Ensimmäinen pikkulomanen on ohi ja huomenna menen töihin taas. Olen siitä onnekas, että todella pidän työstäni eikä töihin meneminen harmita yhtään. Lisäksi saan ottaa käyttöön ihanan, uuden kalenterin. Tai oikeasti se on weekly planner.
Minulla oli vuosia käytössä vain Macin sähköiset kalenterit. Palasin kuitenkin paperikalenteriin, koska pidän sen fiiliksestä. Muistiinpanojen tekemisestä ja sivujen selailusta.
Tilasin Moleskinen Limited edition 18 kuukauden viikkopäivyrin MOLESKINEN omasta verkkokaupasta. Liisa Ihmemaassa-teema tuntui omalta. Olenhan vähän Liisana ihmemaassa kaiken aikaa. Siihen liittyy yrittäjyydestä luopuminen ja vieraalla työskenteleminen 12 vuoden jälkeen yhtälailla kuin omaan puutarhaan putoaminenkin. Vähän kuin kanin koloon.
En aio blogissa puhua työasioista sen enempää, mutta viikko kaninkolossa on antanut aikaa taas ajatella paljon kaikenlaista. Voisivatpa kaikki yksityisellä työnantajalla (tai miksei kenellä tahansa) työskentelevät suhtautua työhönsä intoihimoisesti, arvostavasti ja kiitollisuudella. Minä tiedän tasan tarkkaan keiden ansiota se yleensä on, että minulla on työpaikka. Tiedän mitä työllistäminen tarkoittaa, enkä voi muuta kuin nöyränä olla henkinen käsi lipassa vähän väliä. Ilman yrittäjiä ei olisi niin monia työpaikkoja. Niiden paikkojen eteen tulisi myös työntekijöiden antaa täysi panoksensa. Kateellisuus yrittäjien tuloista ja eduista on turhaa. Jokainen voi ryhtyä yrittäjäksi. Siitä vain... it´s an open road.
Mutta ei siitä sen enempää. Sain tänään Katilta Peikonlehden alun. IHANA!
Mietin, että pitäisikö se laittaa heti multaan vai juurruttaa vedessä? Tietääkö joku paremmin?
Ja hei! Eilen Villissä pihassa vieraili kymmeniä ihania vieraita. Kiitos ihan jokaiselle! Minulla heräsi ihan hulluja ajatuksiakin avoimien ovien pitämisestä, mutta palataan siihen myöhemmin...
❤ ❤ ❤
Nyt avaan kalenterin ja huomenna suuntaan rakkaalle työmaalleni!
