tiistai 7. marraskuuta 2017

Eläinten kuulumisia hetken valossa


Minulla oli tänään pitkästä aikaa vapaapäivä, jonka vietin kokonaan kotosalla.
Ulkona paistoi aurinko ja ajattelin kuvata puutarhaa.
Kuinka ollakaan päivän lyhyys ei ole ihan sisäistynyt
 vielä ja ihana valo oli ohitse ennen kuin ehdin  kuvausretkelle.


Eläintenhoitoulkoilu on kuitenkin aina rutiineissa, joten otin kameran mukaan. Leuto talvisää on kiva. Kanaset voivat edelleen ulkoilla päivittäin.
Tuo valkomusta kana on rodultaan Wyandotte ja rodusta on tullut suosikkini. Kanat ovat suurikokoisia ja näyttäviä ja luonteeltaan aktiivisia ja fiksun oloisia. Wyandotten edessä on Marans-rotuinen kana, joista en niin kovasti pidä, mutta ne munivat ainoina laumassani hyvin tummanruskeita munia. Tällä hetkellä meillä tosin on ikuisuudelta vaikuttava munintatauko. Kukaan ei muni munan munaa.



Kassua ei huvittanut poseerata. Hänellä onkin Bad hair-day, kuten nyt viime viikkoina joka päivä.  Kassu hankaa harjaansa pihkaa tarhan männyistä ja kosteana harja rastottuu ja solmuttuu tuollasiksi kamaliksi takuiksi, joita saa olla yhtenään avaamassa. Meillä eläimet saavat ulkoilla niin pitkään kuin se on mahdollista. Kylmäveriset hevoset pärjäävät vielä yötkin hyvin ulkona, kun niillä on tuulesuojainen katos. Poni ja hevonen ovatkin kasvattaneet itselleen paksut talviturkit.


Tallihommiin hiippaili osalliseksi myös Matti. Matin äiti Salma taas on keskittynyt tiaisten vaanimiseen lintulaudan lähistöllä, eikä piittaa pätkääkään, että paheksun syvästi moista, kivojen pikkulintujen murhanhimoista kohtelua.


Pihakoirien kuulumiset ovat lähinnä sohvilla makoilua pikaisten ulkoiluiden lomassa. Etenkin jos on yhtään pakkasta tai sataa. Kutsunkin niitä epäpihakoiriksi karkailutaipumuksen ja sohvavilttien kätköissä viihtymisen vuoksi.
                          



3 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Mukava eläintarha on teillä kotona! Kauniita kanoja ja hevoset ne vasta mukavii onkin. Kissat ja koiratkin on tarpeellisii. Onhan noissa hommoo van tuophan ne paljon illuukin. Mie haaveilin pienestä koirasta kun muutettiin tänne rannalle, van Ville joutu luopumaan Venäjänajo koirasta ja se tek miullekkin niin suuren surun jotta luovuin haaveesta. Ihmettelen ihtiini kun aina oon elläimiin kanssa ollu ja työtä tehny! Lemmikkiin kiintyy!

Maatiaiskanasen Elämää kirjoitti...

Ihania eläimiä <3 Olipas kiva postaus <3 Tuollainen musta-valko kirjava kana olisikin super hieno <3

Villin pihan Sanna kirjoitti...

Kiitos! Wyandotteissa on erilaisia värimuunnoksia, minullakin kolmea erilaista. Tuo mustavalko on kyllä hienoin.
Ulla, minä olen haudannut monta lemmikkiä ja siihen se on vain asennoiduttava, jos haluaa eläimiä pitää. useimmiten ja toivottavasti ne lähtevät ennen meitä. Mutta niistä on niin paljon iloa.Olen jo nyt suunnitellut seuraavaa koirarotua, kun epäpihakoirat joskus siirtyvät vihreämmille pihoille.