KELTAPÄIVÄNLILJAT JA RUMAT JUTUT

Villin pihan keltapäivänliljat ovat olleet täällä ennen minua. Pikkuhiljaa niitä on jaettu sopiviin paikkoihin, pääasiassa keltaiseen penkkiin. Niitä kasvaa myös lammen rannalla ja alkuperäisessä paikassaan varjopuutarhan portilla. Keltapäivänlija kuuluu mielestäni mooseksenpalavanpensaan kanssa vaalittaviin perinneperennoihin (vaikkei keltainen suosikkivärini olekaan.)

Hieman varjommassa ne tulevat mielestäni vielä paremmin oikeuksiinsa. Kukat hehkuvat lammen rannan varjoissa kuin pienet lyhdyt. Myös lehdistö on kaunis ja selkeydessään hyvä kontrasti muun muotoisille lehdille.

KELTAPÄIVÄNLILJA Hemerocallis lilio-asphodelus 

En yhtään tiedä, mihin kuntoon puutarha saadaan avoimiin puutarhoihin. Pyrin välttämään turhaa stressiä aiheesta. Vuohenputkinäyttelyä on varmasti luvassa. En pärjää kasvustoille mitenkään. Puutarha on nimensä veroinen. Villi ja silti ihana. Täti - Vihreä on vastuussa ainoasta muutoksesta ja on tehnyt suurtyön vanhimman penkin uudistamisessa. Tilasimme kuorman kivituhkaa, jota on kätevä käyttää reunuksissa ja kivikkojen sidosaineena. Sanomalehdet toimivat juurimattona paksuina kerroksina kivituhkan ja hiekan alla.

Romahtaneen ankkatarhan alue on ongelmallinen. Siellä on ruma vanha, työmaakoppi ja kenttä, jossa ei kasva mitään. Paikalle on nyt ajettu hiekkaa ja siihen on suunnitteilla jonkilainen kivialue. Vanha toteemi sojottaa nyt keskellä hiekka-aluetta. Minun on hieman vaikea sietää tuota rumien asioiden aluetta, mutta katsotaan nyt.... 

Onko sinulla pihassa rumia juttuja?

PS. Seuraa Villi Pihaa BLOGIT.FI -sivustolla

Elokuussa puutarhan värit muuttuvat

Kesä on mennyt kamalan nopeasti.

Onneksi lasken kesäksi koko elokuun ja hyvässä lykyssä syyskuutakin.

Puutarhan värit ovat muuttuneet. keltaista, punaista, tummanvihreää ja valkoista.

Keltainen istutusalueemme on parhaimmillaan loppukesästä eikä se ole vielä lähellekään täydessä kukassa.

Täti Vihreän istutuksissa on herkullisiä väriyhdistelmiä!

Monet kasvit ovat tänä kesänä huikean korkuisia. Ritarinkannukset ulottuvat korkealle pääni yläpuolelle. Myös siniviolettia on paljon elokuussa, kun kuunliljat ja kellokukat kukkivat.

Ukonhattujen kukinnasta on tulossa mahtava.

Juhlavalmisteluita tehdään joka päivä. Testasin tuollaisia keppimaljakoita. Niistä tulee aika kiva rivi. Kukat tuossa ovat vain testissä. Poimulehden kaveriksi voisi sopia valkoinen mesiangervo . Myös roikkuva humalan tai kärhön oksa voisi olla kiva,

Katsotaan mitä saadaan aikaan. Puutarhassa on kyllä potentiaalia tunnelmallisiin juhliin.

Tulppaanit

Kiertelin kylmässä illassa kuvaamassa tulppaaneja. Taisin jossakin valitella liian arkaa värien käyttöäni. Puutarhakierroksen jälkeen totesin sen olleen turhaa puhetta. Tulppaaneissa hyväksyn kaikki värit.

Suurimmassa osassa perenna-alueita olemme yrittäneet pitäytyä hillityssä värivalikoimassa.

Keltaisessa penkissä taitavat kuitenkin kasvaa herkullisimman väriset tulppaanit. 

Katsokaa nyt tätäkin. Ihana! Miten tuon värinen tulppaani voi edes olla? Näitä kun olisi pellollinen,  niin keräisin valtavan vaasillisen sisään ja värihulluttelisin täysillä.

Harmittelin ilman kylmyyttä, mutta on siinä etunsakin. Hellepäivinä avautuneet tulppaanit kukkivat ohi hirvittävän nopeasti. 

Toivottavasti saamme nauttia näistä vielä pitkään.

Kaikessa voi nähdä hyvää.

Sadetakki

Olen katsellut puutarhaa taas sillä silmällä. 

On se ihan kiva, vaikka selvästikin ilmassa on syksyä.

Sataa! 

Olen entistä enemmän sinut loppukesän värien kanssa.

Keltaisen lähinnä. 

Olen puuhastellut tallin parissa ja vähän muunkin.

On kiva välillä tehdä jotain ei niin tärkeää ja tavoitteellista. Hullutella!

