Sadetakki

Olen katsellut puutarhaa taas sillä silmällä. 

On se ihan kiva, vaikka selvästikin ilmassa on syksyä.

Sataa! 

Olen entistä enemmän sinut loppukesän värien kanssa.

Keltaisen lähinnä. 

Olen puuhastellut tallin parissa ja vähän muunkin.

On kiva välillä tehdä jotain ei niin tärkeää ja tavoitteellista. Hullutella!

Meiltä Roomaan on 3150km. Aika paljon.

Värit näyttävät kivoilta, kun niitä on puutarhassa vain maltillisesti.

Olen tainnut ennenkin mainita, että sää ei häiritse minua. Tai harvoin valitan säästä, mutta kaatamalla sataminen kyllä haittaa toimia. Sateenvarjon ja kahden hevosenruoka-astian kanssa kikkailu on hieman haastavaa!

 Ellei sitten omista UUTTA SADETAKKIA!

Keltaista Rukan sadetakkia, joka vaikuttaa hieman nostalgiselta. Olen varma, että lapsena mökin naulakossa roikkui keltainen sadetakki. Mutta se oli semmoista paksumpaa, vahakangasmaista ja tuoksui sadetakille.

Joka tapauksessa -

Keltainen sadetakki tekee iloiseksi! 

Kokeilkaa vaikka!

Ihana syksy!

Syksyisin toimiani sävyttää tietynlainen kodikkuus, pesänrakennusfiilis. Laitetaan paikkoja kuntoon talven tuloa varten, katsotaan tulevaisuuteen, kerätään metsän antimia, säilötään, tehdään kodista sopiva pesä, suunnitellaan joulua ja ajatellaan etäisesti seuraavaa kevättä.

Kevät mielessäni ajattelin kokeilla sipulikukkien ruukkuistutusta. Joskus aikanaan hyödin sipulikukkia jouluksi ja pääsiäiseksi, mutta nyt haluaisin kasvihuoneellekin sipulikukkia.

TARVITAAN:

Mieluisia sipuleita

Ruukku (, jonka pohjalle laitetaan kiviä, sepeliä tms. karkeaa ainesta salaojitukseksi.)

Multaa

Sipulit asetellaan täyttövaiheessa siihen mullan syvyyteen, mihin sipuli haluaa tulla istutetuksi. Syvyys löytyy pussin kyljestä.

Viimeisenä tulevat ne sipulit, jotka haluavat olla lähimpänä pintaa.

Ruukkuistutus on syytä kostuttaa. Sen voi talvettaa ulkona tai jossakin viileässä. Itse ajattelin jättää kaksi ruukkuani kevyesti suojattuna kasvihuoneeseen. Sieltä sipulit saavat sitten nostaa ihanat vihreät piippansa, kun katsovat ajan olevan oikea. Kosteudesta pitää huolehtia mikäli ruukku ei ole ulkona.

Multani loppui, muuten olisin varmasti tehnyt useammankin ruukullisen. Tämä on hauska keino parvekepuutarhurille tai myyrien ahdistamalle puutarhurille, joka haluaa edes muutaman tulppaanin selviytyvän myyrien hampaista kukkimaan.

*

Syksyllä pitää myös mennä metsään.Siellä on suppilovahveroita!

Suppilovahveroista tulee ihanaa kastiketta vaikkapa perunamuussille ja jauhelihapihveille.

Nauttikaa kodistanne ja hämäristä illoista!

Juuri nyt (lukijatoive 2)

Syksyisin puutarhaa pitäisi valmistella talven tuloon. Syyslannoittaa (jos muistaa), siivota, kitkeä ja istuttaa. Syysilmat ovat ainakin tänä vuonna paljon suosiollisemmat puutarhapuuhasteluun kuin kesän hurjat lämpötilat. Kosteus on oleellista. Ei tarvitse huolehtia kastelusta, kun istuttaa uusia taimia. Syksy olisikin loistavaa aikaa uusien istutusalueiden tekoon.

Olen keskittynyt kuitenkin kitkemään vanhoja alueita ja jakamaan taimia. Toki on tullut ostettua muutama uusi. Tänään löysin paikallisesta puutarhamyymälästä kaksi hienoa ja tukevaa alppiruusun tainta, jotka maksoivat 14 euroa/kpl!?

