IHANAT SYREENIT

Villiin pihaan on huomaamatta kertynyt hyvä valikoima erilaisia syreeneitä. Lapsuudessani niitä sanottiin sireeneiksi.  En tiedä onko muistikuvani virheellinen, mutta uskon, että äitini kotitalon pihamaalla kasvoi vaaleanpunainen pihasyreeni. Täti-Vihreä oikaiskoot, jos olen väärässä. Joka tapauksessa muistan jo lapsena ihastelleeni sireeninkukkia.

Meillä on suuria pensaita valkoisia sekä vaaleanvioletteja pihasyreeneitä (Syringa vulgaris), jotka ovat jo kukkineet. Iloksemme Jalosyyreni ´Andeken an Ludvig Späth´ on kukkinut runsaasti. Sen kukat ovat aluksi hyvin tummanvioletit ja haaltuvat kukinnan edetessä.

 Jalosyyreni  Syringa vulgaris ´Andeken an Ludvig Späth´

Tien laidassa kukkii `Moskovan kaunotar´ valkoisin kukin. Ne ovat avautuessaan ihanan vaaleanpunertavat. Kaunotar nojailee johonkin toiseen syreeniin, joka voisi olla joku Puistosyreeni (Syringa x henryi) tai Unkarinsyreeni (Syringa josikaea).

Vai onko tämä alakuvassa sittenkin Unkarinsyreeni? Kuva on huono, mutta jos joku tunnistaa,  niin olen kiitollinen. Hukkaan aina kaikkien kasvien nimet!

EDIT: Älysin mennä tuohon sivupalkin Muut kasvit-listaan. Siellähän oli Isabellansyreeni (Syringa  x prestoniane ´Royalthy´) Eli jompi kumpi on se. Veikkaan tuota alempaa.

Nuokkusyreeni on helppo tunnistaa. Ihanat vaaleanpunaiset kukat nuokkuvat ja ovat vasta aukeamassa.

Nuokkusyreeni Syringa komarowii subsp. reflexa

 Lisäksi löytyy ainakin Japaninlikusterisyreeni, mutta se ei kuki vielä.

Tänään kitkemisretkellä ilahdutti erityisesti tämä näkymä:

Köynnöshortensia (Hydrangea petiolaris)  on vallannut kivimuurin.

Kitke, kitke, kirkkaamman kruunun saat....

Olemme puutarhailleet ihan raskaalla kädellä koko pitkän viikonlopun.

Kaikkia paikkoja kolottaa, mutta onpahan selätetty taas suuri pala vuohenputkiviidakkoa. Olen hetkiseksi ihan kyllästynut koko puutarhaan, niinpä kuvissa jotakin muuta.

On ihanaa tuoda kukkia sisään. 

Illan hämärässä voi lepuuttaa uupuneita jäseniä sohvalla koiraseurassa.

Kävimme Tädin kanssa Mustilan arboretumissa ja tietysti taimimyymälässä.  Instan fiidissä videota retkeltä. Arboretumin tunnelma on kyllä ihana. Palvelu on ystävällistä ja hymyilevää. Vaihdoinpa muutaman sanan myös professori Peter Tigerstedtin kanssa, joka harmikseni kertoi Suomi 100- alppiruusun jo loppuneen. Taimimyymälästä tarttui mukaan kuitenkin jotain muuta. Hankinnoista  lisää ehkä myöhemmin. Kitkemismylläyksen jäljiltä istustusalueet eivät olleet tänään kuvauksellisimmillaan. Sää kyllä suosi puutarhureita viikonloppuna. Nyt taas muihin hommiin hetkeksi, niin jo on vuohenputkiviha sen verran laantunut, että homma maistuu taas.

Mitä tanskalainen maajussi edellä, sitä täti perässä...

Nyt voin vihdoin esitellä sen pohjoisrajan uudistuksen, mistä olen aiemmin maininnut. Täti on puurtanut sen kanssa koko kevään ja alkukesän.

Idea aidasta on Tanskalainen maajussi- ohjelmasta.

Lähtötilanne on tässä.

Pohjoisrajassa ruohottuneen hiekkapihan ja naapurin peltoon johtavan metsittyneen luiskan väliin on tullut alue, johon on sijoiteltu hätäisesti keltaisia kasveja, jotka muuten ovat puutarhassa hieman pannassa. Rajassa oli vanha kallistunut ja ruosteinen verkkoaita.

Tanskalaisen maajussin aita tehtiin laittamalla tolppia noin parittain. Etutolpat ovat ostotolppia, taaimmaiset karsittu omasta pusikosta. Tolpat käsiteltin mustaksi Tikkurilan kalusteöljyllä.

Paritolpat muodostavat jonon tai rivin, aitarungot. Tolppien väliin ladotaan mitä tahansa risua ja rankoja.

Takatolppien yläpäät käsiteltiin myös mustiksi. Ladontavaiheessa etu- ja takatolpat kiinnitetään aina välillä rautalangalla. Aita on kaunis ja eläväisen näköinen. 

Homma meni tietysti valtavaksi kasvien siirtelyksi, maan möyhimiseksi ja reunuksenkin uudistamiseksi. Vanhat puhelinpylväät toimivat tässä hienosti, tietenkin mustiksi käsiteltynä.

Aikamoinen duuni!

Mutta oi, kuinka se on hieno!

Hankkeen mittavuudesta kertoo se, että aita sekä reunus ovat 21 metriä pitkät suoralta osaltaan ja kääntyvät kulmassa vielä noin kuutisen metriä sivuun. 

Täti on huikea!

Multakasa raivattiin viimein tänä viikonloppuna pois. Alueessa on pari juhannusruusua. Juhannusmorsian on niin täynnä kukkia, ettei koskaan. Tilaa on vielä monelle keltaiselle perennalle. Nyt siellä kasvaa piiskuja, kultapalloa, maksaruohoja, päivänliljoja, hohdekukkia ja ties mitä muuta, mitä en muista ennen kuin ne kukkivat.

Päivän kukkijaksi on pakko valita tämä Syreeni. Se kukkii ensimmäistä kertaa, vaikka on ollut paikallaan vuosia. Nimi on kateissa, mutta voisiko se olla Isabellansyreeni?

Uhosin Irenelle kommentissani etsiväni  vaaleanpunaista kuvattavaa. Huomasin, että tähän aikaan kesästä Villi piha on varsin sinisävyinen. Palataan siihen pian.