HUONOJA YHTÄLÖITÄ

Myöhässä oleva puutarhuri + lämpö= VUOHENPUTKIKATASTROFI

Helle + verenhimoiset ötökät + järkyttynyt puutarhuri= VUOHEPUTKIRAIVO

Ilmoitan, kun saan ratkaistuksi jonkin kivemman yhtälön!

Tässä ainoat, mitkä näkyvät vuohenputkiviidakosta toistaiseksi. 

Pidän viime postauksen lupaukseni. Vähintään tunti päivässä kitkentää, ellen ole koko päivän työvuorossa. Tänään meni töiden jälkeen 1,5 tuntia. Nielin varmaan 5 jotain pientä öttiäistä ja ötönkänkarkottimesta on patruuna lopussa!

TÄYDELLINEN PUUTARHA-PERJANTAI

Olipa hauskaa, kun sää oli tänään hieman viileämpi. Ulkona jaksoi puuhailla koko päivän ja tuuli vei hyttysetkin mennessään.

Mies ajoi nurmikon ja minä kitkin ja siivosin valtaisan alueen. Lisäksi vahdimme tarkoin puutarhajätteen polttotulta. Aloin epäillä, että olen osittain onnistunut puutarha-aivopesemään tuon miehen. Hän on ainakin kolmesti sanonut, että: "Onpa tuo kukkapenkki hienon näköinen!" Ei se ole aiemmin edes rekisteröinyt penkkejä, kukkia tai koko puutarhailua!

Kyseessä on tämä vanha, ensimmäisenä siivottu, suuri  perenna-alue. Onhan se hieno! Ja kun kasvu tapahtuu yhtäkkiä, ei sitä voi olla huomaamatta. On mukavaa, kun toinenkin haluaa tehdä ulkona juttuja. Ruohonleikkuuapu tulee todella tarpeeseen. Kukkapenkeissä kitkeminen on minulle kuitenkin sellaista yksinäistä terapiaa. Huolestun todella, jos mies alkaa kohta kaivaa uutta perennapenkkiä tai haluaa taimikauppaan. Luulen kuitenkin olevani näiltä osin turvassa.

On meillä yksi yhteisprojektikin meneillään. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Seuraavassa kuvassa on tämän päivän työmaata.

Yksi suuri osa alapihan istutusalueista on siivottu, mutta vielä sitä riittää. En taida olla puolivälissäkään. Edessä on kuitenkin kaksi hyvää puutarhapäivää.

Erityisen ilahduttava on tämä Täti-Vihreän kivikkoprojekti.

Tässä vielä kaappaus instafeedistä. Päivän työmaa ennen ja jälkeen.

Onko mikään palkitsevampaa, kuin rikkaruohottomat kukkapenkit ja polut?!

VIIKON KUKKA – TULPPAANI

Kesä syöksyi puutarhaan hirmuisella nopeudella. Tämän viikon kukkija on ehdottomasti tulppaani (Tulipa L.) Meillä niitä on kaikissa istutusalueissa, vaikkakin joissakin vain yksittäisiä. Tänä vuonna voisi olla aika lisätä taas sipuleita.

Suosikkejani ovat vaaleanpunaiset ja valkoiset tulppaanit monenlaisina variaatioina.

Kuitenkin tämä yläkuvan keltaisen penkin tulppaani-istutus on mielestäni aivan mahtava.

Tulppaanit talvehtivat meillä kohtalaisen hyvin eikä niillä herkuttelevia myyriäkään taida puutarhassa  liiemmälti asustella. Tulppaani viihtyy kuohkeassa, vettä pidättämättömässä maassa. Savimaasta se ei niin paljon pidä. Lajikkeita ja värivaihtoehtoja on valtavasti. Minulta ovat kaikki lajikenimet autuaasti hukassa.