Kosteasta maasta rikkaruohot irtoavat helposti ja työ käy kevyesti. Siivosin aamulla kuuman ja kuivan paikan penkin ja rikkakasvusto paljasti tyhjiä alueita, joihin voin jakaa vanhoja kasveja. Syksyllä kitkettyihin, siisteihin alueisiin on myös mukavampi istuttaa kukkasipuleita. Kanttasin tämän alueen reunan kevyesti lapiolla. Kantatut reunat antavat todella huolitellun vaikutelman. Odottelen nyt ruohonleikkuuinspiraatiota.

Jaettujen ja uudelleen istutettujen sekä siirrettyjen kasvien määrä lähentelee varmasti sataa. Varjon alue on uudistettu kokonaan ja maasta kaivettu pari kottikärryllistä vuohenputken juuria ja rönsyleinikkiä.

Laskin uuteen reunukseen jaetut Hämykuunliljat ja saimme 4-5 puskasta 19 uutta tainta. Vanhan lehmuspenkin reunus on ensikesänä varmasti hienon hieno. Kuunliljat kestävät hyvin jakamista. Jättilajikkeet haluavat elää rauhassa, mutta pienempiä voi huoletta jakaa. Itse olen jakanut kuunliljoja kaikkina aikoina. Yleissääntö lienee kuitenkin se, että syksyllä kukkivat tulisi siirtää ja jakaa keväällä ja alkukesästä kukkivat syksyllä. Joskus on kuitenkin pakottava tarve ja monet kasvit selviytyvät ronskistakin siirtelysta alkujärkytyksen jälkeen ihan hyvin.

Usein kuitenkin puutarhapuhti on jo syksyllä lopussa. Se ei haittaa mitään. Itselläni on monena vuonna puutarha elänyt valtavassa villiinnyksen tilassa elokuun puolesta välistä lähtien eikä mitään katastrofia ole tapahtunut. Jätän yleensä kaikki kasvit maatumaan istustusalueisiin talveksi ja teen valtavan siivousurakan keväällä. Kasvien ravintoaineet menevät silloin uudelleen niiden käyttöön ja maa paranee. Tänä vuonna olen leikannut joitakin perennoita siistimmiksi. Lähinnä siksi, että ne ovat kovia siementämään tai rumentavat kukkineina ja kaatuilevina näkymiä liiaksi. Huolettumuudesta voi olla mukavaa hyötyäkin. Olen löytänyt paljon siementaimia (mm.kuunliljojen, taponlehden) alueilta, joita kitkijä on karttanut ehkä  koko kesän.

Juuri nyt pitää myös muistaa kerätä kukkia sisään, niin pitkään kuin niitä riittää. Pakkasten lähestyessä myöhemmin voi huoletta napsia maljakkoon vaikka kaikki daaliat!

Puutarhanhoitoa ei pidä ottaa liian vakavasti. Niinkuin ei iltapalan tekoakaan. Tarkoitus on nauttia!

Kaksi puutarhuria on puutarhalle hyväksi

Elokuinen arki rullaa. Koululainen on reipas ja äitikin jo reippaampi. Vakoilen pihapusikoista aamuisin, koska taksille ei enää saa saattaa. Täti-Vihreä on lomalla, mikä tarkoittaa puutarhan juhla-aikaa minulle. Neljä kättä on totisesti enemmän kuin kaksi.

Unohdin  laittaa teille tämän kivikuvan aiemmin. Maalasimme lapsen kanssa alkukesästä kiviä enkä keksinyt mitään maalattavaa. Maalasin kivistä yksivärisiä ja niihin numeroita. Homma on vangitsevaa ja tulos on hauska... Pitäisi tehdä lisää numeroita ja ehkä kirjaimiakin.

Täti teki tänään reunuksia, joista aiemmin mainitsin. Minä toimin jonkinlaisena asistenttina, vaikka olinkin toistaitoinen kirotun ukonilman takia. Pelkään ukkosta (mielestäni syystäkin) ja viimeyönä valvoin vahtimassa välkettä ja jytinää reilun tunnin. Valvottu aika teki minusta aivan tehottoman.

