maanantai 11. kesäkuuta 2018

KELTAPÄIVÄNLILJAT JA RUMAT JUTUT

Villin pihan keltapäivänliljat ovat olleet täällä ennen minua. Pikkuhiljaa niitä on jaettu sopiviin paikkoihin, pääasiassa keltaiseen penkkiin. Niitä kasvaa myös lammen rannalla ja alkuperäisessä paikassaan varjopuutarhan portilla. Keltapäivänlija kuuluu mielestäni mooseksenpalavanpensaan kanssa vaalittaviin perinneperennoihin (vaikkei keltainen suosikkivärini olekaan.)


Hieman varjommassa ne tulevat mielestäni vielä paremmin oikeuksiinsa. Kukat hehkuvat lammen rannan varjoissa kuin pienet lyhdyt. Myös lehdistö on kaunis ja selkeydessään hyvä kontrasti muun muotoisille lehdille.

KELTAPÄIVÄNLILJA Hemerocallis lilio-asphodelus 


En yhtään tiedä, mihin kuntoon puutarha saadaan avoimiin puutarhoihin. Pyrin välttämään turhaa stressiä aiheesta. Vuohenputkinäyttelyä on varmasti luvassa. En pärjää kasvustoille mitenkään. Puutarha on nimensä veroinen. Villi ja silti ihana. Täti - Vihreä on vastuussa ainoasta muutoksesta ja on tehnyt suurtyön vanhimman penkin uudistamisessa. Tilasimme kuorman kivituhkaa, jota on kätevä käyttää reunuksissa ja kivikkojen sidosaineena. Sanomalehdet toimivat juurimattona paksuina kerroksina kivituhkan ja hiekan alla.



Romahtaneen ankkatarhan alue on ongelmallinen. Siellä on ruma vanha, työmaakoppi ja kenttä, jossa ei kasva mitään. Paikalle on nyt ajettu hiekkaa ja siihen on suunnitteilla jonkilainen kivialue. Vanha toteemi sojottaa nyt keskellä hiekka-aluetta. Minun on hieman vaikea sietää tuota rumien asioiden aluetta, mutta katsotaan nyt.... 


Onko sinulla pihassa rumia juttuja?

PS. Seuraa Villi Pihaa BLOGIT.FI -sivustolla

8 kommenttia:

Maatiaiskanasen Elämää kirjoitti...

on! Aivan liikaa, khih. Niiltä vaan yrittää sulkea silmänsä. Etenkin tässä perustamisvaiheessa ei millään ehdi kaikkea tehdä. Mutta katsotaan vaan niitä ihania kohtia <3
Upeita kukkia! Ihana, että osallistut avoimiin puutarhoihin :)

HennaMar kirjoitti...

Kenelläkään niitä ei olisi, mutta hyvä vastakohta kauniille, vai mitä.

Kirsti Kaija kirjoitti...

Ihanat kukat.
Tuo sinun pihan ruma asia, on itseasiassa aika kiehtova. Siitä voi vielä syntyä mitä vaan.
Meillä riittää rumia kohtia. Koirien ja lasten kaivamat kuopat, narut kasvimaan ympärillä koirien pitämiseksi pois sieltä, rapistuneet ulkorakennukset ja aidat, en jaksa kaikkia luetellakaan. Aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen.
Mahtavaa tätä viikkoa sinulle!

Kirsti Kaija kirjoitti...

Ihanat kukat sinulla.
Tuo sinun "ruma alue" on kiehtova. Siitä voi syntyä mitä vaan.
Meidän pihalla on paljon rumaa. Rapistuneet ulkorakennukset ja aidat, lasten ja koirien kaivamat kuopat, narut kasvimaan ympärillä jne. En jaksa kaikkia edes luetella.
Mahtavaa tätä viikkoa sinulle!

Satu Kukkaiselämää kirjoitti...

Ei enää hirveästi. Yksi ruma juttu saa nyt kokea loppunsa. Nimittäin etupihan voikukkanurmikko. Keltapäivänlilja kukkii täälläkin. Samoin mooseksenpalavapensas. Tykkään molemmista.

Between kirjoitti...

Ilman muuta rumia alueita löytyy meiltäkin. Joskus ne ovat tilapäisiä odottaessaan kohennusta. Joskus taas luvattoman pysyviä, kun aika, ideat ja tarmo puuttuu. Sinun ruma alueesi ei minusta ole laisinkaan toivottoman ruma. Laita sille hieno nimikyltti, jolloin se muuttuu kiinnostavaksi tilataiteeksi. Pienelle pöydälle kyniä ja paperia ja palautuslaatikko vierailijoiden ehdotelmille ja ideoille alueen muuttamiseksi, vaikkapa.
Keltainen väri ei ole minunkaan ykkössuosikkini, mutta kasveissa hyväksyn sen moneen paikkaan. Keltapäivänlilja on viehättävä perinnekasvi, joka ansaitsee paikkansa.

vaalean vihreää kirjoitti...

Rumia alueita on. Monella eri tavalla rumia. Onneksi vieraat eivät niitä ajattele juuri. Eivätkä varsinkaam teidän suuressa puutarhassa, jossa on vaikka mitä kaunista katseltavaa.

Katja kirjoitti...

On rumia alueita ja sellaisia joihin en ole tyytyväinen. Ei niistä tunnu pääsevän ikinä eroon. keskeneräistä on meilläkin avoimissa mutta sitähän se on puutarhan kanssa. Aika on rajallista ja kuivuus on haitannut pahasti kitkemistä.