torstai 8. kesäkuuta 2006

Et niinku miks?

Olen muutamia kertoja kuullut kysyttävän, että: "Miten sä viitit tehä jotain niinku puutarhajuttuja?"
Kaikille ihmettelijöille:


Et niinku siks!

Piti jo eilen mainostaa, että olen alkanut taas lukea iltaisin. Luin uudestaan Anna Gavaldan Kumpa joku odottaisi minua jossain, ensimmäisen Paulo Coelhoni Paholainen ja neiti Prym sekä lukematta jääneen Andrei Makinen Veran. Makine on tämän hetken suosikkini. Kerättyäni kaikki käännetyt Marquezit olin vailla uutta kohdetta, kunnes luin ensimmäisen Makinen (Ranskalainen testamentti). Makinen kieli on jotenkin hurmaavaa. Vera päättyy sanoihin: "Ja helähtely jatkuu hentona, järkähtämättä."

1 kommentti:

Tellu kirjoitti...

Puutarhassa on niin monenlaisia töitä sekä mieluisia että vähemmän mieluisia, niitä mieluisia kuitenkin enemmän. Uudistan parhaillaan talon pituista perennapenkkiä, enkä niin piittaa lapiotöisä, mutta mielessä siintää näkymä siististä ja upeasta kukkapenkistä. Sensijaan rikkaruohojen nyppiminen on rentouttavaa ja kevyttä puuhaa, kun niitä ei ole liikaa ja tilanne on hallinnassa. Kasvun ihmeen seuraaminen on tosiaankin palkitsevaa. Hallitsen todellakin sen kukkien ihailemisen taidon niin kuin sinäkin.