Syksy

Syksy on tuoksunut jo pitkään ilmassa. Nyt on kuitenkin syyskuu ja syksylle on annettava periksi. Pidän kyllä syksystä. Sen pimeistä illoista ja kirpeydestä. Puuhastelu puutarhassa ei lopu niin kauan, kuin säät sallivat.  Kaikenlaista on vireillä ja vauhti on huima.  Sain toiveitakin siitä, mitä voisin blogissa esitellä ja huomioin ne varmasti lähiaikoina.

*

Tässä puutarhakohde, jossa voi hyvin vierailla syksylläkin. Eija´s Garden Ahvenkoskella on viehättävä paikka, josta saa paljon puutarhapohdittavaa.

Eija Klaucken elämyspuutarha ja talo oli osa Loviisan vanhat talot-tapahtumaa.

 



 

Kauniita  syyspäiviä!

Lovely Loviisa

Olen jo monena vuonna aikonut mennä Loviisan vanhat talot-tapahtumaan. Onnekseni vihdoin menin!

Tapahtuma oli sympaattinen ja kaupunki kuin jostakin vuosien takaa. Kaikki olivat liikkeellä ja ihmiset iloisia.

 

Söimme herkullista, ystävällisten miesten myymää hernekeittoa ja nautimme mahtavan lämpimästä päivästä.

Vanhojen puutalojen ja -kaupunginosien estetiikka saa minut huokailemaan.

 

Reitillemme osui myös pari oikein inspiroivaa puutarhaa. Ymmärrettävästi suurimmassa osassa ihmisten yksityiskoteja ja -pihoja oli kuvaaminen kielletty. Kaikki nämä kuvat on otettu kadulta tai pihalta, jossa kieltoa en huomannut.

 



 

Tätä tapahtumaa voi suositella lämpimästi kaikille.

Ensi vuonna taas!

Kaikkiin pihoihin ei tosin ollut mitään asiaa.

Tädin kanssa maailmalla...

...on Graham Greenen loistava romaani, eikä se liity tähän postaukseen mitenkään. Romaanin nimi tuli vain mieleeni, kun puutarhamatkailin tänään Mikkelissä oikein kahden tädin seurassa.

*

Ensimmäinen kohteemme oli Anjanpuisto. Puistossa tapasimme Anjan ja ihastelimme valtavaa puupuistoaluetta kahden järven välissä.

Anja on istuttanut puistoon uskomattoman määrän puita, joista osa oli todella vanhoja ja kauniita. Puut ovat kasvaneet väljässä puistossa sen muotoiseksi, mikä on niille luontaista ja vanhat tammet olivat valtavan kauniita. Surukuuset (Picea abies) olivat vaikuttavan näköisiä ryhmänä.

Terijoen salavat (Salix fragilis) alueen lukuisien lampien rannoilla tekivät näkymistä ihastuttavia. Haluaisin Terijoen salavan meillekin. Sille pitäisi vaan löytää paikka, missä se saa kasvaa pulleaksi ja suureksi.

Puistossa kanit elävät vapaina ja niitä näki siellä täällä.

Minuun sekä lapseen taisivat vaikuttaa eniten erilaiset linnut. Kanalahaaveni vahvistuivat entisestään. Ja voi! Hanhet olisivat niin mahtavia!

 

*

Seuraavaksi ajelimme Kenkäveroon. Siellä on vaikka mitä nähtävää ja koko alue on viehättävä.

Näytepuutarhassa silmäni lepäsi. Kasvit oli hienosti merkitty nimikyltein.

Vanha pappila on kaunis kuin satukirjasta ja perinneperennat hehkuivat.

 

Otin kuvia kasveista, jotka haluaisin itsellenikin. Keltainen alakuvassa on Keltakatkero (Gentiana lutea). Lisäksi löytyivät mm. Rohtokuntio (Gratiola officinalis), Iltahelokki (Oenothera biennis), Silkkiyrtti (Asclepias incarnata) ja Tuoksuruuta (Ruta graveolens). Vielä kun keksisi, mistä niitä saisi?