Meiltä Roomaan on 3150km. Aika paljon.

Värit näyttävät kivoilta, kun niitä on puutarhassa vain maltillisesti.

Olen tainnut ennenkin mainita, että sää ei häiritse minua. Tai harvoin valitan säästä, mutta kaatamalla sataminen kyllä haittaa toimia. Sateenvarjon ja kahden hevosenruoka-astian kanssa kikkailu on hieman haastavaa!

 Ellei sitten omista UUTTA SADETAKKIA!

Keltaista Rukan sadetakkia, joka vaikuttaa hieman nostalgiselta. Olen varma, että lapsena mökin naulakossa roikkui keltainen sadetakki. Mutta se oli semmoista paksumpaa, vahakangasmaista ja tuoksui sadetakille.

Joka tapauksessa -

Keltainen sadetakki tekee iloiseksi! 

Kokeilkaa vaikka!

Keltainen??

Liekö helle tai joku pehmittänyt pääni, mutta sisustin KELTAISELLA? En talossa sentään, vaan pihasaunalla, mutta silti. Keltainen on ollut minulle aina vihonviimeisiä värejä.

Tyhjensin jo keväällä saunatuvasta hiiren ja homeen hajuiset tekstiilit pois enkä saanut sisustusajatuksesta kiinni millään.

Saunatuvassa saa olla hassu mökkitunnelma ja jotenkin pinkki alkoi kyllästyttää. Turkoosi houkutteli ja sitten tuli tämä keltainen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olen vähän hämmentynyt!

Kuosit ovat Anno-sarjasta, Kodin Anttilasta.

Mitähän menin tekemään? Pitää käydä siellä vähän ujosti kurkkimassa.

Aika raikasta. Hih! Vähän kuin olisin tehnyt jotain kiellettyä. Ainakin poistuin mukavuusalueelta!

Melkoista hulluttelua ovat myös jemmasta löytyneet Ikean keinokuituiset pitsiverhot.

Nämä Arabian vanhat kupit löysin tänään muualta. Näistä tulee mieleen lapsuus.

Aika hämyisää ja valoisaa yhtaikaa. Minulla on kesämökki pihassa!

Ei kai ulkona aina paista aurinko? Vaikka nyt onkin loputon kesä!

Mitä tanskalainen maajussi edellä, sitä täti perässä...

Nyt voin vihdoin esitellä sen pohjoisrajan uudistuksen, mistä olen aiemmin maininnut. Täti on puurtanut sen kanssa koko kevään ja alkukesän.

Idea aidasta on Tanskalainen maajussi- ohjelmasta.

Lähtötilanne on tässä.

Pohjoisrajassa ruohottuneen hiekkapihan ja naapurin peltoon johtavan metsittyneen luiskan väliin on tullut alue, johon on sijoiteltu hätäisesti keltaisia kasveja, jotka muuten ovat puutarhassa hieman pannassa. Rajassa oli vanha kallistunut ja ruosteinen verkkoaita.

Tanskalaisen maajussin aita tehtiin laittamalla tolppia noin parittain. Etutolpat ovat ostotolppia, taaimmaiset karsittu omasta pusikosta. Tolpat käsiteltin mustaksi Tikkurilan kalusteöljyllä.

Paritolpat muodostavat jonon tai rivin, aitarungot. Tolppien väliin ladotaan mitä tahansa risua ja rankoja.

Takatolppien yläpäät käsiteltiin myös mustiksi. Ladontavaiheessa etu- ja takatolpat kiinnitetään aina välillä rautalangalla. Aita on kaunis ja eläväisen näköinen. 

Homma meni tietysti valtavaksi kasvien siirtelyksi, maan möyhimiseksi ja reunuksenkin uudistamiseksi. Vanhat puhelinpylväät toimivat tässä hienosti, tietenkin mustiksi käsiteltynä.

Aikamoinen duuni!

Mutta oi, kuinka se on hieno!

Hankkeen mittavuudesta kertoo se, että aita sekä reunus ovat 21 metriä pitkät suoralta osaltaan ja kääntyvät kulmassa vielä noin kuutisen metriä sivuun. 

Täti on huikea!

Multakasa raivattiin viimein tänä viikonloppuna pois. Alueessa on pari juhannusruusua. Juhannusmorsian on niin täynnä kukkia, ettei koskaan. Tilaa on vielä monelle keltaiselle perennalle. Nyt siellä kasvaa piiskuja, kultapalloa, maksaruohoja, päivänliljoja, hohdekukkia ja ties mitä muuta, mitä en muista ennen kuin ne kukkivat.

Päivän kukkijaksi on pakko valita tämä Syreeni. Se kukkii ensimmäistä kertaa, vaikka on ollut paikallaan vuosia. Nimi on kateissa, mutta voisiko se olla Isabellansyreeni?

Uhosin Irenelle kommentissani etsiväni  vaaleanpunaista kuvattavaa. Huomasin, että tähän aikaan kesästä Villi piha on varsin sinisävyinen. Palataan siihen pian.