"Kun sataa lunta, sataa hiljaisuutta, sanoi äitini minulle kun olin lapsi."
Lause on Joel Haahtelan kirjasta Elena.
...Olen siirrellyt kyllikseni kasveja paikasta toiseen. Istutin myös kaikki odottamassa olleet ostokset. Mm. humalan, kaksi pionia, loistokurjenpolvet ja vaaleanpunaisen päivänliljan.
Chilin taimet totuttelevat ulkoilmaan ja koskapa kasvihuone on vielä osina, niille täytyy tehdä joku lavamainen sijoitusratkaisu.
Visioni mukaan puutarhassa tulee olemaan 2-4 köynnösporttia joista pääsee mm. metsään ja niitylle. Niitty pitäisi perustaa? Jaksoin niittää tulevan niityn pohjasta n. 1/4:n trimmerillä ja sen jälkeen käteni olivat tutisevat vellikourat, joilla ei jaksanut kantaa kastelukannua (tyhjänäkään)! Voimat eivät riitä myöskään pengerryskivien purkuun tulevien rappujen tieltä.
Alankin tekemään hiekkakakkuja. Isäni teki meille tänään uuden hienon hiekkalaatikon, jossa on naapurin isännän ystävällisesti toimittamaa, juuri oikeanlaista kakuntekohiekkaa ;)
Ennen kakuntekoa teen kuitenkin miehelleni listan liikaa voimaa vaativista töistä. "Mie kun olen tällainen heikko nainen, niin voisitko sie iso ja väkevä, ihana mies mitenkään tehä nää pari pikkupikku-juttua? Voit kyllä levätä ihan hetken, kun just tulit töistä."
Laitankin ripsiväriä ensin...
2 kommenttia:
Tulin vastavierailulle, kävit kommentoimassa runoilujani.
Jaa jaa, vai että naisenergiaa..:)
Blogisi aiheuttaa peukalon vihertymistä! Itse olen vaatimaton parvekepuutarhuri, mutta kyllä ehdin kesällä Pohjois-Karjalaan vähän nurmeakin leikkaamaan. Hm, mitähän yrttiä sitä vielä laittaisi...
No hei ja tervetuloa. Kyllä mie yleensä pyrin tekemään kaikki hommat itse hammasta purren. Joskus tytöttää...ja voi yrittää jotain temppuja, mutta voin kertoa: tänään ei auttanu ripsivärin laitto eikä ees huulikiilto ;)
Lähetä kommentti