Istutusalueen reunasta käännetään lapiolla ojankaltainen, suora ja sieväreunainen alue, josta multa nousee kukkapenkiin päin. "Ojaan" laitetaan juuriestekangasta ja juuriesteen päälle tampataan kivituhkaa. Kankaan reuna jää juuri ja juuri piiloon ruohon ja kivituhkan "saumaan". Kivituhkaan voisi painella  kiviä, jos haluaisi. Kivituhkan ja mullan rajalle tarvitaan meillä muutama isompikin kivi pitämään kohopenkin multa siellä, missä pitää.

Tulos on silmäähivelevän siisti.

Idea on siinä, että ruohonleikkurilla voi (ja pitäisikin näköjään)ajaa nurmen reunan päältä renkaat kivituhkalla kulkien. Huomenna siis ruohonleikkuroimaan!

*

Miehelläni on tänään syntymäpäivä. Ohjelmassa oli siis lahjojen avaamista aamulla ja iltapalaksi mutakakkua.

 

Tunnelmallisia elokuun iltoja! Miten kivaa olla kynttilän valossa!

Elokuiset puuhat

Tänään sää houkutteli puutarhatöihin. Viime vuosina olen yrittänyt paneutua hankkimaan kasveja, jotka kukkivat myöhäiskesällä. Niitä onkin paljon, mutta ne melkein unohtuivat alkuvuosina pioni-innostuksessa.

Kärhöt kukkivat pakkasiin asti.  Punahattuja ja ukonhattuja pitäisi olla jokaisessa puutarhassa.

Ruusu ´Snow Pavement´ kukkii yhä hurjasti.

Syysleimuja voi olla kaikissa ryhmissä. Tämä yläkuvassa oleva on yksi kauneimmista. Minulla  siinä on vain kaksi kukkivaa oksaa. Vanhat valkoiset ja punaiset ovat levinneet suuriksi kasvustoiksi. Syysleimut tuoksuvat aivan erityiselle ja minulle tulee niistä lapsuus mieleen. En edes tiedä miksi.

Tutustumisen arvoinen kasvi on Verbena hastata (en tiedä suomenkielistä nimeä). Olen kasvattanut omani siemenistä ja aikuiseksi kasviksi selvisi vain kaksi yksilöä. Tämä on ´Pink Spires´ , toinen on sininen ´Blue Spires`, valkoinen ei valitettavasti ole menestynyt. Ne alkavat kukkimaan vasta nyt.

*

Sitten niistä puutarhan töistä:

Nyt on hyvä aika jakaa kasveja, jotka eivät enää kuki. Olemme myös istuttaneet uusia perennoita, lähinnä omia kylvöstaimia. Kitkeminen sujuu mainiosti, kun maa on sateesta märkä. Rikkakasvit irtoavat helposti ja voi katsella aukkopaikkoja uusia kasveja varten.  Puutarhasta saa siistimmän kun leikkaa alas kuivia kukkavarsia ja ränsistyneitä kasveja. Täti-Vihreä keräsi siemeniä monesta perennasta. Ne on hyvä laittaa paperipussiin kuivumisen takaamiseksi ja merkitä hyvin. Minua laiskotti ja Täti-Vihreä kanttasi hieman reunusta, kun minä istuin nurmikolla katselemassa. Kanttaaminen on kamalan hauskaa puuhaa ja kukkapenkkien reunasta saa ihan huippusiistejä. Kanttausrautoja on monenlaisia, mutta touhu onnistuu myös lapiolla.

Teemme tähän sellaisen  Villissä pihassa uuden reunuksen, siitä myöhemmin.

Samettikukat eivät koskaan ole olleet suosikkilistallani, mutta kääpiösamettikukat ovat viehättäviä. Etenkin tämä siemensekoituksesta kasvanut punainen yksilö. Ne myös kukkivat vaatimattomissakin oloissa pakkasiin asti.

Lammessamme on nyt kuusi ahventa. Niiden takia uutta vettä lasketaan usein ja annetaan ylimääräisen vuotaa ylivuoto-ojaan. Sopivan kokoiset madot  viskataan veden syvyyteen ja toivotaan niiden maistuvan. Tänään näin reippaasta parvesta vilauksen.

