Niin se Kumpula. Kävimme nyt toisena vuonna peräkkäin ja vierailu kannattaa aina.
Kahvila on ihana ja miljöö huikea.
Paha puoli vierailussa on vain se, että tulee kuvattua hirveä määrä perennoiden, puiden ja pensaiden nimikylttejä sillä ajatuksella, että tämä on pakko saada. Pakko saada-listan kärkipäähän päätyivät vihertäväkukkainen siperianlaukka Allium obliquum ja kiinansipuli Allium tuberosum.
Kasvihinku vei meidät puutarhakeskus Sofianlehtoon, josta kyselimme vaikeita. Päädyin varastamaan Helsingin kaupungilta rohtovirmajuuren Valeriana officinalis. Puutarhuri liikkeessä kutsui sitä rikkaruohoksi. Sieltä se lähti juurineen kiskaisemalla pientareesta. Meillä on siis varastettu valeriaana. Toivon, että se selviytyy.
Eilen kävin Elimäen hautausmaalla. Minulla on enää vain yksi isovanhempi, jota voin käydä katsomassa muutoin kuin nimenä kivessä.
Hautausmaat ovat viehättäviä, vaikka käyn niillä hyvin harvoin. Niillä on mielestäni suuri kulttuurihistoriallinen arvo. Kiviä katselemalla näkee, keitä täällä asui ennen meitä. Elimäen hautausmaalla on paljon karjalaisten evakkojen hautoja. Aika monessa kivessä lukee, syntyi Jääskessä.
Siellä syntyivät myös kaikki isovanhempani
vuosina 1915, 1921, 1923 ja1931.
❤ ❤ ❤
Eikä Elimäen reissua ilman Mustilaa.
Minulla jäi kai Vallilasta kurkkiminen päälle ja kurkistin Mustilan kartanon pihaan. Kartanon puutarha olisi houkutteleva. Mahdottoman kaunista jo tieltäkin katsottuna.
Taimimyymälästä löytyi kultapäivänliljaa Hemerocallis middendorffii, jota on Kumpulan kartanon pihalla muhkeat istutukset. Lisäksi mukaan lähti tammiteurikka Teucrium chamaedrys, jollaista en koskaan ollut tavannut.
Jäiköhän minulta nyt jotain kertomatta?
Niin se maanvyörymäprojekti. No se ei ole ihan valmis eli voin huoletta jättää sen myöhemmäksi.
