KUVARAPORTTI KESÄKUUN ALUSTA

Laitan teille muutamia kuvia viime päiviltä.

Onneksi on jotain kaunista!

Sain aikaan pari oikein onnistunutta kitkemispäivää sen jälkeen, kun melkein luovutin ja annoin vuohenputken syödä puutarhani.

Sitten tämä sää..

Ei voi tehdä mitään ilman kuolemanvaaraa. Piha on pätsi.

Pelkään, että vuohenputki nauraa partaansa tai mihin lie ja jatkaa kaiken valtaamista. Ja kun taas uskaltaudun istutusalueisiin, ne ovat yhtä valtavaa vuohenputkikasvustoa, joka ulottuu vähintäänkin pääni korkeudelle ja eksyn itsekin siihen viidakkoon, kuin muumit Taikurinhattu-tarinassa.

Mutta hei, vuoden puutarhatapahtuma! Hevoskastanjassani on kaksi kukkaa. Ties kuinka monta vuotta istuttamisesta onkaan. Ilahduttavat kukkapötkylät!

VIIKON KUKKA – KUOLANPIONI

 Tämän viikon kukkien kuningartar on ehdottomasti Kuolanpioni Paeonia anomala. Muistan saaneeni tämän pionin taimen tilaajanlahjana jostakin lehdestä. Tilasin lehden ystäväni kautta ja saimme molemmat omat Kuolanpionit.

KUOLANPIONI Paeonia anomala

Kuolanpioni on vaatimaton hoidon suhteen ja kasvaa kokoa vuosi vuodelta. Näitä voisi olla vaikka kuinka monta kasviyksilöä, sillä se kukkii pioneista aikaisin ja ikäänkuin aloittaa pionikauden.

Minulla on ollut tosi kiva puutarhapäivä. Olen tehnyt monelaisia pikkujuttuja inspiraation mukaan. Aina ei tarvitse edetä massiivisen kitkentäsuunnitelman mukaan, vaan voi poiketa harhapoluille. On ihanaa, kun voi tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä ja kiinnostavalta. Koko päivä vierähti pihalla.

Käsittelin kulahtaneen puutarhatuolin uudelleen mustalla kalusteöljyllä. Hain myös kiviä sorakuopalta ja puuhastelin mielikuvituksellisen  "ex-ankkatarhaprojektini" kimpussa.

Kitkin vähän ja ihastelin kukkia. Seurustelin eläinten kanssa, istuttelin ja kastelin, siivosin rojuja sieltä täältä, fiilistelin.

Viikon kukkija voisi yhtä hyvin olla Alppikärhö. Tämä runsaskasvuinen, ihana kärhö on aina kukkinut valtavasti. Villissä pihassa on ainakin 4 alppikärhöä. Ne eivät ole vaativia ja myös lehdistö on todella kaunis.

ALPPIKÄRHÖ Clematis alpina

Muutkin villipionilajikkeet kukkivat. Tältä on nimilappu kateissa. Veikkaan Munkinpioniksi tai Turkinpioniksi. Toki se voi olla joku muukin. Jos tunnistat, niin kerro minullekin mikä tämä on?

MIKÄ PIONI? WHAT IS THIS?

Hevosetkin nauttivat kesäpäivästä ja söivät laitumessa koko päivän.

Kylmästä lämpimään

Kovasti olisi kaikenlaista hommaa tai ainakin ajatuksia suoritettavista pihatöistä. Kaksi päivää vierähtää tiiviisti työmaalla, eikä puutarhahommiin siis ole asiaa. Epäilen lämpötiloista, että kevät etenee kahdessa päivässä jo hurjasti.

Kuolanpionin alut ovat ihanan pörröisiä ja kasvavat jo päivässä hurjasti.

Eilen oli niin kylmää ja tuulista, etten rohjennut lainkaan puutarhailemaan. Sen sijaan oli kalastusassistenttina. Vapautimme kaikki katiskoissa olleet saaliit. Keskikokoisen hauen, parven pieniä ahvenia ja tämän kauniin sorvan. 

TIETOISKU:

 Sorva (Scardinius erythrophthalmus)

 Sorva kasvaa 15–25 cm:n pituiseksi. 

Se elää makeassa vedessä ja murtovedessä, 

erityisesti matalissa ja ruovikkoisissa lahdissa. 

Sorva on kaikkiruokainen.

Se syö erilaisten pohjaeläinten lisäksi vesikasveja. 

Sorva kutee toukokuun lopussa tai kesäkuussa. 

Suomessa sen levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan asti.

Tämä sorva asuu Kymijoessa.

Tässä myös ruokavinkki! Edullista ja ihan maailman parasta! Eikä kyllä liity mitenkään sorvaan tai muihin kaloihin, kunhan tuli mieleeni.

Tänä aamunakin minun teki hirveästi mieli uuniohrapuuroa. 

Kuva on viikonlopulta. 

Palataan loppuviikosta! 

Olisi yksi kaappikin maalattavana kirjastoluokassa.