Yöpukusillaankin piti vielä tulla katsomaan, josko lapsostakin onnistaisi. Ei näkynyt. Huomenna sitten.

Tervetuloa elokuu!

Lomani on ihan kohta lopuillaan ja kaipaan jo työihmisiä ja työtäni. Ajatukseni harhailevat tämän tästä työmaalle.  Olemme oikeastaan olleet tekemättä mitään ihmeellistä ja silti tehneet paljon. Ainakin olemme herkutelleet.

Kaikkien tulisi kokeilla crème brûléeta. Linkin reseptistä poiketen olen pitänyt uunissa kauemmin ensin 150 asteessa, sitten reilussa sadassa n. 1,5 h.

*

Sääolojen muututtua suopeammiksi sain viimein puuhastella kasvihuoneessa. Hätääntyneet sammakot (niitä on ainakin kaksi) pomppivat sinne tänne ja luulivat varmasti maailmanlopun tulleen. Siirsin ulos huonoksi menneen (?) sinisateen, joka näyttäisi tekevän kuolemaa. Suuri ruukullinen ylikasvanutta rucolaa lähti myös pois ja vesimeloni parka heivattiin kylmästi pihalle. Vesimelonin tulisi varmasti kasvaa kompostimaisessa kohopenkissä. Nyt se on ollut suuressa korissa samettikukan kanssa ja tekee vain loputtomasti kukkia longertaen pitkin lattioita. Se ja kelloköynnös valtaavat pian koko kasvihuoneen, kuten taikurinhatusta kasvaneet köynnökset muumitalon muumitarinoissa.

Laitoin pelargonioille hyllyn ja hyysäsin niitä muutenkin. Pienilehtinen basilika on aivan mahtava yrtti. Olen jo mielessäni suunnitellut ensi kesän kasveja ja se kuuluu ehdottomasti listalleni. Tomaatteja ei tarvitse olla ihan noin paljon kuin nyt. Munakoisot tuskin ovat satoisia, vaikkakin kauniita. Chileja saisi olla enemmän.  Toivon etteivät pelargoniat valloita koko huonetta. Niitä on niin vaikea vastustaa.

Laitoin suuren laakean savilautasen sammakoille kylpyastiaksi kurkun varjoon. Olispa hauskaa nähdä sammakko kylvyssä!

Satoakin on saatu. Kasvihuonekurkut kasvavat hirmukyytiä.

Varjostusverhot roikkuivat ikävästi kasvien päälle, mutta ilman varjostustakaan ei satoni  voi oikein olla. Keksin virittää verhot bambukeppien avulla ulkopuolelle.Eivätkä ne näytäkään ihan kamalilta. Nyt ne eivät vie sisällä tilaa tai loju helmat maassa mutaantumassa.

Lupaamani arvonta suoritettiin eilen asiaankuuluvin menoin. Melkein ekaluokkalainen suoritti arvonnan ja nosti kulhosta Tiinan kommentin. Kuvissa tosiaan oli Loviisa, johon aion retkeillä vielä uudestaankin TÄHÄN ihastuttavaan tapahtumaan 27.-28.8.2011.

Tiina, laitathan osoitteesi sähköpostiin villipiha@luukku.com, niin postitan sinulle puutarha-aiheisen kesälahjan.

Sain keväällä naapurista mahtavan, ikivanhan daalian juurakon. Tämä kuva ei tee oikeutta mielettömän violetille värille. Yritän kuvata paremmin se hehkua toiste.

Hyvää elokuun ensimmäistä viikkoa kaikille!

Kesälukemisia

Vivian Russellin Monetin puutarha - Vuodenajat Givernyssä on ihastuttavin puutarhakirja ikinä. Kaivoin sen taas esiin, kun etsin muutakin puutarhalukemista.

 

Toinen kaunis kirja on englanninkielinen  Tovah Martinin Tasha Tudor´s Garden.  Kirjassa on lumoavia kuvia kuvittaja Tasha Tudorin puutarhasta.