Päivän työmaani näette alakuvasta. En kyennyt ihan niin tehokkaaseen puutarhapäivään kuin olin ajatellut. Nivelet kipeytyvät , koska pystyn kitkemään vain polvillani tai istuallani. Kyykkiminen on myrkkyä polville. Neljä tuntia meni tehokkaasti ja sen jälkeen työmaalle paluu jäi useiksi yrityksiksi kuumuuden, ötökkäinvaasion ja kipeän vasemman polven takia. Kiroilututti. 

Sain kuitenkin siivottua ja kitkettyä  yhden alueen kokonaan, kärhökäytävän alimman penkin sekä leveän käytävän. Otan tavoitteeksi alueen kerrallaan. Kyllä se siitä....

Ensiviikon kukkijaksi on tarjolla jo vaikka mitä. Suosikkiehdokas viikon kukaksi taitaa olla särkynyt sydän, mutta katsotaan, mitä  muuta on tarjolla.

Perjantaina jatkan puutarhurointia. Silloin ei onneksi taida olla ihan näin kuuma.

Väkisin puutarhailua!

Tänään ei töiden jälkeen yhtään huvittanut. 

Pohdimme Täti Vihreän kanssa vaihtoehtoja hartaasti. Oli yrttejä istutettavana ja kaikenlaista.

Ei vaan huvittanut, satoi ja kolotti joka paikkaan. Päädyimme kuitenkin pikaparantamaan eräiden syreenien juuristoalueen, jossa kasvoi rakasta ystäväämme vuohenputkea ja juolavehnää. Mätettiin maan pintaan paksu kerros jätepaperia, päälle painoksi hiekkaa ja päällimmäiseksi kerros kompostimultaa. Hetkessä tuli kaunista ja rikatonta.  Lehteä on niin paksulti, ettei sieltä hetkessä läpi kasveta. En kuvannut tylsän näköistä kohtaa tähän.

Päkällä kuormia ajellessa (Päkä= Avant pihatraktori) katselin puutarhan näkymiä eri kulmista. Vesisateessa ei viitsinyt kauaa heilua ja hevosiakin piti raahata edestakaisin laitumen ja tarhan väliä. Autot hiljentelivät katsomaan kun talutin eri suuntiin haluavia ponia ja hevosta yhtaikaa.

 Alkukesän vihreä on kyllä kaunista! Ja hevoseläimien mielestä maukasta. Hirveää papatusta piti pitää koko matka, etteivät ne raahanneet minua istustusalueisiin herkkujen toivossa.

Instagramin tarinassa on alapihan parannetut istutusalueet pikaesittelyssä. Pääsen siirtymään yläpihalle seuraavaksi. Laskin alapihan pionit. Niitä on 54 yksilöä. Voin laskea yläpihan pionit seuraavaan postaukseen. Mennäänköhän yli sadan?

Hei käykäähän klikkaamassa seuraa-painketta BLOGIT .fi-sivustolla, kiitos!

Nousussa tänään - vuohenputki ja rönsyleinikki

Päätin tänään kitkeä ja muokata yhden monta vuotta huolimattomalla hoidolla olleen istutusalueen. Helteessä ja vuohenputkiviidakossa iski turhautuminen. Ja ehkä jonkinlainen ylikuumeneminen.

Kesä tulee vauhdilla. Olen saanut yhden alueen huollettua ja tekimisen määrä meinaa pyörryttää.  Kitkeminen on kuitenkin palkitsevaa hommaa. Pala palalta perennapenkki siistiytyy. Tiedän, että vuohenputki pyrkii jo parissa päivässä pintaan, vaikka yrittää kuinka repiä juuret maasta. On kuitenkin helppo vaikka harata perennoiden välistä, kun on huolella kerran siivottu.

Olen laitellut instagramin tarinaan pikku videoita hommien etenemisestä.

