkää lunta putoilee päähän kuusista ja tuijista.

Nytkin yksi muuntaja oli kokonaan kadonnut ja kaksi valosarjaa poikki. Uusin sisäänkäynnin tuijien valot. Molemmin puolin rappua ne loistavat nyt symmetrisinä. Pitäisi harjoitella tosissaan sitä pimeäkuvaamista.

Pergolan piikkilankakattokruunussa on valot ympäri vuoden. On kiva lisätä valoa tähän harmauteen. Värit ovat  kadonneet puutarhasta. 

Vaikka lumi onkin kylmää ja märkää, tekee se kyllä puutarhasta kauniimman.

Voi melkein alkaa jo jouluhullutella, vai mitä luulette?

Pyykkietikasta

 Olen tässä viettänyt vapaata keskiviikkoa ja puuhaillut kotona.

Pahoittelen oikeasti näitä huonossa valossa kuvattuja hätäisiä kuvia.

Aseman puodissa (joka siis on minun vapaa-ajan harrastukseni ja toivottavasti pian ystäväni työ) on myynnissä näitä kotimaisia Kulkurin kartanon pyykkietikoita. Olen aivan ihastunut niihin!

Heräsin pyykkietikkatrendiin hieman myöhässä, mutta etikan käyttö puhdistusaineena on kyllä aivan ikivanha kikka.

Asemalla on näitä kahta tuoksua, mutta Kulkurin kartanolla on vaikka mitä ihanuuksia, joita himoitsen. Pyykkiin jää ihana tuoksu eikä mitään haitallisia jäämiä. Siis myöskään luontoon. Kokeilin myös koiran pissan siivoamiseen etikan hajua poistavien ominaisuuksien vuoksi. Toimii siinäkin.  Näitä pyykkietikoita voi pullon ohjeen mukaan käyttää siivousaineena.

Kannattaa kokeilla. Nämä ovat vielä kotimaista tuotantoakin.

❤ ❤ ❤ ❤

 Unohdin tehdä puolet vapaapäiväkseni suunnittelemistani jutuista, mutta sain sentään tähtivaloja ikkunoihin. Minua kyllä hieman ärsyttää, kun nuo eivät pysy suorassa.

Kaikille mukavaa työ- tai vapaa- tai mitätahansaviikkoa!

Hämärän hyssy

Kuvausvalosta on hieman puutetta.

Muutoin on ollut ihana viikonloppu. Tavattu kaikkia tärkeitä.

Pieni isänpäiväitku on itketty. 10 vuotta ilman isää.

Oletteko kuulleet koskaan tätä. Ellan ja Aleksin Hämärän hyssy:

Aurinko laskee, päässä on myssy
Eletään pakkasen aikaa
Sininen hetki on hämärän hyssy
Siinä on outoa taikaa

Taivas on sininen, kohta jo punainen,
oranssi ja sitten tumma
Metsien, peltojen, päiväkotien
yllä on tunnelma kumma.

Mua ei pelota, mua ei pelota
Oon tottunut hyssyyn tähän
Mua ei pelota, ei yhtään pelota
No okei, ehkä vähän.

Hyssy, hyssy, hämärän hyssy
Tää on sininen hetki
Mun pitäis olla nukkumassa,
mutt yhä vaan jatkuu retki.

Tälläistä hämärää satujen maata
ei ole kyllä kellään
Pidä mua kädestä, pidä mua kädestä
kun hiljaa hyssytellään

On täällä myös valoa!  MUNA! Ensimmäinen muna pitkään aikaan. Ja vielä suloinen, pastellin turkoosi araucana-kanan muna.

Hyvää hämärän hyssyä kaikille!

Marraskuu, mun kuu

Ulkona on mustaa. Auton valot häviävät pimeyteen ja kiiltävään asfalttiin. Sataa.

Marraskuu on silti minun juttuni. Olen syntynyt 8. marraskuuta. Marraskuu ei ahdista minua.

Kynttilät palavat joka päivä.

Tämän talven värit ja tunnelmat ovat täyteläisiä ja aika rohkeita.

On ihanaa pohtia jouluvaloja. Ehkä hankkia jo muutamia lahjojakin.

Tämän postauksen tavaroita löydät Kausalan aseman puodista. Ainakin kurpitsan muotoista lasilyhtyä ja Havi`s kynttilöitä.

Olin tänään purkamassa joulua esiin kuormista. Ihania juttuja!

Katso:

ASEMAN FACE

ASEMAN INSTA

Eläinten kuulumisia hetken valossa

Minulla oli tänään pitkästä aikaa vapaapäivä, jonka vietin kokonaan kotosalla.

Ulkona paistoi aurinko ja ajattelin kuvata puutarhaa.

Kuinka ollakaan päivän lyhyys ei ole ihan sisäistynyt

 vielä ja ihana valo oli ohitse ennen kuin ehdin  kuvausretkelle.

Eläintenhoitoulkoilu on kuitenkin aina rutiineissa, joten otin kameran mukaan. Leuto talvisää on kiva. Kanaset voivat edelleen ulkoilla päivittäin.

Tuo valkomusta kana on rodultaan Wyandotte ja rodusta on tullut suosikkini. Kanat ovat suurikokoisia ja näyttäviä ja luonteeltaan aktiivisia ja fiksun oloisia. Wyandotten edessä on Marans-rotuinen kana, joista en niin kovasti pidä, mutta ne munivat ainoina laumassani hyvin tummanruskeita munia. Tällä hetkellä meillä tosin on ikuisuudelta vaikuttava munintatauko. Kukaan ei muni munan munaa.

Kassua ei huvittanut poseerata. Hänellä onkin Bad hair-day, kuten nyt viime viikkoina joka päivä.  Kassu hankaa harjaansa pihkaa tarhan männyistä ja kosteana harja rastottuu ja solmuttuu tuollasiksi kamaliksi takuiksi, joita saa olla yhtenään avaamassa. Meillä eläimet saavat ulkoilla niin pitkään kuin se on mahdollista. Kylmäveriset hevoset pärjäävät vielä yötkin hyvin ulkona, kun niillä on tuulesuojainen katos. Poni ja hevonen ovatkin kasvattaneet itselleen paksut talviturkit.

Tallihommiin hiippaili osalliseksi myös Matti. Matin äiti Salma taas on keskittynyt tiaisten vaanimiseen lintulaudan lähistöllä, eikä piittaa pätkääkään, että paheksun syvästi moista, kivojen pikkulintujen murhanhimoista kohtelua.

Pihakoirien kuulumiset ovat lähinnä sohvilla makoilua pikaisten ulkoiluiden lomassa. Etenkin jos on yhtään pakkasta tai sataa. Kutsunkin niitä epäpihakoiriksi karkailutaipumuksen ja sohvavilttien kätköissä viihtymisen vuoksi.

                          

Marraskuu puutarhassa

Puutarhasta löytyy vielä kauneutta. Uskomatonta, että on marraskuu!

Auringon paistaessa valo on aivan huikea! Kaikkialla kimaltelee.

Possuparkaa ei yksi tammenlehti paljon lämmitä

Marraskuussa syksyn ankeus alkaa muutenkin helpottaa, kun ajatukset kääntyvät jouluun. Ja tällainen valo nostattaa mielialaa takuuvarmasti. Paistaisipa aina aurinko!

Menkää ulos ihailemaan huurtuneita yksityiskohtia.

Tervetuloa marraskuu!