Kirppislöydöt

Kerrankin minulla kävi tuuri ja ehdin huutamaan "Mulle" ensimmäisenä, kun nämä vanhat tuolit ilmeistyivät yhdelle nettikirpputorille.

Ajattelin ensin niitä kalkkimaalattavaksi, mutta siirreltyäni niitä paikasta toiseen ja kysyttyäni mielipiteitä myös SOMEssa, päätin jättää ne tuollaisiksi. 

Ne ovat kovin ´Chappychic´ ja kuluneisuudessaan kauniit.

Tuolit ovat jonkinlainen heikkouteni. Sorrun helposti tällaisten kaunottarien edessä.

Jonkun mielestä ne voivat olla rojua, minulle aarteita.

Sateisena päivänä on muutenkin kiva puuhailla sisällä. Siivoaminen, näkymien tarkastelu ja tunnelmien luominen ovat rentouttavia kotoilupuuhia. Hyggeä parhaimmillaan.

Nyt menen vielä pyyhkimään tuosta valaisimesta pölyt!

Mitä mieltä te olette? Maalaisitteko tuolivanhukset? Ja jos, niin minkä värisiksi?

Aubusson blue

 Sain Annie Sloan kalkkimaalin ylijäämäpurkin ystävältä. Heti tuli hirveä tarve maalata jotakin. Kaikenkirjava, kolhiintunut vitriinikaappi joutui koekaniiniksi.

En osaa käyttää sisustuksessa värejä tai olen niiden suhteen hyvin arka. Salin ja kirjaston puolella uskallan hieman irroitella, koska ne eivät ole jokapäiväisiä asuintiloja. 

Maalin väri on Aubussson blue. Ihana nimi, joka viittaa Ranskaan, villamattoihin ja vanhoihin seinäryijyihin. Sininenkään ei ole minun juttuni, mutta, mutta....

kultaisen tapetin kanssa yhdistelmä on aika kuninkaallisen oloinen. Kalkkimaali oli minulle ensikokeilu ja maalaaminen oli helppoa. Annie Sloanin maaleissa on mahtava pigmentti. Kertamaalaus riitti.

Pidän kovasti kalkkimaalin täyshimeästä pinnasta. Jään miettimään, vahaanko maalipintaa lainkaan?

Mieleeni tuli pari muutakin kalkkimaalilla takuuvarmasti kaunistuvaa kohdetta. Musta kalkkimaali olisi varmasti hienoa, samoin sellainen kylmä vaaleanpunainen tai hyvin himmeä vanha roosa.

Turkoosi? Mintunvihreä?

Huh sentään, tämähän menee kohta vallan mahdottomaksi värittelyksi!

Ps. BLOGIT.FI onkin uusi blogilista tai sen seuraaja? En vain ymmärrä miksei oman blogin listaus näy? Osaako joku neuvoa. Siellä VILLI PIHA nyt kuitenkin taas on.

Alaluokassa

Perjantaina meillä kävi Maatalousnaisten ryhmä tutustumassa puutarhaan. Ensimmäistä kertaa ikinä kutsuin puutarhavieraat sisään luokkien puolelle.
Joukossa oli ihastuttava vanha rouva, joka oli opettanut täällä koulun viimeisen olemassaolovuoden 1979.

On aina yhtä kiinnostavaa tavata ihmisiä, jotka ovat asuneet tai työskennelleet täällä. Myös ihmisten reaktiot ovat mahtavia.

Tässä teillekin kurkistus alaluokkaan, pienten luokkaan eli meidän saliin.

 Olen huomannut, että ihmiset jakautuvat noin kahtia. Toisten mielestä puutarha ja talo ovat ihastuttavia. He ymmärtävät ja näkevät sen minkä minäkin olen aina nähnyt. Jonkun hyvän hengen, historian, fiiliksen. Toisten katseesta voi nähdä epäilyksen. Ne ovat niitä, jotka sanovat: "No, mutta on tässä kamalasti työtä?", "Mitä te teette tällä kaikella tilalla?" ja "Kyllä tämän ylläpitokustannukset ovat varmasti järjettömät?"

