SINIVUOKKOJEN AIKA

 Pääsiäisen säät ovat todella suosineet puutarhaprojekteja. Olen siivonnut pohjoisnurkkaa ja purkanut lahon, vanhan koiratarhan aidan. Alueelle on suunnitteilla jotakin. En vielä paljasta suunnitelmaa tarkemmin, koska se on vain haavekuva ja hahmotelma ruutupaperilla.

 Ajuruohojoki on selvinnyt talvesta. Vain muutamista savisista salaojaputkista on kuoriutunut ulkokerros pakkasissa. Harson ja havujen alla talvehti myös yksi ruukkumansikka ja purkkirivistö perennoja.

Sinivuokkojen meri on vallannut saunan mäen.

Tässä kuva samasta kohtaa kuin viime viikolla. Lumi on poissa.

KEVÄÄN ETENEMINEN 21.4.2019

Pihapäivä

Mäki on sinivuokkoutunut!

Ne muodostavat värikkään maton muutoin niin värittömään maisemaan.

Osa puutarhasta näyttää silti kauniilta. Vaikkei mikään oikein vielä kasva ja istutusalueet ovat siivoamattomia.

Krookuksetkin loistavat väripilkkuina.

Olin tänään ulkona koko päivän ja se tuntuu nyt kuumotuksena poskipäissä ja ihanana väsymyksenä koko kropassa.

Saatiin aikaan kaikenlaista. Lähinnä pohjustustöitä joillekin projekteille ja siivoamista. Tuosta alapuolen kuvasta on kadonnut laho puuaita. Betonielementin päällä oli noin 120cm lauta-aita vanhan koiratarhan päädyn jäänteenä. Meillä on nyt innovatiivinen suunnitelma tuon betoniaidanteen hyödyntämiseksi. Ellei se toimi, niin on kaivettava ylös tai räjäytettävä koko möykky. Palaamme tähän vielä.

 Sitä ennen on nautittava sinivuokoista ja muistakin hetken kukkijoista.

Kevään vihreä on aivan  nurkan takana.

Laiskottelupäivä?

Päätin, etten tee tänään mitään.

En kuitenkaan voi maata sohvalla ja sängyssä koko päivää, vaikka yritys olikin hyvä. 

Ajattelin, että on pakko huilata, kun tahti on ollut hirmuinen.

Oli silti pakko vähän nyppiä istustusalueissa, kulkea kameran kanssa, tutkailla ja visioida.

Aurinko on ihana!

Kaikki viimekesänä valetut laatat ovat säilyneet ehjinä. Muutenkin talvituhoja on vähän. Piha näyttää aika hyvältä.

Huomenna voin taas pyyhältää entiseen malliin. Pihalampi on tyhjänä ja mädät jutut pitäisi putsata sieltä pois. Ehken kuitenkaan siitä aloita. Kuivukoot vielä hetken. Keksin jotain muuta. Ei tällaista huilailua jaksa, vaikka onkin loma.

Kaikenlaista mukavaa on suunnitteilla. 

Kuten tämmöistä:

Lisätietoa varten, etsi tapahtuma FB:sta.

JA HEI, MIELESTÄNI JULKAISIN SUUREN MÄÄRÄN KOMMENTTEJA, MUTTA NE OVAT KADONNEET! Höh! Jalanjäljet betonissa ovat poikani, joka on syttynyt loppuvuodesta 2004.. Joku sitä kadonneessa kommentissa kysyi.

Kevätlaulu

" Tyynenä ja pivettömänä iltana huhtikuun loppupuolella Nuuskamuikkunen tuli niin kauas pohjoiseen, että varjonpuoleisilla rinteillä oli vielä lumiläikkiä. 

Kulkeminen oli ollut kevyttä, sillä selkäreppu oli melkein tyhjä eikä hänellä ollut huolta mistään.

Hän oli tyytyväinen metsään ja ilmaan ja itseensä. Huominen ja eilinen olivat yhtä kaukana, mutta juuri tällä hetkellä aurinko helotti koivujen välissä kirkkaan punaisena ja ilma oli vilpoinen ja leuto.

Tämä ilta on laulun ilta, ajatteli Nuuskamuikkunen, Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevättä ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa.

Nuuskamuikkunen pysähtyi sammalikkoon ja hänen mielessään vilahti ikävä tunne. Muumipeikko ikävöi ja kaipasi kauheasti. Odotti kotona odottamistaan, ihaili häntä ja sanoi: -Tietenkin sinun täytyy olla vapaa. Sehän on selvä, että sinun täytyy lähteä tiehesi. Tottakai minä käsitän, että sinun on toisinaan saatava olla yksin."

LAINAUS: Tove Jansson, Kevätlaulu kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia.

On tärkeää, että muuttolinnut ja Nuuskamuikkunen palaavat keväisin. En ole lukenut ääneen, vaikka lupasin. Mutta se onkin tarina Vilijonkasta, joka uskoi onnettomuuksiin, eikä nyt ollut ollenkaan sellainen olo.

Näissä tunnelmissa palaan innoissani töihin loman jälkeen. Hyvää työviikkoa tai muuten vaan viikkoa kaikille!

Kevät!

Puutarhan hoidon ja rakentamisen suurin viehätys piilee keväässä tai ehkäpä vuodenaikojen vaihtelussa yleensä.

Hämmästyn joka kerta. Tällaistako täällä on?

Muutos on kokoajan käynnissä teitpä itse mitään muutoksien eteen tahi et.

Aloitin pihapuuhat maakellarin siivouksesta. Sielläkin oli tapahtunut muutos. Maakellari on liian kostea säilytyspaikaksi ja ilmeisesti vähän muuksikin, koska koko seinän rappaus ja osa tiilipintaa oli talven aikana murentunut lattialle.  Ei se mitään. Kaunis se on silti.

Täti Vihreä aloitti suuremman projektin pohjoisrajan kimpussa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Mielissämme vilisee muutenkin kaikenlaista.

Juuri nyt tuntuu, että on puutarhan paras hetki.

Mutta lohdullista on se, että siltä tuntuu myös kahden viikon päästä ja kuukauden ja kahden kuukauden päästä. 

Seuraavat viisi kuukautta

Puutarhan paras hetki on aina NYT!