Kaksi puutarhuria on puutarhalle hyväksi

Elokuinen arki rullaa. Koululainen on reipas ja äitikin jo reippaampi. Vakoilen pihapusikoista aamuisin, koska taksille ei enää saa saattaa. Täti-Vihreä on lomalla, mikä tarkoittaa puutarhan juhla-aikaa minulle. Neljä kättä on totisesti enemmän kuin kaksi.

Unohdin  laittaa teille tämän kivikuvan aiemmin. Maalasimme lapsen kanssa alkukesästä kiviä enkä keksinyt mitään maalattavaa. Maalasin kivistä yksivärisiä ja niihin numeroita. Homma on vangitsevaa ja tulos on hauska... Pitäisi tehdä lisää numeroita ja ehkä kirjaimiakin.

Täti teki tänään reunuksia, joista aiemmin mainitsin. Minä toimin jonkinlaisena asistenttina, vaikka olinkin toistaitoinen kirotun ukonilman takia. Pelkään ukkosta (mielestäni syystäkin) ja viimeyönä valvoin vahtimassa välkettä ja jytinää reilun tunnin. Valvottu aika teki minusta aivan tehottoman.

Istutusalueen reunasta käännetään lapiolla ojankaltainen, suora ja sieväreunainen alue, josta multa nousee kukkapenkiin päin. "Ojaan" laitetaan juuriestekangasta ja juuriesteen päälle tampataan kivituhkaa. Kankaan reuna jää juuri ja juuri piiloon ruohon ja kivituhkan "saumaan". Kivituhkaan voisi painella  kiviä, jos haluaisi. Kivituhkan ja mullan rajalle tarvitaan meillä muutama isompikin kivi pitämään kohopenkin multa siellä, missä pitää.

Tulos on silmäähivelevän siisti.

Idea on siinä, että ruohonleikkurilla voi (ja pitäisikin näköjään)ajaa nurmen reunan päältä renkaat kivituhkalla kulkien. Huomenna siis ruohonleikkuroimaan!

*

Miehelläni on tänään syntymäpäivä. Ohjelmassa oli siis lahjojen avaamista aamulla ja iltapalaksi mutakakkua.

 

Tunnelmallisia elokuun iltoja! Miten kivaa olla kynttilän valossa!