Nii-in, realistit eivät osta vanhoja kansakouluja!
Kansakouluja ostetaan tunteella ja mietitään seurauksia sitten myöhemmin.

Sali on remontoitu vuonna 2009. Siihen asti se oli alkuperäiskunnossa.. Ennen kuin minä muutin tänne 1997, luokkahuoneissa toimi puusepän verstas ja entisöintiliike.

TÄSTÄ voitte kurkata vuoteen 2009.

Silloin mainitsin, että verhot puuttuvat. Ne puuttuivat viime viikkoon asti. En vain ollut löytänyt sopivia, tarpeeksi pitkiä, ei jumalattoman kalliita, juuri oikeita salin verhoja. Keksin kokeilla IKEAn huippuedullista valoverhoa. Sitä on nyt kaksin kerroin lattialle valuvina pitkinä verhoina. Yksi kangaspala on 6,5 m pitkä. Metrihinta on alle 2 euroa, joten investointi ei ollut mittava. 

Meillä alaluokkaa käytetään juhlatilana sekä musisointiin. Musisointi on kokonaan lapsen vastuulla. Minusta soittimet ovat vain kauniita.

Minkä muun huoneen haluaisitte nähdä?

Mietin myös uskaltaisinko avata Avointen puutarhojen päivänä juuri nämä luokat yleisölle?

Opetustaulut

Kiinnostus opetustauluihin on varmasti tullut tämän talon myötä. En oikein osaa sanoa, mikä niissä viehättää. Ehkä keräilyn rajattomuus. Niitä on valtavasti, koko elämän kirjo aiheissa. Meidän vintiltä löytyi vain tuo tyhjä teline. Sittemmin tauluja on kertynyt ehkä parikymmentä. Nuhjuisuus ja huono kunto eivät haittaa minua. Pidän niistä itseasiassa enemmän hieman elämää nähneinä.

Lempitaulujani ovat ehdottomasti Ebba Masalinin mustapohjaiset kasvitaulut. Tämä intohimo liittynee myös puutarhaharrastukseen. Niiden hinnat ovat opetustaulujen korkeimpia. Joku muukin keräilee niitä. Tämän kauan odottamani sinikellon sain kohtuuhintaan kuluneisuuden vuoksi. Se taitaa olla uusi suosikkini.

On minulla myös tauluja, joista en erityisesti ole kiinnostunut. Sain muutaman tämän tyylisen taulun. En ole koskaan ollut kiinnostunut ihmis- tai tapahtuma-aiheista. Mutta nyt kun olen katsellut tätä Kookospalmu- aiheista taulua, se on alkanut näyttää melko viehättävältä. Tämän tyylisistä en kuitenkaan maksaisi paljoakaan.

Sain joitakin aikoja sitten edullisesti jonkun Masalinin yhteydessä Susi- ja Karhu-aiheiset taulut. Keksimme lapsen kanssa, että meidän on saatava kaikkki Suomen nisäkäspedot. Tässä uusin hankinta NÄÄTÄ! Hieno, eikö? Ilves on varauksessa. Kettu on ehkä haastavin, sitä ei tunnu olevan suurena tauluna missään.

Tietenkin keräilylistalleni pääsivät hevoset ja maatilan eläinaiheet! Tätä viime viikolla hankittua pidän löytönä! Voi onnea!

 Tämä on ensimmäinen opetustauluni eikä se ole edes oma. Se on lainassa täti E:ltä ja ehkä suosikkini kaikista, jopa Ebba Masalineista (tai no en tiedä sentään!) Sitä paitsi vaihdossa nyt syksyllä saamani kana on aivan samannäköinen tuon kanan kanssa.

Mitä te keräilette? Olisi kiva tietää ja saada postauksia blogeihinkin aiheesta. Ilmoittakaa kommenttilaatikossa, jos teette keräilypostauksen, niin linkitän sen tähän.