Tämän vanhan ikkunan ympärillä on niin paha rikkakasvusto, että jouduin tältä päivältä luovuttamaan. Kaikkein vaikeinta ei toivottuja kasveja on saada pois vanhojen perennoiden juurialueilta. Joudun varmasti nostamaan ylös muutamia perennoita saadakseni tuon alueen kuntoon.

Puutarhassa myös kukkii kokoajan enemmän. Kevätkaihonkukka on sinisintä, mitä on.

Jatketaan huomenna. Silloin onkin kiva juttu tiedossa.

Ruttojuuri ja mäkimeirami

Tämä on jatkunut!

Kanttaaminen on koukuttavaa ja mukavaa hommaa. Lopputuloskin aina hivelee silmiä.

Kantattu reunus ei ehkä ole maailman käytännöllisin ajaa ruohonleikkurilla tai pitämään nurmikkoa poissa kukkapenkistä. Sitä pitää uusia ja reunusta siistiä. Mutta uusi kanttausreuna on aina ihana. Kunhan ehdin, niin kuvaan teille aikaansaannoksia.

Jori teki postauksen huikean suloisesta, mutta silti niin ärsyttävästä Pihakäenkaalista Oxalis fontana "Rufa". Vanhassa ja miksei uudessakin puutarhassa on aina kasveja, joiden kasvutapa on tunkeileva tai räjähdysmäisesti levittäytyvä. Monilla niilläkin on paikkansa puutarhassa, mutta esimerkiksi Tummakurjenpolven Geranium phaeum olen päätynyt kitkemään pois aina tavatessani. Se leviää siemenestä kaikkialle eikä ole kovin kauniskaan. Sen tapa on kasvaa muiden perennoiden sisään ja sitä on vaikea hävittää. En nyt suosittelisi tätä kurjenpolvea kenellekään. Tosin minullakin on valkoinen Alba-muoto, jonka on maltillisempi kasvaja.

Etelänruttojuuren Petasites hybridus paikka on valittava tarkoin. Meillä se kasvaa rajautuen kuusiin ja nurmikkoon, eikä pääse leviämään, kun alueen reunus ajetaan  ruohonleikkurilla. Sen lehdistö on mielestäni upea.

Tätä polkua siistiessäni juuri törmäsin sen Tummakurjenpolven elinvoimaan. Polku oli täynnä siementaimia. Toinen samanmoinen rikkakasviksi silmissäni muuttunut on Mäkimeirami Origanum vulgare, joka on täysin vulgääri levittäytyjä. Sitä on myös äärimmäisen vaikea kitkeä ja se leviää siemenestä järisyttävän tehokkaasti.

 Tämä polun oikeanpuoleinen laita oli Täti Vihreän käsittelyssä eilen. Tässä vielä villinä. Teimme vakavan päätöksen alkaa keräillä Päivänliljoja Hemerocallis sp. Yhtään en tarkemmin osaa sanoa, että miksi. 

Kaikkeen ei tarvitse olla selitystä.

Katsokaa muuten, kuinka suloisia ankanpojat ovat!

Olen myös askarrellut uuden videon. Puutarhaa on nyt aika lailla kierrelty. Mitä haluaisitte nähdä Villin pihan videoilla?

Heavy Duty

 Eilen oli pakko kiertää trimmerillä hevoslaidun. Heinä oli sähkölangassa kiinni lähes koko matkalta eikä siellä silloin mikään sähkö pysy. Trimmeröinti on kyllä aivan hanurista.

Fyysisesti raskasta ja äärimmäisen sotkuista puuhaa. Mutta tulihan tehtyä.

Tänään sitten ajoin koko pihan nurmikot yhtä soittoa ruusutarhalta postilaatikolle.

Mikäs sitä on työnnellessä leikkuria näissä maisemissa.

Kukkia tulee kokoajan lisää. 

Onhan se kaunis! Vaikka itse sanonkin. Näkymät palkitsevat kaiken työn ja hikisen raadannan.