*

Lopuksi poikkesimme vielä Mikkelin puistossa. Alueella on hienoja malliviljelmiä ja paljon puutarhan rakenteita, pergoloita ja käytäviä, joissa on erilaisia pintamateriaaleja. Katsomista oli runsaasti, myös modernimpaa ja pelkistetympää puutarhasuunnittelua.

 

Osan seurueesta jäätyä autoon, emme Täti-Vihreän kanssa paneutuneet niin huolella istutuksiin, kuin olisi ollut ehkä suotavaa. Pitänee palata ensi kesänä. Puistossa on myös kahvila ja taimimyymälä.

Olen positiivisesti yllättynyt Mikkelin lähialueen puutarhakohdetarjonnasta. Meiltä jäi käymättä vielä Tertin kartanossa, sillä sen puutarhaan taitaa päästä vain sunnuntaisin.

*

Omassa puutarhassanikin tapahtuu. Olen pitänyt työleriä ja alapiha on nyt kitketty, istutusalueet sadetettu läpimäriksi, muutama uusi taimi istutettu, ruoho ajettu, trimmeröity ja puunattu ja uuvutettu puutarhuria oikein urakalla. Alapihan paraatikuntoon saattamisessa meni kolme päivää, joten yläpihassa menee kuusi. Täti-Vihreä sisäänajoi uuden vikatteeni ja nyt tarvittaisiin lisää pitkää heinää. Meidän pikkuniitystä tuli vain puolikas heinäseipäällinen, Miniheinämörkö, kuten lapsi sanoi.

Puutarhavierailulla

Vierailimme tänään porukalla upeassa puutarhassa. Nina Petelius-Lehto ja Pekka Lehto tutustuttivat meidät ihastuttavaan pihapiiriinsä, jonka tunnelma on mykistävän kansallisromanttinen ja lajikemäärä uskomaton.

Hyötytarhassa kasvaa monenlaisia erikoisuuksia tavalliselle tarhurille, vaikka kyseessä onkin perinteisiä hyöty- ja luonnonkasveja, kuten Hyvänheikinsavikka(Chenopodium bonus-henricus) ja Punatarhamaltsa (Atriplex hortensis l.). Maistelimme Saksankirvelin aniksen makuisia siemenkotia ja ihmettelimme perunamaassa kasvavaa 185 perunalajiketta. Kasvihuoneissa kasvaa viitisenkymmentä eri lajiketta tomaatteja.

Tällä kertaa muistin ottaa kynän sekä kameran mukaan. Kirjoitin ylös kasvien nimiä. Jotkut sellaisia, jotka ehdottomasti haluan itselleni. Miksei minulla jo ole Kakaliaa ( Cacalia hastata), Lumikkia (Sanguinaria canadiensis) tai Sinikämmentä (Glausidium palmatum)?

Yläkuvan unikko olisi pakko saada.  (Papaver orientale ´Coral Reef´)

Tunnelma Ninan ja Pekan puutarhassa on mielestäni kuin sadusta. Ninan tapa kertoa kasveistaan kuvastaa intohimoa ja aitoa kiinnostusta, rakkautta puutarhaan sekä kasveihin.

Puutahassa oli monia keltaisia kukkia, joita voisin huolia, vaikka jatkuvasti hoen, etten pidä keltaisistä kukista. Yläkuvassa on jänönputki (Bupleurum ?), joka on varsin hurmaava. Minulta puuttuu ehdottomasti myös Keltasauramo (Artemis tinctoria) ja Pikkukullero (Trollius pumilus)

Alakulman keltainen aurinko on Gaillardia pulchella. Yläkulman harmaa karvalehtinen on Nukkapähkämö (Stachys byzantina), jonka ruotsinkielinen nimi on Lammöron=lampaankorva. Nukkapähkämön lehti on ihanan tuntuinen. Juurikin karitsan pehmoista korvaa muistuttava. Onneksi minulla on sitä jo ja voin käydä sitä välillä silittelemässä.

 

Kiitän kovasti Ninaa ja Pekkaa vierailusta! Nyt kun olen päässyt alkuun, niin tuskin maltan pysyä poissa.