Hyvä suomalainen kirja on Riku Cajanderin Puutarhan parhaat perhoskasvit. Ilokseni huomasin, että puutarhassani on suurin osa kirjassa luetelluista perhoskasveista. Ja paljon perhosia myös.

Tätä kirjaa  luin tehdessäni kärhöille nimikylttejä. Kirjasta löytyy valtava määrä kärhöjä.

Lapsi lukee ties monettako päivää tätä kalakirjaa, joka löytyi kirjakaupan alesta. Kirjassa on hyvät kuvat, levinneisyyskartat ja paljon tietoa kaloista.

Kärhöissä on paljon sinikukkaisia, kuten yläkuvan Blue Piruette ja alakuvan muhkea Multi Blue (elämänlanka ympäriltä on jo tuhottu).

Kumpi sinusta on kivempi?

Kuka se siinä?

Kesän värit ovat täyteläistyneet aivan huippuunsa. Kärhöt kukkivat ja puutarha on vihreä keidas. Kuvan kärhö on täynnänsä kukkia. Minulla ei ole aavistustakaan sen nimestä.

Clematis `Blue Angel`

Lisään kärhöjen lajikenimet tähän postaukseen mikäli löydän vihkosen, johon tein pohjapiirrustuksen kärhöalueesta. Kaikki nimet ovat hukassa.  Ruusujen, kärhöjen, pionien, kaikkien. Miten on mahdollista, ettei muista enää mitään? Tai jotain nyt sentään, muttei lajikenimiä omille aarteilleen?

Aloitin muuten ruusutarhan rakentamisen. Istutin ensimmäisenä kasvihuoneen takarinteeseen Herttoniemi-ruusun. Sitten tein investoinnin nimiasiaa silmällä pitäen. Ostin laminointikoneen (29,90)!

Ystäväni teki laminointikoneella hienot nimikyltit pioneille, joita on nyt pari talvea testattu. Puiset tikut ovat alkaneet hieman pehmetä ja niitit uhkaavat ruostua poikki. Tulostinmuste ja laminaattikalvo ovat kestäneet Suomen säätä hyvin. Täytyisi keksiä vielä kestävämpi versio. Päädyin kokeilemaan rautakaupasta saatavaa asennusliimaa metallisiin varsiin. Littana metalliliuska olisi ollut parasta, mutta löysin varastosta kasan metallipinnaisia tiesmitäkaupanvälihyllypaloja. Napsin niistä voimasaksilla metallisia kepukoita. Mies keksi vielä taivuttaa niitä tongilla päästä liimapinta-alan lisäämiseksi. Liiman luvataan kestävän n. 30 astetta pakkasta ja sata lämmintä sekä liimaavan mitä vain mihin vain kosteissa sekä kuivissa olosuhteissa.

Tulos on aika kivan näköinen ja ruusuillani on nyt kyltit. Kunhan vain osaisin yhdistää vanhoihin pensaisiin oikeat kytit. Hukassa ovat ainakin Poppius ja Tornedal sekä Onni. (Onni hukassa!? :) )

Tämän kärhön nimen tiedän. Södertälje kukkii valtavasti. Se on muuttanut hempeän penkin väri-ilmeen melko herkulliseksi.

Clematis `Södertälje`

Valkoinen salkoruusu (kuvattuna toisesta suunnasta kuin ylempi kuva) sopii myös Södertäljen seuraan.

Tämä pikkuinen kaunotar voi olla siemenkasvattamani pensaskärhö, mutten usko. Mikähän linee kyseessä?

 

Joku?

Eivätkö ne olekin suloisia?

Clematis `Madame Julia Correvon`

Sitten vielä tunnistamispyyntö:

Mikä ihme ängelmää muistuttava vaaleankeltakukkainen tämä on?

Ps. Valtavien etsintöjen jälkeen löysin sen muistikirjan, jossa kärhöjen nimet ja paikat ovat. Se oli kirjahyllyssä. Ei kai kukaan etsi kirjaa kirjahyllystä? Ainakaan muistikirjaa? Löytö oli mukava, koska kirjaan oli merkitty myös muutamia nimensä kadottaneita pioneita. Nimikylttien askartelun lomassa olen aloittanut myös KASVILISTAN päivittämisen.