Ensimmäinen pioni kukkii. Tämä tarhapioni aloittaa aina ensimmäisenä. Sitä seuraavat muut tarha- ja villipionit. Kuolanpionissa on kymmeniä  nuppuja.

Omenapuut kukkivat myös.

Ruohonleikkuun jälkeiset näkymät ovat ihania.

Lyhellä nurmikolla valot ja varjot täplittävät pintaa, tuosuu kesälle ja nurmikonleikkuun vaiva unohtuu hetkessä.

Melkein parasta puutarhassa ja kesässä ovat leikkokukat. Niitä voi kerätä sisään mielin määrin. Ihana tuoksu leijuu myös huoneissa.

Mukavaa viikonloppua! Kitkentä jatkuu ja kesäloma alkaa!

Kaivetaan pala paratiisia esiin

Etteenpäin sano mummo lumes ja tädit vuohenputkiviidakos. Vai miten se sanonta menee?

Voin sanoa, että tädit, koska minusta tuli tänään täti! Voi ihanuutta!

Täti on kikenyt vimmatusti ja minä vähän vähemmän. Olenhan ollut vähemmän aikaa tätikin. No heh! En vain ole saanut aikaiseksi oikeasti!

Kaikkialla on kitkentäkasoja,

mutta se ei haittaa. Paratiisi tulee esiin.

Uskaltaisikohan sanoa, että puolet istutusalueista on vapautettu vuohenputkesta, voikukasta, rönsyleinikistä ja nokkosista.

 Kitkeminen näillä neliömäärillä vaikuttaa aluksi ylitsepääsemättömältä projektilta. Ja uudestaanhan se pitää aloittaa toisesta päästä, kun valmiiksi saadaan. Mutta kitkeminen on palkitsevaa ja hieman koukuttavaakin puuhaa. Tuloksen näkee heti. Ja tulee aukkoja, joihin saattaa mahtua uusia kasveja.

Lisäksi löytyy vanhoja uudelleen. "Hei täällähän on tää! Mikä tää nyt on? No tää tää...No tää!", on ihan tyypillinen kitkijähuudahdus.

Siperiankurjenmiekkojen ryhdikäs lehdistö lupaa sinisiä hetkiä parin viikon päähän. Voi puutarha! Aina yhtä ihana, aina yhtä työläs!

Helppoo, kun heinänteko!

Meidän pitäisi tehdä tätä...

Ja minun pitäisi etsiä kasveja näille kylteille, mutta mutta...

Naapurin isäntä niitti poutapäivän kunniaksi yhteispeltoplänttimme ja huuteli meille traktoristaan, että pistäkääs tytöt seipäille se!

Ja me pistettiin. En muista olleeni oikeissa heinäseiväs-heinätöissä koskaan. Paalaushommissa kyllä. Silloin, kun heinää tavattiin laittaa seipäille, olin todennäköisesti liian nuori laitettavaksi oikeisiin töihin. 

Arvatkaa, miksi minä pidän noista?

Ne ovat niin KAUNIITA ja NOSTALGISIA!

Sopivat maalaismaisemaan mitä parhaiten. Mutta kymmenen seipäällistä riitti meille hyvin. Jestas, jos pitäisi satakin urakoida!

Arvatkaa miksi nämä pitävät noista?

Ne katselivat touhuamme aidan takana ja saivat toki osansa. Minä kyllä hieman mäkätin, että: "Ennen vanhaan kaikki oli paremmin ja tuollaiset pulleat hevoset tekivät töitä heiniensä eteen!"

Nekin sopivat maalaismaisemaan, rakkaat!

 Ei se mitään, vaikka kaikki on vähän kesken. Seuraavana kolmena päivänä toivotaan poutaa ja hiven tuulta. Heinä kuivuu ja kitkijät kitkevät!

Ja jos ei kaikkea ehditä ihan tip top trimmaamaan, niin ei se haittaa. 

Asenne ratkaiseee!